Finlandia-talo
Wikipedia
Finlandia-talo on konsertti- ja kongressikeskus Helsingin keskustassa, Mannerheimintien varrella.
Alvar Aalto suunnitteli sen osana suurellista keskustasuunnitelmaa, jonka rakennuksista se toteutettiin ensimmäisenä ja toistaiseksi viimeisenä. Finlandia-talon konserttisalit sisältävä osa suunniteltiin vuonna 1962, sen rakentaminen alkoi joulukuussa 1968 ja se luovutettiin kaupungille 15. lokakuuta 1971. Kongressisiipi puolestaan suunniteltiin vuonna 1970 ja rakennettiin vuosina 1973–75, jotta se valmistui sopivasti ETYK-kokoukseen. Talon tyyliä on kuvattu dekoratiiviseksi funktionalismiksi. Se on suunnittelijansa kokonaistaideteos, jossa yksityiskohdat ovenkahvoja ja valaisimia myöten ovat Aallon toimiston suunnittelemia.
Finlandia-talon juhlallisia avajaisia vietettiin 2. joulukuuta 1971. Avajaiskonsertissa kantaesitettiin Einojuhani Rautavaaran Meren tytär ja Aulis Sallisen Sinfonia (opus 24), lisäksi Isaac Stern soitti Helsingin kaupunginorkesterin solistina Sibeliuksen viulukonserton. Avajaisissa pohdittiin myös akustiikkaa, jonka laadusta esitettiin keskenään hyvinkin erilaisia mielipiteitä.
Kielteistä julkisuutta talo sai 1990-luvun lopussa, kun sitä päällystävät ohuet hohtavan valkoiset marmorilaatat taipuivat Suomen talvessa ja alkoivat putoilla. Vaurioita oli havaittu jo 1980-luvun alussa. Laatat korvattiin uusilla, jälleen Carraran marmorista tehdyillä, 1998. Myös konserttisalien akustiikkaa on haukuttu kehnoksi, minkä vuoksi viereiselle tontille suunnitellaan uutta Musiikkitaloa.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Koordinaatit:
