Yhdysvallat

Wikipedia

Amerikan yhdysvallat (United States of America)
lippu vaakuna
Valtiomuoto	liittovaltio
Presidentti	George W. Bush
Pääkaupunki	Washington, DC (553 523 as.)
Muita kaupunkeja	New York (8 168 388 as.), Los Angeles (3 957 875 as.), Chicago (2 896 016 as.)
Pinta-ala  – josta sisävesiä	9 631 418 km² (sijalla 3 / 4) 4,875 %
Väkiluku (2006)  – väestötiheys  – väestönkasvu	300 000 000 [1] (sijalla 3) 32,6 / km² 0,92 % (2005)
Viralliset kielet	ei ole1
Valuutta	Yhdysvaltain dollari ($) (USD)
BKT (2006)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 1 13049 miljardia USD 43 555 USD
HDI (2004)	0.948 (sijalla 8)
Elinkeinorakenne	maatalous 0,9 %, palvelut 79,4 %, teollisuus 19,7 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC−5...−11
Itsenäisyys Itsenäisyys Julistettu Tunnustettu	Itsenäisyyssota 4. heinäkuuta 1776 3. syyskuuta 1783
Lyhenne Maatunnus	US ajoneuvot: USA lentokoneet: N
Kansainvälinen suuntanumero	+1
Motto	E Pluribus Unum (Monesta yksi; Vuodesta 1776–) In God We Trust (1956–)
Kansallislaulu	The Star-Spangled Banner
englanti on hallitseva kieli (82 % väestöstä), espanja (14 %), havaiji virallisia joissain osavaltioissa.

Amerikan yhdysvallat (engl. the United States of America, the United States, the U.S., the U.S.A. tai America), usein USA, Yhdysvallat tai Amerikka, on liittovaltio, joka sijaitsee pääosin Pohjois-Amerikassa. Se koostuu 50 osavaltiosta ja yhdestä liittovaltion hallinnollisesta piirikunnasta sekä useista erillisalueista.

Sisällysluettelo 1 Asukkaat ja pinta-ala 2 Historia 2.1 Varhaiset vuodet 2.2 1000-luvun alkupuoli 2.3 1600- ja 1700-luku 2.4 1800-luku 2.5 Vähitellen 1900-luvulle 2.6 Intervaatio jatkui 2.7 Tasavalta 2.8 Liittovaltion elimet 2.9 Osavaltio-, heimo- ja paikallishallitukset 2.10 Puoluepolitiikka 2.11 Ulkopolitiikka 2.12 Puolustusvoimat 3 Osavaltiot 4 Maantiede 4.1 Luonnonkatastrofit 5 Talous 5.1 Sektorit 5.2 Raha 5.3 Verotus 5.4 Tiede ja teknologia 6 Väestö 6.1 Etniset ryhmät 6.2 Uskonto 6.3 Kielet 7 Koulutus 8 Kulttuuri 8.1 Musiikki 8.2 Ruoka 8.3 Kirjallisuus 9 Suurimmat kaupungit 10 Liikenne 11 Urheilu 12 Juhlapäivät 13 Aiheesta muualla 14 Kirjallisuus 15 Lähteet

[muokkaa] Asukkaat ja pinta-ala

Yhdysvalloissa asuu noin 300 miljoonaa ihmistä 9,6 miljoonan nelilökilometrin pinta-alalla.^[2] Yli 13 biljoonan dollarin kansantuotteellaan Yhdysvallat on maailman suurin talous ja sen bruttokansantuote henkilöä kohti on yksi suurimmista.^[3] Yhdysvaltojen laaja-alainen maahanmuutto ja yksilönvapaudet ovat johtaneet yhteen maailman etnisesti ja sosiaalisesti monimuotoisimmista väestöistä.^[4]

[muokkaa] Historia

Yhdysvalloilla on yli 200 vuoden historia ja sitä pidetään maailman vanhimpana perustuslaillisena tasavaltana.^[5] Viime vuosisadalla Yhdysvalloista tuli yksi taloudellisesti, poliittisesti, sotilaallisesti, tieteellisesti, teknologisesti ja kulttuurisesti maailman tärkeimmistä vaikuttajista^[6]. ^[7]. Mutta on menettänyt yhä enemmän kansainvälistä arvostustaan.

