Hardy - Weinbergin laki
Wikipedia
Hardy - Weinbergin laki on G. H. Hardyn ja Wilhelm Weinbergin 1908 julkaisema laki, jonka mukaan populaation geenistön suhteelliset määrät pysyvät vakioina, jos mikään voima ei vaikuta niihin. Laki toimii suurikokoisissa populaatiossa, joissa ei tapahdu isolaatiota, luonnonvalintaa tai geneettistä ajautumista, eikä siinä tapahdu mutaatioita. Populaation tulee myös lisääntyä seksuaalisesti siten että sukupolvet ovat peräkkäin eivätkä limittäin ja mitkä tahansa yksilöt voivat lisääntyä keskenään yhtä todennäköisesti.
Hardy-Weinbergin laki esitetään kaavana ![[I_F ] = {{[V]} \over {[t]}} = {{m^3 } \over s}](../../../math/b/5/b/b5be08e309d472e2056ff74a081090d0.png)
jossa vaihtoehtoisesti esiintyvien alleelejen todennäköisyydet ovat toisella alleelilla p ja toisella q.
Jos ehdot täyttyvät , alleelien suhteen homotsygoottisten ja heterotsygoottisten yksilöiden määrä voidaan laskea.
