Emil von Qvanten
Wikipedia
Emil von Qvanten (22. elokuuta 1827 Pori – 5. joulukuuta 1903 San Remo) oli suomalaissyntyinen runoilija.
Von Qvanten julkaisi kahtena vuonna 1845 ja 1849 runokalenterin Lärkan ('Leivonen'), johon sisältyy "Suomis sång". Kokoelma Dikter ('Runoja') ilmestyi 1851. Salanimellä Peder Särkilax hän julkaisi vuonna 1855 poliittisen pamfletin Fennomani och skandinavism, jossa hän vaati Suomen erottamista Venäjästä ja asettui kannattamaan ajatusta suomalais-skandinaavisesta liittovaltiosta. Tilanne juontui Krimin sodasta. Von Qvanten oli muuttanut jo 1853 Suomesta Ruotsiin. Siellä hän oli aateloidun sukunsa edustajana valtiopäivillä, ja hän oli kuningas Kaarle XV:n hovikirjastonhoitaja 1864–1872. Hän matkusteli maailmalla ja asettui sitten 1890 Italiaan, missä hän toimi lehtimiehenä. Kootut runot Dikter, nya och gamla ilmestyi 1880.
[muokkaa] Teokset
- Lärkan, 1844 ja 1849
- Dikter, 1851
- Lyriska dikter, 1859,
- Dikter, nya och gamla, 1880
- Sveriges skönaste folkvisor, 1882
- Fyra sagodikter, 1900
- Fennomani och skandinavism, 1855, salanimellä Peder Särkilax