[muokkaa] Varhaiset vuodet

Ennen eurooppalaisten Amerikkojen kolonisaatiota Pohjois-Amerikkaa asuttivat alkuperäiskansat, joiden esi-isät vaelsivat Beringinsalmen kautta Siperiasta Pohjois-Amerikkaan ja myös nykyisen Yhdysvaltain alueelle 11 000 vuotta sitten.^[8][9] Siellä heitä asui arviosta riippuen n. 1-10 miljoonaa^lähde? ennen eurooppalaisten tuloa. Biisoneita Pohjois-Amerikan tasangoilla oli kymmeniä miljoonia. Tasankointiaanit saivat biisoneista lihaa ravinnoksi, nahkoja vaatteiksi, jänteitä jousiksi ja luita nuolenkärjiksi. Osa Alkuperäisväestöstä harjoitti maanviljelyä ja muita elinkeinoja.

[muokkaa] 1000-luvun alkupuoli

Ensimmäisinä euroopalaisina Amerikkaan saapuivat viikingit noin 1000-luvulla. He perustivat myös oman siirtokunnan Vinlandin, jonka rauniot on löydetty. Siirtokunta kuitenkin tuhoutui nopeasti. Syytä ei tiedetä varmasti. 1500-luvun alussa eurooppalaiset alkoivat tutkia nykyisten Yhdysvaltojen aluetta. Ensimmäinen vahvistettu havainto nykyisen Yhdysvaltain alueesta on Kristoffer Kolumbuksen maihinnousu toisella matkallaan Puerto Ricolle 19. marraskuuta 1493. Ensimmäisen asutuksen nykyisiin Yhdysvaltoihin perusti Juan Ponce de León 1508, samoin Puerto Ricoon. Mannermaalle Ponce de León nousi esimmäisenä Floridassa 2. huhtikuuta 1513. Ensimmäiset siirtokunnat espanjalaiset perustivat Floridaan Pensacolaan 1559, Fort Carolineen 1564 ja St. Augustineeen 1565. Ranskalaiset tutkivat ja asuttivat Suuren järvien aluetta ja Mississippin vartta.

[muokkaa] 1600- ja 1700-luku

Ensimmäinen brittien siirtokunta alueella oli Jamestown Virginiassa 1607. Virginiaan lähetettiin siirtolaisia kuuluisalla Mayflower-laivalla vuonna 1620. Ensimmäisten siirtolaisten maihinnoususta Plymouth Rockin rannikolle syntyi kuuluisa kiitospäivän juhla. Vuonna 1621 perustettiin Plymouth ja Provincetown. Vuonna 1626 Peter Neunvit -niminen merimies osti intiaaneilta Manhattanin 60:llä guilderilla. Niin syntyi Uusi Amsterdam. Vuonna 1638 perustettiin Uusi Ruotsi nykyisen Delawaren-Pennsylvanian alueelle. Sen asukkaista yli puolet oli etnisesti suomalaisia. Hollanti valtasi siirtokunnan 1653. Vuonna 1663 perustettiin puuvillan ja maalaisaateliston Carolina. Vuonna 1664 Englanti valtasi Uuden Amsterdamin ja nimesi sen New Yorkiksi. New Jerseyn kehitys alkoi 1665. Kveekarien johtaja William Penn sai 1681 Kaarle II:lta lainansa vastineeksi maa-alueen, josta kehittyi Pennsylvania. Georgia perustettiin 1732 velkavankeudesta vapautettujen englantilaisten turvapaikaksi, jonka jälkeen brittiläisiä siirtokuntia oli kolmetoista.

Vuonna 1760 Yhdysvalloissa oli eurooppalaisia noin 1 500 000, mutta luku kasvoi nopeasti. New Yorkissa, Bostonissa ja Philadelphiassa oli noin 200 000 asukasta. Englanti, joka oli velkaantunut seitsenvuotisessa sodassa, pani siirtokunnat verolle 1765 ja 1767 asetettiin myös teetulli. Bostonissa heitettiin tullista vapautettu teelasti mereen 1773. Vuonna 1774 siirtokuntien ensimmäinen kongressi totesi Philadelphiassa, että hallitusten valta ulottuu vain niin pitkälle kuin alamaiset sallivat, ja että hallitusten valta perustuu hallittavien suostumukseen. Vuonna 1775 Lontoon parlamentti katsoi Massachusettsin olevan kapinassa. Siirtokunnat päätettiin saartaa. Tästä seurasi Yhdysvaltain vapaussota. 15. kesäkuuta 1775 George Washington nimitettiin armeijan ylipäälliköksi. Amerikkalaisilla oli pula varusteista ja Benjamin Franklin ajatteli jopa turvautua jousipyssyihin, mutta kaksi päivää myöhemmin vallattiin Bunker Hill.

Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi 4. heinäkuuta 1776, kun kongressin asettama valiokunta, johon kuuluivat John Adams, Roger Sherman, Robert R. Livingstone, Thomas Jefferson ja Benjamin Franklin, laati itsenäisyysjulistuksen. Sotaonni ei ollut aina suosiollinen amerikkalaisille, ja englantilaiset kieltäytyivät neuvottelemasta ellei itsenäisyysjulistusta peruutettu. Ranska liittyi itsenäisyystaisteluun siirtokuntien puolella solmimalla liittosopimuksen Benjamin Franklinin kanssa ja lähetti Lafajetten ja Roshanbon joukkoineen Amerikkaan. Samalla sai samalla vahingonkorvausta seitsenvuotisesta sodasta. Englantilaiset lyötiin 1777 Saratogassa.

Yhdysvaltain itsenäisyys tunnustettiin kansainvälisesti 3. syyskuuta 1783. Yhdysvalloissa oli aluksi kolmetoista osavaltiota. Ne olivat Georgia, Etelä-Carolina, Pohjois-Carolina, Virginia, Maryland, Delaware, Pennsylvania, New Jersey, New York, Connecticut, Rhode Island, Massachusetts ja New Hampshire.

[muokkaa] 1800-luku

Vuodesta 1803 vuoteen 1848 Yhdysvaltain koko lähes kolminkertaistui kun uudisasukkaat valtasivat länttä. Vuonna 1803 Thomas Jeffersonin hallitus osti Ranskan Napoleon Bonapartelta Mississippijoen länsipuolelle ulottautuvan Louisianan alueen. Aluekauppa oli huomattavasti nykyistä Louisianan osavaltiota suurempi – hankitut alueet käsittävät nykyisin 23 % maan pinta-alasta.

1500-luvulta alkaen yli 10 miljoonaa afrikkalaista mustaa kuljetettiin Pohjois-Amerikkaan työskentelemään orjina ja vuosina 1837–1839 kymmeniätuhansia intiaaneja pakkosiirrettiin Mississippijoen länsipuolelle. Vuonna 1845 Yhdysvaltoihin liittyi Meksikosta 1836 itsenäistynyt Texas. Meksikon kanssa käydyn sodan tuloksena Yhdysvaltoihin liitettiin 1848 suunnilleen nykyisten Kalifornian, Nevadan, Utahin, Arizonan ja New Mexicon osavaltioiden alueet Guadeloupe Hidalgon rauhassa 2. helmikuuta 1848. Arizonan ja New Mexicon alue laajeni etelään Gilajoen eteläpuolelle Meksikon kanssa 1953 tehdyllä 10 miljoonan silloisen Yhdysvaltain dollarin Gadsdenin kaupalla.

