Ernst Happel
Wikipedia
Ernst Happel (s. 29. marraskuuta 1925, Wien, Itävalta - k. 14. marraskuuta 1992, Innsbruck, Itävalta) oli itävaltalainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja. Hän valmensi Alankomaiden jalkapallomaajoukkueen hopealle vuoden 1978 MM-kisoissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pelaajana
Ernst Happel pelasi 14 vuotta (1943-54 ja 1956-59) SK Rapid Wienin joukkueessa voittaen 6 Itävallan Bundesliigan mestaruutta, neljä hopeaa ja kaksi pronssia, sekä yhden Itävallan Cupin. Joissain lähteissä Happelin mestaruuksien määräksi sanotaan 7, mutta kauden 1944-45 mestaruus ei ole virallinen, koska kausi jäi kesken. Välillä hän kävi pelaamassa kaksi kautta (1954-56) Ligue 1:ssä Racing Club de Paris:n joukkueessa. Ernst Happel pelasi Itävallan jalkapallomaajoukkueessa 51 maaottelua ja voitti pronssia maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1954 Sveitsissä. Hän oli maajoukkueessa myös vuoden 1958 MM-kisoissa jolloin Itävalta pääsi 16 parhaan joukkoon.
[muokkaa] Valmentajana
Ernst Happel aloitti valmentajan uransa vuonna 1962 Eredivisien ADO Den Haagin peräsimessä, jonka hän johdatti kahdesti sarjan kolmanneksi ja Hollannin Cupin voittoon vuonna 1968. Sen jälkeen hän siirtyi Feyenoordin valmentajaksi. Happel johdatti Feyenoordin kahteen Hollannin mestaruuteen ja kolmesti toiseksi. Feyenoord voitti myös yhden Hollannin cupin Happelin alaisuudessa. Vuonna 1970 Happel valmensi Feyenoordin sekä Euroopan Cupin että Intercontinental Cupin voittoon. Feyenoordista hän siirtyi Espanjan 1. divisioonaan Real Betisin peräsimeen kaudeksi ja nosti Real Betisin La Ligaan. Espanjasta matka jatkui Belgian liigaan Club Bruggeen, jonka Happel johdatti kolmeen mestaruuteen ja kahteen cup-voittoon.
Vuonna 1978 Ernst Happel astui Alankomaiden jalkapallomaajoukkueen peräsimeen. Hän johdatti Hollannin MM-kisoissa finaaliin asti, mutta lopulta Argentiina oli vahvempi ja Hollanti sai MM-hopeaa.
Maajoukkuepestin jälkeen Happel siirtyi valmentamaan KRC Harelbekea Belgian 2. divisioonaan. Sieltä hän siirtyi takaisin Belgian pääsarjaan nyt Standard Liègen päävalmentajaksi. Standard Liège sijoittui Happelin johdattamana sarjassa toiseksi ja kolmanneksi. Belgiasta Happel siirtyi Bundesligaan Hamburger SV:n peräsimeen. Hänen johdollaan Hamburger SV voitti kaksi Saksan mestaruutta ja yhden Saksan Cupin. Vuonna 1983 Ernst Happel johdatti Hamburger SV:n Euroopan Cupin mestaruuteen ja samalla hän teki historiaa. Ernst Happel ja Ottmar Hitzfeld ovat ainoat valmentajat, jotka ovat johdattaneet kaksi eri seuraa Euroopan Cupin tai Mestareiden Liigan voittoon. Vuonna 1987 hän palasi kotimaahansa FC Swarovski Tirolin valmentajaksi. Happel voitti joukkueen kanssa kaksi Itävallan mestaruutta ja yhden Itävallan Cupin.
Vuonna 1992 Ernst Happel palasi maajoukkuevalmentajaksi, kun hänestä tuli Itävallan maajoukkueen päävalmentaja. Hän kuoli samana vuonna syöpään 66 vuoden ikäisenä. Wienissä sijaitseva Praterstadion nimettiin Happelin kunniaksi Ernst Happel Stadioniksi.
[muokkaa] Saavutukset
[muokkaa] Pelaajana
- Maailmanmestaruuspronssi 1954
- Itävallan mestaruus: 1945-46, 1947-48, 1950-51, 1951-52, 1953-54, 1956-57
- Itävallan Cup: 1945-46
[muokkaa] Valmentajana
- Maailmanmestaruushopea 1978
- Euroopan Cup: 1969-70, 1982-83
- Intercontinental Cup: 1970
- Hollannin mestaruus: 1968-69, 1970-71
- Hollannin Cup: 1967-68, 1968-69
- Belgian mestaruus: 1975-76, 1976-77, 1977-78
- Belgian Cup: 1976-77, 1980-81
- Saksan mestaruus: 1981-82, 1982-83
- Saksan Cup: 1986-87
- Itävallan mestaruus: 1988-89, 1989-90
- Itävallan Cup: 1988-89
 |
Alankomaiden joukkue - Jalkapallon MM-kilpailut 1978 |  |
|---|---|---|
|
1 Schrijvers | 2 Poortvliet | 3 Schoenaker | 4 van Kraay | 5 Krol | 6 Jansen | 7 Wildschut | 8 Jongbloed | 9 Haan | 10 R. van de Kerkhof | 11 W. van de Kerkhof | 12 Rensenbrink | 13 Neeskens | 14 Boskamp | 15 Hovenkamp | 16 Rep | 17 Rijsbergen | 18 Nanninga | 19 Doesburg | 20 Suurbier | 21 Lubse | 22 Brandts | Valmentaja Happel |
||
