Frans Wilhelm Lüchow
Wikipedia
Frans Fredrik Wilhelm Lüchow (myös Lüchou) (27. toukokuuta 1837, Kristiinankaupunki – 6. tammikuuta 1884, Oulu) oli suomalainen arkkitehti. Lüchou valmistui arkkitehdiksi Tukholman taideakatemiasta vuonna 1856. Vuosina 1858 – 1863 hän toimi Turun lääninarkkitehdin G. T. Chiewitzin apulaisena, kunnes nimitettiin vt. lääninarkkitehdiksi Chiewitzin kuoltua. Vuonna 1870 Lüchou siirtyi Turusta Yleisten rakennusten ylihallitukseen ns. kolmanneksi arkkitehdiksi, mutta sai nimityksen Oulun lääninarkkitehdiksi jo samana vuonna. Lüchou kuoli Oulussa loppiaisena 1884 ja hänet on haudattu Oulun hautausmaalle.[1]
[muokkaa] Lüchoun töitä
- Entinen apteekki, Brandensteininkatu 9, Loviisa (1860-63) [2]
- Tuomiokirkkokatu 2, Turku (G. T. Chiewitzin kanssa) (1861)
- Tuomiokirkkokatu 4, Turku (G. T. Chiewitzin kanssa) (1861)
- Reuterin talo, Turku (G. T. Chiewitzin kanssa) (1861)
- Tyrnävän kirkko (1873)
- Raatihuone, Tornio (1875)
- Kemin tullikamari ja tullinhoitajien asunnot (ns. Kemin tullin "valkoiset huvilat") (1876)[3] - toinen huviloista siirrettiin Kemin Meripuiston museoalueelle ja toinen purettiin 1960-luvun lopulla.[4]
- Kalajoen kirkko 1879 (kirkko tuhoutui tulipalossa 1930, mutta rakennettiin uudelleen seuraavana vuonna)
- Haapajärven kirkon muutostyöt (1880)
- Muonion kirkon torni (1880)
- Tuomiokapituli, Rantakatu 1, Oulu (1883)[5]
- Suomussalmen vanhan kirkon (kirkon tuhoutui talvisodassa) muutos- ja korjaustyöt (1883)
- Lisäksi Ouluun Lüchou suunnitteli lukuisia puisia asuinrakennuksia, jotka kaikki - Tuomiokapitulin rakennusta lukuun ottamatta - on purettu tai muuten tuhoutunut.
[muokkaa] Kuvia rakennuksista
 Tuomiokapitulin puurakennus Oulun Rantakadulla |
 Tyrnävän kirkko |
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Esko Järventaus (1967): Studia Historica Tomus I: Oulun lääninarkkitehdit, s. 284-301. Oulun Historiaseura.
- ↑ Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 luettelo Museovirasto. Luettu 22. tammikuuta 2007.
- ↑ Ossi Hedman (1969): Kemin kaupungin historia. 1. osa, s. 271. Tampere: Kustannusosakeyhtiö Sanan Tien kohopaino.
- ↑ Ossi Hedman (1976): Kemin kaupungin historia. 2. osa, s. 301-303. Kemi: Pohjolan Sanomat Oy. ISBN 951-99060-1-0.
- ↑ (1993): Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet Osa 1. Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliiton Julkaisu A:115, s. 33. Oulu: Pohjois-Pohjanmaan Seutukaavaliitto. ISBN 951-9328-53-X.