Yhdysvallat jakautui osavaltioiden oikeuksien, liittovaltion roolin ja orjuuden kieltämisen suhteen eri leireihin, mikä johti Yhdysvaltain sisällissotaan 1861–1865. Sodassa pohjoiset osavaltiot estivät eteläisten osavaltioiden itsenäistymisyrityksen. Etelävaltiot kannattivat orjuuden jatkamista peläten puuvillateollisuuden lamaantumista. Pohjoisvaltioiden voitettua orjuus lakkautettiin kaikkialla Yhdysvalloissa vuonna 1865. Sisällissota oli merkittävä ja traumaattinen tapahtuma maan historiassa.

Sisällissodan jälkeen suuri määrä maahanmuuttajia alkoi virrata Yhdysvaltoihin. Maahanmuuttajat auttoivat tarjoamaan teollisuudelle työvoimaa ja luomaan monimuotoisia yhteisöjä Amerikan kehittymättömille alueille.

Venäjän keisarikunnan keisari Aleksanteri II päätti myydä Alaskan Yhdysvalloille 9. huhtikuuta 1867 7 200 000 dollarin hinnalla. Viimeiset merkittävät aseelliset yhteenotot intiaanikansojen kanssa käytiin aavetanssi-liikkeen yhteydessä 1890. Yhdysvallat löi heikkenevän Espanjan imperiumin espanjalais-amerikkalaisessa sodassa ja Pariisin rauhansopimuksessa 10. joulukuuta 1898 Puerto Rico, Guam ja Filippiinit siirtyivät Yhdysvalloille. Samalla Espanja luopui vallastaan Kuubassa. Espanjaa vastaan tehtyyn sodanjulistukseen laadittiin senaattori Henry M. Tellerin ehdottama lisäys, joka takasi Floridansalmen eteläpuolella sijaitsevan saaren itsenäisyyden Yhdysvaltain valvonnassa.

[muokkaa] Vähitellen 1900-luvulle

Yhdysvallat pysyi ensimmäisessä maailmansodassa neutraalina, kunnes se liittyi ympärysvaltoihin huhtikuussa 1917. Historiallisista syistä Yhdysvaltain sympatiat olivat brittien ja ranskalaisten puolella, mutta moni irlantilainen ja saksalainen vastusti interventiota.

Suurimman osan 1920-luvusta Yhdysvallat nautti hyvinvoinnista, kun maataloushinnat laskivat ja teollisuusyritysten voitot kasvoivat. Lainankasvu ja inflaatio osakemarkkinoilla aiheutti pörssiromahduksen vuonna 1929 johtaen Suureen lamaan. Tultuaan valituksi presidentiksi vuonna 1932 Franklin Roosevelt aloitti New Deal -suunnitelmansa, joka lisäsi hallituksen puuttumista talousasioihin suuren laman lieventämiseksi.

Yhdysvallat liittyi toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle joulukuussa 1941, kun Japani teki yllätyshyökkäyksen Pearl Harborin laivastotukikohtaan. Yhdysvaltain ja Euroopan tiedemiehistä koottu ryhmä onnistui ensimmäisenä ydinpommin kehittämisessä, jota Yhdysvallat käytti hyökkäykseen Hiroshimaan ja Nagasakiin. Toinen maailmansota oli kallein Yhdysvaltain historiassa, mutta auttoi vetämään maan lamasta luomalla paljon kaivattuja työpaikkoja rintamalle menevien sotamateriaalien tuotannossa.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat ja muut vapaat länsimaat olivat Neuvostoliiton vastapuolena kylmässä sodassa. Yhdysvallat edusti demokratiaa ja kapitalismia ja Neuvostoliitto kommunismia ja keskusjohtoisuutta. Kylmään sotaan kuuluivat Pohjois-Korean hyökkäys Etelä-Koreaan Korean sodassa 1950–1953, Pohjois-Vietnamin hyökkäys Etelä-Vietnamiin Vietnamin sodassa 1964–1975, Kuuban ohjuskriisi ja Neuvostoliiton hyökkäys Afganistaniin. Yhdysvaltain hallitus edisti matematiikan ja tieteiden taitoja teknisen kilpailun voittamiseksi, joka huipentui kilpajuoksuun avaruudessa. John F. Kennedy esitti päämääräksi viedä ihminen kuun pinnalle ja unelma toteutui vuonna 1969.

