Encomenderot
Wikipedia
 |
Tämän artikkelin määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu. |
| Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
|
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Encomenderojen avulla Espanjan kuninkaiden tarkoituksena oli tehdä intiaaneista Espanjan täysivaltaisia, veroa maksavia alamaisia. Tätä tarkoitusta palveli encomienda-järjestelmä, jolla repartimientossa, tai sen jälkeen encomiendan saanut encomendero kantoi intiaaneilta veroa, josta viidennes, EL Quinto, kuului kuninkaalle. Encomenderot eivät omistaneet encomiendansa maapohjaa. Verottamisen muodosta ja verojen määrästä aiheutui myöhemmin suuria hankaluuksia. Väkimäärän vähentyessä ei encomenderon maksettavaksi sovittu vero ilman muuta vähentynyt, vaan useasti encomenderot halusivat saada encomiendastaan entisen määrän tuloa vähentyneen työvoiman avulla.
Encomienda oli perua arabeja vastaan käytyjen takaisinvaltaussotien ajoilta. Siinä kruunu antoi valloittajille ja hidalgoille oikeuden hallita valloitettuja maita ja niiden asukkaita järkevällä tavalla, johon kuului verorasite. Uudessa Maailmassa tilanne muuttui nopeasti hallitsemattomaksi. Järkevästä hallinnosta ei voinut puhua, koska jako-osuuksia, saivat sellaisetkin, jotka eivät koskaan olleet käyneet Espanjan ulkopuolella. Palkattujen tilanhoitajien, escudoerojen, oli intiaanien kustannuksella yritettävä hankkia sekä encomenderolle, että itselleen nopeasti mittavat tulot Espanjaan paluutaan varten.
[muokkaa] Saarelaiset vaativat saada oikeuden pitää intiaaneja kolmen sukupolven ajan
Nopeuttaakseen tulojaan, saarelaiset lähettivät edustajiaan kuninkaan luo, suostutellakseen tätä antamaan heille oikeuden pitää intiaaneja palveluksessaan ilman kuvernöörien väliintuloa. He näkivät epäkohtana sen, että intiaanien jakaminen oli kokonaan kuvernöörien vallassa, koska hänellä oli mielivaltainen ja riitoja aiheuttava oikeus antaa ja ottaa intiaaneja. Aluksi saarelaisten tarkoituksena oli saada pitää intiaaneja yhden sukupolven ajan, mutta uudet lähetystöt suuntasivat matkansa kuninkaan luo niin, että lopulta vaatimuksena oli saada pitää intiaaneja kolmen sukupolven ajan, tai ikuisesti.
[muokkaa] Mikä olisi edullisin tapa hyötyä intiaaneista
Espanjan katoliset hallitsijat, Isabella ja Ferdinand tiedustelivat kuvernööri Ovandolta mikä olisi edullisin tapa hyötyä intiaaneista. Olisiko kruunun kannalta tuottoisampaa lähettää intiaaneja kaivoksiin kruunun nimissä, vai olisiko parempi antaa näiden säilyttää vapautensa ja olla töissä yksityisillä, jolloin he maksaisivat veroa palkastaan.
[muokkaa] Intiaaneista tulee palkannauttijoita
Yksityisten espanjalaisten hallinnassa olevia intiaaneja koski määräys, jonka avulla oli tarkoitus saada mahdollisimman paljon saaren kultaa. Lisäksi saaren asukkaat hyötyisivät intiaanien palveluksista. Hallitsijat määräsivät kuvernöörin ja virkamiehet etsimään asian vaatimat keinot, mutta siten, etteivät intiaanit tule huonosti kohdelluiksi kuten siihen asti oli tapahtunut. Intiaaneille oli maksettava työstään palkka, ja että heidän tahtonsa oli otettava huomioon.
Isabella antoi joulukuun 20. 1503 määräyksen, jolla myöhempien tapahtumien valossa virallistettiin repartimientojärjestelmä. Intiaaneista tuli virallista työvoimaa, jonka palkan tason määritteli kuvernööri. Aikaisemmat intiaaneja koskevat määräykset, jotka olivat antaneet intiaaneille täydellisen vapauden, oli aiheuttanut sen, etteivät nämä suostuneet tekemään palkkatyötä espanjalaisille, eivätkä liioin olleet kiinnostuneita kristinuskosta.
