Harold Shipman
Wikipedia
Harold Frederick Shipman (14. tammikuuta 1946–13. tammikuuta 2004) oli yleislääkäri, joka murhasi useita potilaitaan Englannissa 1970-luvulta vuoteen 1998. Suurin osa uhreista oli yksin eläneitä, iäkkäitä naishenkilöitä, jotka olivat hyvässä terveydentilassa.
Shipman jäi kiinni yrittäessään väärentää testamenttia erään uhrinsa nimissä. Hän sai viisitoista elinkautista ja hirttäytyi sellissään Wakefieldissä. Shipman ei koskaan selittänyt eikä edes tunnustanut rikoksiaan.
Shipmanin lopullisten uhrien määrä jäi epäselväksi, mutta tapauksesta laaditussa kuudennessa ja viimeisessä raportissa päädyttiin tulokseen, että heitä olisi ollut noin 250.
[muokkaa] Varhaiset vaiheet
Shipman syntyi Nottinghamissa vanhempiensa kolmesta lapsesta toiseksi. Äiti Vera kuoli keuhkosyöpään Haroldin ollessa 17-vuotias.
Shipman aloitti vuonna 1965 opiskelun Leedsin yliopistossa. Näihin aikoihin hän tapasi kolme vuotta itseään nuoremman Primrosen. Pari avioitui 1966 ja sai ensimmäisen lapsensa, Sarah'n, neljä kuukautta myöhemmin. Kaikkiaan pari sai neljä lasta. Valmistuttuaan Leedsistä 1970 Shipman aloitti lääkärintyönsä. Hän myös perusti oman klinikkansa 1993.
[muokkaa] Kiinnijääminen
Maaliskuussa 1998 tohtori Linda Reynolds ilmoitti kuolemansyyntutkijalle olevansa huolissaan korkeasta kuolleisuudesta Shipmanin potilaiden keskuudessa. Hän pelkäsi Shipmanin tappavan potilaitaan. Asia tuotiin poliisin tietoon, mutta riittävää näyttöä Shipmanin pidättämiseksi ei ollut.
Shipmanin viimeinen uhri oli Kathleen Grundy, joka löydettiin kotoaan kuolleena 24. kesäkuuta 1998. Uhrin tytär Angela Woodruff alkoi huolestua havaittuaan, että äiti oli testamentannut 386 000 puntaa Shipmanille ja unohtanut hänet kokonaan. Woodruff ilmoitti poliisille, ja Shipman pidätettiin 7. syyskuuta. Hänen hallustaan löydettiin samanlainen kirjoituskone kuin se, jolla väärennetty testamentti oli tehty.
Poliisi alkoi tutkia myös muita kuolinselvityksiä, jotka Shipman oli allekirjoittanut. Katsottiin aiheelliseksi tutkia myös viittätoista muuta tapausta. Ilmeni, että Shipman oli surmannut potilaitaan antamalla näille yliannostuksen morfiinia. Tämän jälkeen hän oli laatinut kuolinselvitykset ja tekaissut asiakirjan, joka väitti vainajan olleen huonossa terveydentilassa.
[muokkaa] Oikeudenkäynti, vankeus ja itsemurha
Shipmanin oikeudenkäynti alkoi 5. lokakuuta 1999. Häntä syytettiin potilaidensa Marie West, Irene Turner, Lizzie Adams, Jean Lilley, Ivy Lomas, Muriel Grimshaw, Marie Quinn, Kathleen Wagstaff, Bianka Pomfret, Naomi Nuttall, Pamela Hillier, Maureen Ward, Winifred Mellor, Joan Melia ja Kathleen Grundy murhaamisesta vuosina 1995–1998.
Shipman kiisti aina syyllisyytensä sarjamurhaan. 31. tammikuuta 2000 hänet kuitenkin todettiin syylliseksi ja tuomittiin viiteentoista elinkautiseen. Oli myös muita murhatapauksia, joista Shipmania olisi saatettu syyttää, mutta se katsottiin tarpeettomaksi. Alkuperäinen oikeudenkäynti sai suurta julkisuutta eikä lisäsyytteillä olisi ollut vaikutusta Shipmanin tuomioon. Tuomari antoi myös suosituksen, että Shipmania ei koskaan vapautettaisi.
Shipman löydettiin vankilasta kuolleena 13. tammikuuta 2004. Hänen todettiin hirttäytyneen päivää ennen 58-vuotissyntymäpäiväänsä. Koskaan ei ole täysin selvinnyt, milloin Shipman alkoi murhata potilaitaan ja kuinka monta uhria hänellä oli. Heinäkuussa 2002 laaditun raportin mukaan hän tappoi vuosina 1975–1998 vähintään 215 potilasta Todmordenissa ja Hydessä. 27. tammikuuta 2005 laaditussa kuudennessa ja viimeisessä raportissa päädyttiin tulokseen, että uhrien lukumäärä olisi ollut noin 250. Kaikkiaan 459 ihmistä kuoli ollessaan Shipmanin potilaina, mutta ei ole voitu selvittää, kuinka moni näistä murhattiin. Shipman oli yleensä ainoa lääkäri, joka laati potilastaan kuolinselvityksen.
Lisäksi poliisi epäili, että Shipman olisi varastanut uhriensa korut, sillä tämän autotallista oli löytynyt niitä vuonna 1998 yli 10 000 punnan arvosta.
Shipmanin uhrien muistopuutarha Garden of Tranquillity avattiin Hydessä 30. heinäkuuta 2005.
