Geneettinen ajautuminen
Wikipedia
Geneettinen ajautuminen (engl. 'Genetic drift'), myös Sewall-Wright -efekti on populaatiogenetiikan käsite, joka tarkoittaa sellaista alleelien tiheyksien muutosta populaatiossa edellisestä seuraavaan sukupolveen, joka riippuu vain sattumanvaraisesta alleelien yleistymisestä ja karsiutumisesta. Kapeammassa merkityksessä sillä tarkoitetaan selviytymisen kannalta epäolennaisten alleellien tuloa joko vallitseviksi tai niiden katoamista.
Geneettinen ajautuminen on keskeinen syy erilaisten kelpoisuuden kannalta neutraalien mutaatioiden valikoitumiseen ja se nopeuttaa eriytyneiden populaatioiden välisten erojen syntyä. Geneettinen ajautuminen pienentää samalla geneettistä vaihtelevuutta, populaation suhteellista kelpoisuutta ja luonnonvalinnan vaikutusta. Tätä muuntelun menetystä kutsutaan geneettiseksi kuihtumiseksi (engl. 'genetic decay').
Geneettinen ajautuminen jaetaan kahteen alatyyppiin: Pysyvä ajautuminen (engl. 'persistent drift') ja väliaikainen ajautuminen (engl. 'intermittent drift'). Pysyvää ajautumista tapahtuu jos populaatio on pysyvästi niin pieni, että valinta ei kykene uusimaan alleeleja riittävän nopeasti. Väliaikaista ajautumista on esimerkiksi pullonkaulailmiö, jossa populaatio pienenee jostain syystä vähäksi aikaa hyvin pieneksi. Pienessä populaatiossa todennäköisyys sille, että myös kelpoisuudeltaan huonot alleelit sattumalta yleistyvät populaatiossa on suurempi kuin suuressa populaatiossa. Pieni populaatio myös hidastaa tahtia, jolla hyvät alleelit yleistyvät populaatiossa.
Pienissä populaatioissa sattumalla on tavanomaista suuremmat vaikutukset: Pioneeriryhmä joka saapuu alueelle edustaa pientä osuutta kokonaispopulaatiosta; sopivissa olosuhteissa, esimerkiksi jos lajin edustama ekologinen lokero sattuu alueella olemaan tyhjänä, tämä pieni valikoima kuitenkin synnyttää uuden populaation. Tätä ilmiötä kutsutaan perustajavaikutukseksi.