Määräyksiä oli tarpeen tiukentaa: "...täst'edes pakotatte sanotut intiaanit olemaan karttamatta espanjalaisia ja keskustelemaan kyseisen Saaren kristittyjen kanssa ja tekemään työtä näiden taloissa ja kokoamaan ja irroittamaan kultaa ja muita metalleja, viljelemään maata ja huolehtimaan sanotun saaren espanjalaisten toimeentulosta maan laadun ja kyseeseen tulevan henkilön tarpeen mukaan, asiaa harkittuanne...Kukin päällikkö auttaa sillä määrällä intiaaneja minkä määräätte hänen järjestämään heitä teidän nimittämännelle henkilölle tai henkilöille, ja maksamaan intiaaneille päiväpalkkaa, jonka olette määrännyt. Tämä tapahtukoon siten, että intiaanit on ymmärrettävä vapaiksi henkilöiksi, jollaisia he ovat, eikä orjiksi. On huolehdittava siitä, että kyseisiä intiaaneja kohdellaan hyvin."
[muokkaa] Vuosia myöhemmin Ferdinand kuvaili tapahtumia
"Silloin kun minä ja Kuningatar, edesmennyt vaimoni, jolle kunnia, annoimme kirjeen, jotta intiaanit palvelisivat kristittyjä, kuten he nyt tekevät, ja jossa kirjeessä määräsimme kaikki Neuvostomme jäsenet ja paljon muita oppineita, teologeja ja kanonisen lain tuntijoita kokoontumaan ja keskustelemaan asiasta. Nähtyään armon ja lahjoituksen, jonka meidän hyvin Pyhä Isämme Aleksanteri Kuudes oli meille tehnyt, antaessaan meille kaikki löydetyt ja löydettäviksi tulevat saaret ja kiinteän maan noissa osissa, josta lahjoituskirjasta on tässä virallinen kopio, samaten kuin muista kirjatuista seikoista, jotka koskevat siihen liittyvää oikeutta; he, ja Sevillan Arkkideani olivat silloin asiasta samaa mieltä kuin nyt, eli että intiaaneja on annettava, ja että se on humaanisen ja jumalallisen oikeuden mukaista."
[muokkaa] Bartolomé de las Casas kertoo espanjalaisten vaikeuksista
"Espanjalaiset encomenderot, joilla on intiaaneja alaisinaan, tai jotka sellaisia haluavat, tai jotka tuota väkivaltaista ja tyrannimaista tapaa suosivat, puolustautuvat tältä kauhistuttavuudelta sanomalla, että jos espanjalaisilta viedään intiaanit, he eivät voisi tulla toimeen maassa ja että intiaanien jäädessä yksin, Teidän Majesteettinne hallitus olisi vaarassa, josta puolestaan seuraisi, mikäli espanjalaiset eivät voisi jäädä, että katolinen usko olisi myös vaarassa, eikä Teidän Majesteettinne enää hallitsisi, eli että ellei olisi espanjalaisia kristittyjä, ei voisi olla uskon esitaistelijoitakaan, joita ilman uskottomat eivät saisi uskoa ja että uskon jo saaneet menettäisivät sen vähitellen, mikä olisi suuri menetys heille itselleen, ja että he pian kääntyisivät epäjumaliensa ja syntiensä puoleen ja joutuisivat kadotukseen."
[muokkaa] Ferdinand V sanelee kohtalokkaan säädöksen
Ferdinand V saneli vuoden 1509 elokuussa kohtalokkaan ordenanzan, säädöksen, jolla intiaanit lopullisesti menettivät vapautensa rippeet.
"Heti kun alkuasukkaat on saatu rauhoitetuiksi ja meille kuuliaisiksi, kuten tähän liittyvissä laeissa on säädetty, tehtävästä vastaava Adelantado, Kuvernööri, tai Rauhoittaja jakaa Intiaanit asuttajien kesken, jolloin jokainen heistä vastaa (repartimientossa) jaossa saamistaan Intiaaneista, puolustaa ja suojelee heitä, hankkii papin, joka opettaa heille Kristinoppia, jakaa Sakramentit; vaalii patrimoniaamme ja ohjaa heidät elämään sivistyneesti ja suorittaa kaikki muut Encomendoreille repartimientossa annetut määräykset, tässä kirjassa mainittujen lakien mukaisesti."
