Garage rock

Wikipedia

Garage rock ("autotallirock", viittaa yhtyeiden tyypillisiin harjoittelutiloihin) on yksi rockmusiikin tyylilajeista. Se kehittyi Yhdysvalloissa 1960-luvun puolivälissä ja on tyyliltään yksinkertaista ja raakasointista. Garage rock oli amerikkalaista "ruohonjuuritason" rockia, jota leimasivat pikemminkin innostus ja energisyys kuin virtuoosimainen soittotaito. Garage rock perustui 1950-luvun rock and rolliin sekä The Rolling Stonesin ja The Yardbirdsin kaltaiseen brittiläiseen rhythm and bluesiin.

Rockin soittaminen oli high school -ikäisten amerikkalaispoikien keskuudessa tavattoman suosittu harrastus, joten garage rock -yhtyeitä oli tuhansia. Useimmat niistä jäivät parhaimmillaankin vain paikallisiksi kuuluisuuksiksi. Garage rock -ilmiö kuitenkin synnytti muutaman Yhdysvaltojen laajuista huomiota herättäneen hittikappaleen. Sellaisia olivat muun muassa ? & the Mysteriansin "96 Tears", Count Fiven "Psychotic Reaction", The Seedsin "Pushin' Too Hard" ja Music Machinen "Talk Talk".

Muita tunnettuja 1960-luvun garage rock -yhtyeitä olivat muun muassa The Wailers, The Sonics, The Standells, Shadows of the Knight, The Chocolate Watchband, The Amboy Dukes, Electric Prunes ja 13th Floor Elevators. Garage rock -aallon loppuvaiheessa syntyivät kuuluisat detroitilaiset yhtyeet MC5, Alice Cooper ja The Stooges.

Useimmat yhtyeistä lopettivat toimintansa 1960-luvun lopulla ja koko ilmiö painui unohduksiin. Lenny Kayen vuonna 1972 kokoama Nuggets-kokoelma nosti osan näistä yhtyeistä uudelleen esille. Vasta tämän jälkeen ilmiöstä alettiin puhua "garage rockina".

1980-luvulla sellaiset yhtyeet kuin The Droogs, The Fuzztones, Chesterfield Kings, The Fleshtones, The Nomads ja Miracle Workers toivat garage rockin uudelleen esiin. Toinen garage rockin paluu koettiin 2000-luvun alkupuolella.

Hard rockin katsotaan kehittyneen alkuperäisestä 1960-luvun garage rockista. Garage rockilla oli vaikutusta myös punk rockin syntyyn.

Rockin suuntauksia