Hammaslääkäri
Wikipedia
Hammaslääkäri on ammatti jonka harjoittamiseen tarvitaan Suomessa hammaslääketieteen lisensiaatin (HLL) tutkinto. Se on ylempi korkeakoulututkinto, jonka voi suorittaa Oulun, Turun tai Helsingin yliopistossa. Tutkinnon nimi on poikkeuksellisesti lisensiaatti eikä maisteri siksi, koska se on muita ylempiä korkeakoulututkintoja laajempi. Opiskelijat saavuttavat välissä hammaslääketieteen kandidaatin (HLK) arvon, joka ei kuitenkaan ole varsinainen tutkinto.
Hammaslääketieteen lisensiaatti voi jatkotutkintona suorittaa erikoishammaslääkärin tutkinnon tai väitellä hammaslääketieteen tohtoriksi (HLT)
Hammaslääkäreitä työskentelee niin yksityisillä vastaanotoilla kuin terveyskeskuksissakin. Erikoistumattoman hammaslääkärin toimiin kuuluvat mm. tutkimuksen tekeminen ns. "hammastarkastukset" ja reikien paikkaus, juurihoidot, ienhoidot, erilaiset suukirurgiset toimenpiteet kuten hampaan poistot, limakalvobiopsioiden ottaminen sekä parodontologiset leikkaukset. Hammaslääkärillä on oikeus määrätä ja suorittaa röntgentutkimuksia, lausua hampaiston röntgenkuvia sekä määrätä lääkkeitä. Esimerkkejä erikoishammaslääkärin alasta puolestaan ovat oikomishoito, suu- ja leukakirurgia, suupatologia, röntgendiagnostiikka, kariologia, parodontologia sekä protetiikka. Hammaslääkäreitä työskentelee myös hallinnollisissa tehtävissä. Yksi tärkeimmistä vaikkakin harvinaisemmista hammaslääkärin erikoistehtävistä on ruumiiden tunnistaminen hampaiston perusteella.
Vanhat hammaslääkärin tutkintonimikkeet ovat:
- odontologian kandidaatti
- odontologian lisensiaatti
- odontologian tohtori