[muokkaa] Määräyksiä oli tiukennettava
Koska intiaanit eivät olleet halukkaita raskaaseen ja heidän itsensä kannalta hyödyttömään työhön, oli määräyksiä tiukennettava. Kuitenkin oli yritettävä pitää muistissa paavillisen lähetystehtävän luonne ja tarkoitus. Valvonta petti, koska hyödynsaaja itse valvoi omia tekojaan. Tilannetta vaikeutti sekin, että intiaaneja saivat myös Espanjassa asuvat korkeat virkamiehet tai heidän suosikkinsa.
[muokkaa] Verotusjärjestelmä muodostuu
Vähitellen muodostui intiaaneihin kohdistuva verotusjärjestelmä, joka perustui intiaanien verottamiseen kyläkunnittain heidän oman päällikkönsä toimiessa välimiehenä. Kuvernööri Diego Kolumbuksen vuonna 1509 saamassa kirjeessä määrätään jokaisesta depositoidusta intiaanista maksettavaksi vuosittain yksi peso. Muutamaa kuukautta myöhemmin kuningas mitätöi Diego Kolumbuksen tekemät, joidenkin espanjalaisten kannalta epäoikeudenmukaiset ja paljon riitoja aiheuttaneet jaot ja määräsi ne toimitettavaksi uudelleen. Vuosittainen veropeso pysyi edelleen voimassa. Kyseessä oli valtion määräämä pakkotyö, jota virkamiesten tuli valvoa.
[muokkaa] Encomendero on kuninkaan veronkantaja
Hallitsijoiden tarkoituksena oli jakaa intiaanit, tai jonkin alueen intiaanien verotusoikeus hallintaoikeudella niin, että lopullinen omistusoikeus, ainakin muodollisesti, pysyisi kruunulla. Itse asiassa encomendero oli kuninkaan veronkantaja, joka samalla sai sitä kautta omat tulonsa.
[muokkaa] Hispaniolaan saapuu virallisia repartidoreja
Vuonna 1514 saapui Hispaniolaan kaksi kuninkaan lähettämää virkamiestä, Pedro Ibáñez de Ibarra ja Rodrigo de Albuquerque, pannakseen toimeen uuden intiaanien jaon, repartimienton, koska edellinen jako oli herättänyt suurta tyytymättömyyttä.
Encomiendajärjestelmää tutkinut Silvio Zavala kertoo historioitsija Antonio Herreran historiateosta lainaten, Albuquerquen antaman luovutuskirjan olleen sisällöltään seuraavan:
"Minä, Rodrigo de Albuquerque, Meidän Hallitsijoidemme, Kuninkaan ja Kuningattaren nimittämä, Hispaniolan saaren intiaanien repartidor, suoritan Heidän Korkeutensa minulle antamilla kuninkaallisilla valtuuksilla jakamisen ja hallintaan antamisen tämän saaren asukkaille, koskien se kyseisiä päälliköitä ja heidän alaisiaan intiaaneja, kuten Heidän Korkeutensa ovat määränneet Miguel de Pasamonten, näiden Saarten ja Kiinteän Maan rahastonhoitajan menettelemään asiassa. Täten annan teille...... kylän asukkaille päällikkö Andrés Guaibonan ja hänen alaisensa Juan Banonan 38 palveluskelpoista henkilöä, 22 miestä ja 16 naista. Luovutuksessa seuraa mukana 7 vanhusta, jotka eivät ole työkuntoisia, samaten 5 lasta, jotka eivät ole työkuntoisia. Mukana seuraa myös 2 naborio-naista (naboriot eivät olleet orjia, eivätkä kuuluneet myöskään encomiendoihin, olivat lakien ulkopuolella, oltuaan alkujaan ns. ystävällismielisiä intiaaneja), joiden nimet käyvät selville tarkastuskirjasta, johon on kyseisessä kylässä tehty merkinnät tarkastajan ja kylänjohtajan läsnä ollessa. Luovutan kyseiset intiaanit hallintaanne, jotta saisitte heiltä palveluksia maatiloillanne, kaivoksissanne ja karjatiloillanne niillä ehdoilla, jotka Heidän Korkeutensa ovat kaikesta määränneet kaikkien noudatettavaksi... Luovutus on voimassa teidän ja yhden perillisenne, pojan tai tyttären, elinajan. Sillä muulla tavoin Heidän Korkeutensa ei heitä teille myönnä. Ehtona on, että kyseisten Sääntöjen noudattamatta jättämisestä teiltä otetaan pois kyseiset intiaanit, ja että heiltä tuona aikana sääntöjä rikkomalla saamanne hyöty rasittaa teidän omaatuntoanne, eikä Heidän Korkeutensa omaatuntoa. Concepciónissa 07.12.1514."
