Erythroxylum coca
Wikipedia
| Erythroxylum coca | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
Erythroxylum coca (Huánuco eli Bolivian koka) on eniten viljelty kokalaji, ja siten siitä valmistetaan pääosa maailman kokaiinista. Kasvi viihtyy trooppisessa ilmastossa ja vuoriston rautapitoisessa mullassa. Erythroxylum coca oli se kokalaji, jota eurooppalaiset merenkulkijat toivat 1800-luvulla mukanaan palatessaan Eurooppaan.
Laji ei kasva Etelä-Amerikan ulkopuolella jos ei oteta huomioon yksittäisiä näytekappaleita kasvitieteellisissä puutarhoissa. Intiaaniväestö on viljellyt sitä niin kauan, että se tuskin enää lisääntyy villinä. Kasvi kasvaa korkealla vuoristossa puskamaisesti 180-240 cm mittaiseksi. Oksat ovat suoria. Kasvin tunnistaa suurista, soikeista ja tummanvihreistä lehdistä. Kukat ovat kellertävänvalkoisia ja kasvavat ryhmissä pienten varsien päässä. Kukkimisen jälkeen pensas tuottaa pieniä punaisia marjoja. Siementen elinvoimaisuus ei säily kauan, vain parisen viikkoa, ja ne kuolevat helposti jos ne joutuvat alttiiksi kuivuudelle.
[muokkaa] Erythroxylum coca subsp. ipadú
Erästä Erythroxylum cocan alalajia, Erythroxylum coca subsp. ipadúa, kutsutaan nimellä 'Amazonin koka', koska sitä viljellään nimensä mukaisesti Amazonin alueella. Pensas on heikkokasvuisempi kuin Erythroxylum coca ja lehdet ovat paksumpia. Sen siemenet itävät varsin heikosti, mutta sitä lisätään pistokkaiden avulla.
Amazonin kokan lehdet sisältävät joissakin tapauksissa vain 0.11 prosenttia kokaiinia, mikä on varsin alhainen pitoisuus. Alalajia tutkittiin systemaattisesti vuonna 1979 Amazonin viljelyalueille sijoittuneen tutkimusmatkan yhteydessä.