Havaiji liitettiin Yhdysvaltain 50. osavaltioksi vuonna 1959. Toisen maailmansodan jälkeen maa koki kaupungistumisen ja korkean talouskasvun jakson. Toisen maailmansodan jälkeen mustien sotilaiden osallistuminen sotaan nosti esille vaatimuksia etenkin etelävaltioiden lakiin perustuvan rotuerottelun ja -syrjinnän lopettamisesta. Kuuluisien afrikkalaisamerikkalaisten kuten Martin Luther King johtama kansalaisoikeusliike, joka sai koko liittovaltion kieltämään rotuerottelun 1964 ja myöntämään kaikille äänioikeuden 1965. Yhdysvallat sukelsi stagflaatioon 1970-luvulla, joka huipentui Jimmy Carterin kauden inflaatioon ja massatyöttömyyteen. Ronald Reaganin kaudella aloitettu liberalisointi aloitti uuden kasvun.^[10]

[muokkaa] Intervaatio jatkui

Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Yhdysvallat jatkoi intervaatioita humanitaarisiin ja muihin kriiseihin, joista suurin oli YK:n operaatio Kuwaitin vapauttamiseksi Persianlahden sodassa. Muita kriisipisteitä oli muun muassa Kosovon sota, Haiti, Somalia ja Liberia. Presidentti Bill Clintonin kaudella Yhdysvallat näki suurimman taloudellisen kasvun maan historiassa taloudellisten linjauksien vuoksi, jotka auttoivat luomaan digitaalisen vallankumouksen ja Internetin luomat uudet toimintamahdollisuudet.

Yli 3 000 ihmistä tappaneet syyskuun 11. päivän iskut vaikuttivat merkittävästi amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Iskujen seurauksena Yhdysvallat julisti terrorismin vastaisen sodan. Terrorismin vastaisessa sodassa Yhdysvallat liittolaisineen syrjäytti Talibanin Afganistanin sodassa ja Saddam Husseinin Irakin sodassa, mutta sai vastaansa entistä enemmän vastustajia ja kansainvälisiä vastalauseita toimintaansa kohtaan.

[muokkaa] Tasavalta

Yhdysvallat on perustuslaillinen tasavalta, jonka hallinto (senaatti) määritellään Yhdysvaltain perustuslaissa. Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta, joilla on rajoitettu itsehallinto. Liittovaltion laki ylittää osavaltioiden lait. Osavaltioiden lainsäädännön varaan jäävät omaisuuteen, teollisuuteen ja yritystoimintaan liittyvät säädökset, rikoslaki ja työsuojelu.

[muokkaa] Liittovaltion elimet

Liittovaltion vallanjaossa on erotettu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja oikeuselimet.

Yhdysvaltain kongressi on liittovaltion lakeja säätävä elin. Se on kaksikamarinen ja koostuu edustajainhuoneesta ja senaatista. Edustajainhuoneeseen kuuluu 436 jäsentä ja kausi on kaksi vuotta. Senaatin kausi on kuusi vuotta ja joka toinen vuosi valitaan kolmasosa senaatista.

Yhdysvaltain presidentillä ja hänen hallinnollaan (toimeenpaneva hallituselin, executive) on paljon valtaa liittovaltion johtamisessa. Presidentin valitsevat osavaltioista valitut 538 valitsijamiestä neljän vuoden kaudelle. Presidenttinä on vuonna 2001 valittu republikaanisen puolueen edustaja George W. Bush.