Kuuban repartidoreksi oli vuotta aikaisemmin nimitetty saaren valtaaja, Adelantado-arvonimen ja siihen kuuluvat oikeudet vuonna 1518 saava Diego de Velázquez, jonka Bernal Díaz del Castillo mainitsee olleen sukulaisensa, ja jolta hän turhaan oli odottanut saavansa intiaaneja säilytykseensä. Cortés, jolla tuolloin oli käsissään kaikki valta, antoi aseveljelleen palkkioksi encomiendan. Tässä Cortésin Díazille antama asiakirja, jolla Díaz saa palvelukseensa Tlapan ja Potuchan kylien intiaanit.
"Täten luovutan Bernal Díazille, Espiritu Santon asukkaalle, Cimatanin provinssissa sijaitsevien Tlapan ja Potuchan kylien päälliköt ja intiaanit, jotta nämä palvelisivat ja auttaisivat häntä maatilalla ja taloudenpidossa, edellyttäen, että se tapahtuu niiden määräysten mukaisesti, jotka tästä asiasta on säädetty, tai tullaan säätämään, ehdolla, että hänen on huolehdittava Pyhän Katolisen uskomme opettamisesta heille kaikella mahdollisella tarmolla ja huolellisuudella. Syyskuun 20. päivänä 1522. Hernán Cortés. Hänen armonsa määräyksestä Alonso de Villanueva."
Asiakirjassa ei ole mitään, joka viittaisi encomiendaan. Mutta olihan Cortés kuvernööri. Dìaz del Castillo joutui vuonna 1524 Cortésin Hondurasin-retkelle kahden vuoden ajaksi, jonka kuluessa Díazin maat ja intiaanit olivat joutuneet toisiin käsiin hänesstä riippumattomista syistä. Seurauksena oli oikeudenkäyntejä ja hyvityksiä. Vuonna 1550 Bernal Díaz del Castillo otti osaa Valladolidin kokoukseen, jossa encomenderot yrittivät saada oikeutensa encomiendoihin ikuisiksi ajoiksi. Kokous ei tuottanut encomenderojen kannalta suotuisaa tulosta. Heillä oli vastassaan dominikaanien vahva rintama Bartolomé de las Casasin ja Domingo de Soton johdolla. Rintamasta puuttui Francisco de Vitoria, joka oli kuollut kolmea vuotta aikaisemmin. Kokouksessa oli Dominikaanien vastustajana tohtori Ginés de Sepúlveda, kuninkaan virallinen historioitsija.
[muokkaa] Kaarle V näkee aiheelliseksi antaa intiaaneja suojelevia määräyksiä
Cortés jatkoi Kolumbuksen ja saarten kuvernöörien aloittamaa intiaanien alistamista. Vuonna 1512 säädetyt ns. Burgosin lait, joiden tarkoituksena oli estää intiaaneihin kohdistuneet väärinkäytökset, osoittautuivat tehottomiksi. Vuoden 1523 kesäkuussa Kaarle V näki aiheelliseksi, käytyään sitä ennen perusteellisia keskusteluja neuvonantajiensa kanssa, antaa Cortésille määräyksen,joka itse asiassa oli nuoren kuninkaan antama lähtölaukausValkoiselle Legendalle ja yritys toimia paavin antaman lähetystehtävän mukaisesti. Kuninkaan antamasta määräyksestä on osa suomennettuna tähän:
"Pitkä kokemus on osoittanut meille, että intiaanien jaoista, joita on tehty Hispaniolan saarella ja muilla tähän mennessä asutetuilla saarilla, joilla on espanjalaisten kristittyjen encomiendoja, on aiheutunut mitä suurinta väestön vähenemistä huonon kohtelun ja liiallisen työn teettämisen johdosta. Asiasta aiheutuneen suuren vahingon, menetyksen ja kuolemasta johtuvan väestön vähenemisen lisäksi, asia koskee myös Meidän Herramme saamaa palvelusta, sillä tästä kaikesta on aiheutunut, etteivät intiaanit tule tietoisiksi meidän Pyhästä Katolisesta pelastuksen uskostamme...täyttääksemme sen, minkä Pyhä Apostolinen Istuin meille on bullalla lahjoittanut ja suonut, määrännyt ja antanut hallintaamme, olemme määränneet Neuvostomme yhdessä hovistamme löytyvien teologien ja viisaiden oppineiden henkilöiden kanssa keskustelemaan kaikesta asiaan liittyvästä. Koska omantuntomme mukaisesti osoittautui, että Jumala Meidän Herramme, loi kyseiset intiaanit vapaiksi eikä alistettaviksi, emme voi määrätä heistä muodostettavan encomiendoja, emmekä jaettavaksi kristityille espanjalaisille, ja näin tulkoon tahtomme täytetyksi. Tämän vuoksi määrään, että ette tuossa maassa tee, ettekä yritä tehdä intiaanien jakamisia, ette encomiendoja tai intiaanien tallettamisia, vaan annatte heidän elää vapaina, kuten alamaisemme elävät täällä Kastiljan valtakunnassamme ... tämän määräyksen saatuanne mitätöitte jok´ikisen intiaanien repartamienton ja encomiendan, jonka olette antanut tuossa maassa kristityille espanjalaisille ja otatte pois kyseiset intiaanit, keneltä tai keiltä tahansa henkilöiltä, joille on jaettuina intiaaneja, tai jos heitä on encomiendoissa...ja annatte heidän ymmärtää armotyön, jonka olemme heille tehneet ja että tahdomme heitä kohdeltavan ja opetettavan hyvin, jotta he halukkaammin tulisivat tietoiseksi Pyhästä Katolisesta uskostamme ja palvelisivat meitä ja pitäisivät kyseisessä maassa olevia espanjalaisia ystävinään ja olisivat heidän palveluksessaan järkevällä tavalla."
[muokkaa] Kaarle V: määräyksiä kuvernööreille
Kuvernööreille ja uusille löytöretkeilijöille Kaarle V antoi samana päivänä määräyksen, joka oli sisällöltään seuraava:
"Määräämme Kuvernöörien ja uusien löytöretkien johtomiesten, olemaan myöntämättä ja sallimatta sotimista intiaaneja vastaan, ellei asiasta ole määräystä sotalaissa, eikä aiheuttamasta muuta menetystä tai vahinkoa, ottamasta mitään heidän omaisuudestaan, karjasta tai maan tuotteista ilman maksua, jonka on vastattava tuotteen arvoa, ja että kaupan on tapahduttava vapaaehtoisesti, ja että niitä, jotka aiheuttavat menetystä ja vahinkoa, jotta he helpommin tulisivat tuntemaan Pyhän Katolisen Uskomme."
[muokkaa] Kuninkaan salainen ohje Uuden Espanjan ns. toiselle audiensialle
Uuden Espanjan ns. toinen audiensia sai ohjeikseen vuonna 1530 salaisen kuninkaallisen määräyksen, jonka tarkoituksena oli korjata ensimmäisen audiensian väärinkäytöksiä, jotka koskivat encomiendoihin "talletettuja" intiaaneja.
"Määrään teidät heti saavuttuanne tiedottamaan vapautuneista intiaaneista sen jälkeen kun Presidentit ja Tuomarit (ensimmäisen audiensian) ovat omalta osaltaan selvittäneet asian vapautuneista intiaaneista, ja ennen kaikkea, että ette anna mihinkään encomiendaan ketään niistä vapautuneista intiaaneista, jotka yllämainittu Presidentti ja Tuomarit olivat encomendoineet, että me tällä haavaa otamme huoleksemme niiden antamisen; ja määräämme teidät heti ottamaan intiaanit pois henkilöiltä, joille ne olivat encomendoituina, ja annatte kyseisille intiaaneille vapauden, ja määräätte heille harkintanne mukaan pakollisen henkiveron, jonka he kohtuudella kykenevät maksamaan, samalla kun autatte virkamiehiämme, joille on annettava koko vastuu asiassa. Tehtävään on nimitettävä kykeneviä, hyvän omantunnon omaavia henkilöitä, jotta he olisivat oikeudenmukaisia intiaaneja kohtaan, sellaisia, jotka saavat intiaanit kiinnostumaan pyhän uskomme asioista...
