Harry Belafonte

Wikipedia

Harry Belafonte (1954)

Harry Belafonte (oik. Harold George Belafonte Jr., s. 1. maaliskuuta 1927, Harlem, New York, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko, laulaja, näyttelijä, ihmisoikeustaistelija. Belafonte on mainittu "Calypson kuninkaaksi, hän on tunnettu Karibian tyylisestä musiikiistaan 1950-luvulla. Belafonten ehkä tunnetuin laulu on Banana Boat Song " Day-O".

[muokkaa] Nuoruus ja aikaisempi ura

Hän asui Abukirin kylässä äitinsä kotimaassa Jamaikalla vuosina 1935–1939. Belafonte kävi George Washington High Schoolin. Hän liittyi laivastoon ja osallistui toiseen maailmansotaan. Belafonte aloitti uransa laulajana New Yorkissa 1940-luvun lopulla. Alkujaan hän oli iskelmälaulaja, mutta hän kiinnostui myöhemmin folk-musiikista. Belafonte solmi RCA Victor levy-yhtiön kanssa sopimuksen vuonna 1952. Hänen ensimmäinen menestysalbumi Calypso (1956) oli LP, jota myytiin yli miljoona kappaletta. Albumi oli numero neljä Billboardin "Top 100" -listalla 1. sijalla 31 viikkoa, 58 viikkoa listan "TOP"-kymmenen joukossa ja 99 viikkoa Yhdysvaltain listoilla.

[muokkaa] Musiikki

Belafonte on esittänyt monenlaista musiikkia esim. bluesia, folkia ja gospelia. Hän jatkoi musiikin tekemistä RCA levy-yhtiössä 1950-luvulta 1970-luvulle. Hän on esiintynyt mm. Frank Sinatran, afrikkalaisen laulajan Miriam Makeban ja kreikkalaisen laulajan Nana Mouskourin kanssa 1960-luvulla. Hänen albumilla Midnigt Special (1962) esiintyi ensi kertaa nuori Bob Dylan. Belafonte sai Grammy-palkinnon albumeista Swing That Hammer (1960) ja An evening with Belafonte/Makeba (1965). Hänen albumiensa tekeminen hidastui, kun hän erosi RCA-yhtiöstä 1970-luvulla. Häneltä ilmestyi vain yksi levyalbumi 1980-luvulla.

Islands Records -yhtiön televisioitu konsertti esitettiin 1997. The Long Road to Freedom, An Anthology of Black Music, moni-artistinen projekti levytettiin 1960- ja 1970-lukujen aikana, kun Belafonte oli vielä RCA:n levy-yhtiössä, mutta lopullisesti teos julkaistiin BMG-yhtiön toimesta vuonna 2001. Belafonte on ensimmäinen värillinen mies, joka on voittanut Emmy-palkinnon, ensimmäisellä TV-ohjelmalla Tonight with Belafonte vuonna 1959. Belafonte esiintyi monissa TV-ohjelmissa 1960-luvulla, artistien kanssa kuten Julie Andrews, Petula Clark, Lena Horne ja Nana Mouskouri. Hän oli myös vieraileva tähti The Muppet Show tv-ohjelmassa vuonna 1978. Hänet palkittu Taiteen Kansallisella Mitalilla vuonna 1994. Hän voitti Grammy-palkinnon vuonna 2000 elämäntyöstään. Hän on yksi yhdeksästä aikakauslehden AARP palkinnon saaneista.

Belafonte on pitänyt konserttikiertueita ympäri maailman vuodesta 1956 lähtien. Hän on jatkanut konserttien pitämistä maailmanlaajuisesti 1950-luvulta 2000-luvulle saakka. Hän esiintyi viimeisen kerran konsertissa vuonna 2003. Antamissaan haastatteluissa hän on ilmoittanut luopuneensa esiintymisestä.

[muokkaa] Elokuva

Belafonte on esiintynyt monissa elokuvissa:

Bright Road 1953
Carmen Jones 1954
Island in the Sun 1957
The Heart of Show Business 1957
Odds Against Tomorrow 1959
Buck and the Preacher 1972
Uptown Saturday Night 1974
White Mans Burden 1995
Kansas City 1996
Fidel 2001 (dokumentti)
Bobby 2006

Belafontelle tarjottiin Porgyn roolia Otto Premingerin elokuvassa Porgy ja Bess, mutta hän kieltäytyi roolista, koska koki hahmon rasistiseksi stereotypiaksi Amerikan mustista. Belafonte oli tyytymätön hänelle tarjottuihin elokuvarooleihin ja hän katsoi parhaimmaksi keskittyä musiikkiin 1960-luvulla. Belafonte esiintyi kahdessa elokuvassa Buck and the Preacher (1972) ja Uptown Saturday Night (1974) Sidney Poitierin kanssa. Belafonte tuotti ja ohjasi musiikkielokuvan Beat Street vuonna 1984. Belafonte ei esiintynyt päärooleissa 1990-luvulta lähtien. Hän esiintyi John Travoltan kanssa draamaelokuvassa White Man`s Burden ja Robert Altmanin elokuvassa Kansas City 1996. Hän on esiintynyt TV-sarjassa Swing Vote 1999. Vuonna 2006 hän esiintyi elokuvassa Bobby, joka on draama Robert Kennedyn murhasta.

[muokkaa] Poliittinen ja humanitaarinen toiminta

Belafonten menestys muusikkona ei ole suojannut häntä rasistiselta syrjinnältä. Tämän seurauksena häntä kiellettiin esiintymästä Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa vuosina 1954–1961. Presidentti John F. Kennedy nimitti hänet kulttuurin neuvonantajaksi vuonna 1961. Belafonte oli kansalaisoikeusliikkeen ensimmäisiä kannattajia 1950-luvulla ja yksi Martin Luther Kingin kannattajista. Hän oli vapauttamassa Martin Luther Kingiä Birminghamin vankilasta ja käytti tuhansia dollareita muiden kansalaisoikeusaktivistien vapauttamiseksi. Hän antoi taloudellista tukea Vapauden Ratsastajat -järjestölle. Belafonte oli järjestämässä Työn ja Vapauden mielenosoitusmarssia Washingtoniin vuonna 1963.

Belafonte oli järjestämässä "We Are the World" -kappaleen levytystä yhdessä 45 huippuartistin kanssa Live Aid -konsertiin vuonna 1985. Laulun tuotto lahjoitettiin Afrikan hätäavulle. Belafonte valittiin Unicefin hyvän tahdon lähettilääksi 3. maaliskuuta 1987. Tämän jälkeen lähti Senegaliin ja Dakariin järjestämään hyväntekeväisyyskonserttia Saharan hätää kärsiville lapsille. Belafonte matkusti Ruandaan vuonna 1994, ja käynnisti mediakampanjan Ruandan apua tarvitseville lapsille. Etelä-Afrikassa hän työskenteli HIV/AIDS vastaisessa kampanjassa 2001. Hän vastaanotti afrikkalaisilta Bishop John T. Walker -palkinnon ansiokkaasta humanitaarisesta työstä vuonna 2002. Belafonte vastaanotti BET-palkinnon vuonna 2006.