Folkrock

Wikipedia

Folkrock on rockmusiikin tyyli, jossa on voimakkaita vaikutteita kansanmusiikista tai kansanmusiikkiin pohjautuvasta akustisen populaarimusiikin tyylistä, jota kutsutaan folkmusiikiksi. Folkrockia nimitetään toisinaan myös etnorockiksi. Jälkimmäistä termiä käytetään varsinkin, jos musiikissa erottuva kansanmusiikkivaikutus liittyy johonkin muuhun kuin angloamerikkalaiseen musiikkiperinteeseen.

Folkrock syntyi 1960-luvun puolivälissä, kun losangelesilainen yhtye The Byrds levytti sähköisen version arvostetun folklaulaja Bob Dylanin kappaleesta "Mr. Tambourine Man". The Byrdsin versiosta tuli suuri hitti. The Byrdsin perustajat olivat nuoria folkmuusikoita, jotka The Beatlesin innoittamina ostivat sähkökitarat ja perustivat rockyhtyeen. The Byrdsin alkuaikojen levytyksille tyypillistä olivat 12-kielisen sähkökitaran helinä sekä Jim McGuinnin, Gene Clarkin ja David Crosbyn lauluharmoniat. Pian yhtyeen innoittajiin lukeutunut folklaulaja Bob Dylan siirtyi itsekin käyttämään sähkökitaraa nousten yhdeksi folkrockin suurimmista artisteista.

Muita kuuluisia pohjoisamerikkalaisia folkrock-artisteja olivat muun muassa Neil Young, Stephen Stills, Joni Mitchell sekä yhtye nimeltä The Band. Brittiläisen folkrockin isänä pidetään Fairport Convention -nimistä yhtyettä, jonka entinen jäsen Richard Thompson on yltänyt suureen taiteelliseen menestykseen myös soolourallaan.

Folkrockia on tehty runsaasti myös englanninkielisen maailman ulkopuolella: Suomessakin tunnetaan melko hyvin itäkarjalainen folkrock-yhtye Santtu Karhu & Talvisovat. 2000-luvulla suosituimmaksi kotimaiseksi folkrock-yhtyeeksi on noussut Lauri Tähkä ja Elonkerjuu.

Varsinaisen folkrockin ohella kansanmusiikkivaikutteita on toisinaan esiintynyt myös progressiivisessa rockissa (esim. Jethro Tull), heavy metalissa (esimerkiksi Led Zeppelin ja 1990-luvulla yleistynyt folkmetal-tyyli) sekä punk rockissa (esim. The Pogues ja yhdysvaltalaiset folkpunk-yhtyeet).