...Menettelette samoin niiden intiaanien kanssa, jotka vapautuvat jostakin syystä, kunnes olemme tutustuneet selvitykseenne. Lähetämme teille käskyn antaa määräyksiä, jotka edistävät Meidän palvelluksi tulemistamme ja ovat hyväksi kyseisen maan asukkaille. Tuollaisiin kyliin sijoitettavia henkilöitä kutsutaan corregidoreiksi, jotta intiaanit voivat heidän virkanimestään todeta, etteivät nämä ole heidän isäntiään."
[muokkaa] Kuningas tekee myönnytyksiä encomendero-konkistadoreille
Saman vuoden marraskuussa myös kuninkaan oli tehtävä vastaavanlaisia myönnytyksiä konkistadoreille. Recopilación kertoo asiasta näin:
"Vahvistamme ja määräämme, että ei voida aloittaa, eikä käydä sotaa missään provinssissa intiaaneja vastaan näiden käännyttämiseksi Pyhään Katoliseen Uskoon, tai lupaamaan kuuliaisuutta, tai mistään muusta syystä. Mutta jos he karkaavat päälle, ja aloittavat sodan ase kädessä vasalleitamme, asutuksia ja rauhallista seutua vastaan, heidän tietoonsa on saatettava tarpeelliset julistukset kerran, kahdesti ja kolmasti, ja vielä muuten asiaan sopivalla tavalla, kunnes he suostuvat rauhaan. Ja haluamme, että jos nämä toimenpiteet eivät riitä, ansaitsevat he oikeamielisen rangaistuksen, eikä enempää. Sen jälkeen kun he ovat ottaneet vastaan Pyhän Uskon ja luvanneet meille kuuliaisuutta, eivätkä kuitenkaan tee näin, voidaan heitä rankaista uskonsa kieltäjinä ja kapinoitsijoina, joita vastaan voidaan käydä tavalla, jonka he ovat toimillaan ansainneet. Ankaruuden ja oikeustuomioiden edelle tulee asettaa rauhallinen lempeys. Määräämme, että jos on tarpeen käydä avointa ja täydellistä sotaa, on siitä ensin annettava kaikki syyt tiedoksi meidän Intian Neuvostollemme, jotta voimme harkita mitkä keinot ovat parhaat palvelemaan Heramme Jumalaa ja Meitä."
Tosiasioiden edessä oli veroviidenneksistään nauttivan kuninkaan hyväksyttävä asioiden kehittyminen intiaanien kannalta huonompaan suuntaan. Tilanteen kohentamiseksi oli jotakin kuitenkin tehtävä. Lokakuussa 1535 Kaarle V antoi määräyksen, jolla koetettiin hidastaa encomiendojen siirtymistä uusille haltijoille ja estää mahdollisen feodaalivaltion syntyminen Uuteen Maailmaan. Asetuksesta käy selväksi jako-osuuksiin etuoikeutetut.
[muokkaa] Kaarle V:n määräys selventää encomiendojen alkuperäistä tarkoitusta
Vuosien edetessä intiaanien ja espanjalaisten väliset suhteet muodostuivat hyvin epäselviksi. Kuningas yritti selventää tilannetta. Vuodelta 1554 on Kaarle V:n määräys, jossa selvitetään encomiendojen tarkoitusperiä:
"Encomiendojen alkuperäisenä tarkoituksena oli intiaanien hengellinen ja maallinen hyvinvointi, heidän opettamisensa uskoon ja sen tunnustamiseen ja Pyhän Katolisen Uskomme määräysten noudattamiseen, ja että heitä hallitsisivat encomenderot, jotka suojelisivat heitä ja heidän omaisuuttaan, ja etteivät intiaanit kärsisi siitä mitään vahinkoa. Tällä erottamattomalla ehdolla sallimme intiaanien haltuunoton tapahtuvan. Ehdon täyttämättä jättäneiden on palautettava saamansa hyöty, joka on laillinen syy ottaa heiltä pois encomiendat. Tämän huomioon saattamiseksi määräämme varakuninkaiden, audiensioiden ja kuvernöörien hyvin huolellisesti ja tarmokkaasti tutkimaan ja tietämään miten encomenderot täyttävät tämän velvoitteen; että he havaitessaan laiminlyöntejä tapahtuvan tässä asiassa, käyttävät oikeuden kaikkea ankaruutta, ottaakseen velvollisuutensa laiminlyönneiltä pois encomiendat, ja että heidät tuomitaan korvaamaan saamansa tuotot korkoineen, ottamatta huomioon pakollisia heille määrättyjä kustannuksia intiaanien käännyttämiseksi."
[muokkaa] Bartolomé de las Casasin mielipide lakien tehottomuudesta
Las Casas mainitsee historiateoksensa kolmannessa kirjassa, miten lait, vaikka niitä olisi enemmän kuin mitä niitä on partidoissa, eivät kuitenkaan pystyisi tuomaan parannusta intiaanien oloihin ilman encomiendajärjestelmän lakkauttamista. Espanjassa alkoi esiintyä eriäviä mielipiteitä espanjalaisten oikeudesta hallita löydettyjä maita ja niiden asukkaita. Keskustelun keskipisteenä oli kuningas, jolle paavi oli lahjoittanut löytömaat.
[muokkaa] Las Casasin mielipide encomiendoista
"Tapa, jolla ylläpidetään encomiendoja, on vastoin kaikkea inhimillistä järkeä ja viisautta, koska mikään tapa ei ole riittävä parannuksen aikaansaamiseksi noissa maissa, samaten kuin ei siihen riitä siellä oleva valtanne ja kaikki siellä olevat tuomarinne, vaikka ne kaikki olisivat enkeleitä. Niin kauan kuin on olemassa encomiendoja, lait eivät riittäisi, eivätkä tule koskaan riittämään, vaikka niitä olisi enemmän kuin mitä niitä on Las Siete Partidassa. Ne eivät riitä estämään intiaanien tappamista liialla työnteolla, sillä ei ole ketään, joka hillitsisi ahneita kristittyjä, joilla on alaisinaan intiaaneja syvissä rotkoissa, joissa vain linnut näkevät heidät, ja missä oikeus, tuomari ja lähin naapuri, ovat tavoittamattomissa."
Vuonna 1568 ilmestyi Madridissa isä Pedro de Aguadon teos Historia de Santa Marta y Nuevo Reino de Granada, josta meksikolainen historioitsija Silvio Závala lainaa otteen teokseensa La Encomienda indiana. Pedro de Aguadon selvitys konkistadorien keskinäisistä toimenpiteistä maan ja intiaanien jakamiseksi on erittäin selväsanainen.
[muokkaa] Kapteenit jakoivat alaisilleen intiaaneja tarpeen mukaan
"Intiassa on ollut hyvin yleisenä käytäntönä, että kuka tahansa kapteeni, joka lähtee tai on lähtenyt etsimään uusia maita Kuninkaan antamin valtuuksin, tai ilman niitä, niin hän, löydettyään jonkin rikkaan provinssin ja rauhoitettuaan sen asukkaat, ja asetuttuaan paikoilleen yhdessä häntä seuranneiden kanssa, ja saadakseen heidät jäämään maahan, ja säilyttääkseen heidän ystävyytensä, on osoittanut jokaiselle heistä niin suuren joukon intiaaneja, joiden on katsonut riittävän takaamaan heille toimeentuloon maan laadun ja henkilön omien ansioiden mukaisesti."
[muokkaa] Intiaanien jakaminen saattoi tapahtua pääluvun mukaan
"Tämä osoittaminen on usein tapahtunut pääluvun mukaan antamalla jonkin määrän naimisissa olevia intiaaneja vaimoineen ja lapsineen, toisinaan talokohtaisesti tai taloryhmittäin; osoittamalla saajan valvontaan tietyn määrän asutettuja taloja, joka tarkoittaa sitä, että taloissa on oltava asukkaita, koska joillakin seuduilla on intiaaneja, joilla on kaksi tai kolmekin taloa, jotka näin ollen voidaan käsittää vain yhdeksi taloksi. Toisinaan nimitys käsittää jonkin kylänvanhimman tai päällikön kaikkine alaisineen, tai vain jonkin tietyn osan näistä, tai jonkin laakson."
[muokkaa] Jaossa intiaaneja saaneista ei kuitenkaan suoraan tullut encomenderoja
"Tätä, tuon kapteenin menettelyä, ellei hänellä ole Kuninkaallista oikeutta muodostaa encomiendoja, kutsutaan yksinkertaisesti repartimientoksi tai apuntamientoksi. Mutta tällä menettelyllä ei ole kuninkaan tai hänen jollekin henkilölle antamaa valtuutusta encomendoida intiaaneja. Tämän vuoksi tällaista ensimmäistä intiaanien jakamista kutsutaan repartimientoksi. Näille jakamisille on jäänyt ja jää repartimiento-nimitys, samaten kuin jaetuiksi tulleille intiaanien asutuksille tai niiden osille. Näin ollen yleisesti kutsutaan jonkun espanjalaisen intiaaneista saamaa osuutta tuon henkilön repartimientoksi."
[muokkaa] Kuninkaallisten Audiensioiden presidenteillä ja kuvernööreillä oli oikeus encomendoida
"Tämä ensimmäinen intiaanien repartimiento tai apuntamiento, joka yleisesti ottaen tapahtuu jonkin uuden provinssin löytämisen ja asuttamisen yhteydessä, tuodaan presidentin tai kuvernöörin ratkaistavaksi, joille kuningas tavallisesti antaa oikeuden encomendoida, jolloin nämä ylimmäiset havaitessaan, että kapteenin suorittama apuntamiento tai repartimiento on tehty ilman haittaa hänen mukanaan olleille muille espanjalaisille, hän voi sen hyväksyä ja encomendoida intiaanit noille alkuperäisille henkilöille, tai ottaa pois intiaanit ja antaa ne jollekulle toiselle sen mukaan minkä näkee oikeaksi."
[muokkaa] Encomenderolle encomendoidut intiaanit olivat hänen vastuullaan
"Encomiendoja ei voida siirtää tai ottaa pois niiltä, joille ne on laillisesti annettu, ellei se tapahdu petoksen, intiaanien huonon kohtelun tai kerettiläisyyden kautta. Muissa tapauksissa, vaikka ensimmäinen encomendero olisi tehnyt rikoksen, josta rangaistuksena seuraa kuolema, ei sen vuoksi hänen seuraajansa menetä sitä suosionosoitusta, jonka kuningas on encomiendan muodossa aikoinaan antanut. On olemassa toinenkin luovuttamisen muoto, depósito, ja vielä toinenkin; administración, jotka ovat voimaltaan heikompia, sillä aina kun ylintä valtaa hallussaan pitävä haluaa muuttaa ja siirtää niissä määrättyä, hän voi sen tehdä. Näin saakoon lukija tietää, että aina mainitessamme sanan encomendero, sillä tarkoitetaan niitä, joille on jaettu ja encomendoitu intiaaneja, ja että nämä ovat heidän vastuullaan."
[muokkaa] Encomenderojen oli järjestettävä intiaaneille uskonnon opetus
Encomenderojen vastuulla oli järjestää intiaaneilleen uskonnonopetus. Asia ei ollut helposti toteutettavissa. Käännytystyötä tekevät munkit ja papit koettivat suojella intiaaneja omia etujaan ajavien maallisen vallan edustajien ja encomenderojen sorrolta. Kuninkaallisista määräyksistä ilmenee, että encomenderojen tärkeimpänä tehtävänä oli huolehtia intiaanien kasvattamisesta katoliseen uskoon ja huolehtia varallisuutensa mukaisesti puolustuslaitteista.
[muokkaa] Viranomaiset tutkivat Adelantado Francisco de Montejon encomiendaa
Cortésin edustajanaan lähettämä Francisco de Montejo, joka valloitti Jukatanin, ja joka sai adelantadon arvon, ei monen muun tavoin hoitanut encomiendaansa kuninkaan toivomalla tavalla. Tarkastusviranomaiset totesivat muiden laiminlyöntien muassa, etteivät Montejon perhekunnan naiset pystyisi puolustautumaan tarpeeksi tehokkaasti.
[muokkaa] Lähteet
- Aguado, Pedro de; Historia Santa Marta y Nuevo Reino de Granada. 1568.
- Casas, Bartolomé de las; Historia de las Indias. Helsingin yliopiston kirjasto.
- Díaz, Bernal de Castillo; Verdadera historia de la conquista de la Nueva España. Meksiko 1960.
- Martínez, José Luis; Documentos cortesianos.
- Zavala, Silvio; La encomienda indiana. Meksiko.