Korkein lakia tulkitseva elin on Yhdysvaltain korkein oikeus, jossa on tällä hetkellä yhdeksän tuomaria.^[11] Tapaoikeusjärjestelmässä (engl. Common Law) ennakkotapaukset ja lakien tulkinnat ovat tärkeässä asemassa. Oikeuslaitos käyttää myös perustuslaillista valtaa.

[muokkaa] Osavaltio-, heimo- ja paikallishallitukset

Osavaltioiden hallituksilla on suurin vaikutus ihmisten päivittäiseen elämään. Jokaisella osavaltiolla on oma perustuslaki, hallitus ja lait. Eri osavaltioiden lakien ja toimintojen välillä on usein suuria eroja esimerkiksi omaisuudenhallinnan, rikoslain, tuomioistuimien, terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. Jokaisen osavaltion korkein vaaleilla valittu viranomainen on kuvernööri. Jokaisessa osavaltiossa on myös vaalein valittu parlamentti, joka Nebraskaa lukuun ottamatta on kaksikamarinen.

Korkeimman oikeuden tapauksen Worcester vs. Georgia tuloksena intiaaniheimoja pidetään sisäisinä riippuvaisina kansakuntina, jotka toimivat itsenäisinä hallituksina liittovaltion voiman alla, mutta yleensä osavaltioiden vaikutuksen ulkopuolella. Heimokansalaisuus (ja äänioikeus) on yleensä rajattu vain alkuperäisten heimojen jälkeläisille, mutta heimot ovat vapaita asettamaan mitä tahansa haluamiaan jäsenyysvaatimuksia.

[muokkaa] Puoluepolitiikka

Yhdysvalloissa on kaksi pääpuoluetta, republikaanit ja demokraatit. Useimmissa osavaltioissa on käytössä brittiläisissä maissa tyypillinen enemmistövaalitapa. Pääpuolueiden lisäksi itsenäiset ehdokkaat sekä kolmannet puolueet kuten vihreä puolue ja libertaaripuolue ovat keränneet äänestäjiä paikallisvaaleissa, mutta liittovaltion tasolla vain yksi pääpuolueiden ulkopuolinen ehdokas on pitää nykyisin senaattorin, kongressiedustajan tai kuvernöörin paikkaa.

Yhdysvaltalaiset pääpuolueet ovat poliittiselta spektriltään laajempia kuin eurooppalaiset vastineensa – niitä voi pitää lähinnä vaaliorganisaatioiksi rakennettuina "sateenvarjo-organisaatioina", joilla ei ole yhteistä ohjelmaa ja yhteistä aatetta, yhdestä johtajasta puhumattakaan.

Tämä on myös johtanut lähiaikoina kansainväliseen kritiikkiin valtion demoraattisuuden tasosta.

[muokkaa] Ulkopolitiikka

Pääartikkeli: Yhdysvaltain ulkopolitiikka

Yhdysvaltain suuri taloudellinen, poliittinen ja sotilaallinen vaikutus on tehnyt maan ulkopolitiikasta hyvin tarkkaan seuratun ja kiistellyn ympäri maailmaa. Yhdysvalloilla on yksi maailman laajimmista kansainvälisistä suhdeverkostoista. Lähes jokaisessa maassa on Yhdysvaltain edustusto ja näillä puolestaan oma edustustonsa Washington D.C.:ssä. Erään mielipidekyselyn mukaan Yhdysvaltain suhteet koetaan läheisimmiksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, Kanadaan, Australiaan, Israeliin ja Japaniin^[12]. Yhdysvallat on perustajäsen Yhdistyneissä kansakunnissa, NATOssa ja monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Yhdysvalloilla on 702 sotilastukikohtaa 132 eri maassa ja kaikilla mantereilla paitsi Etelämantereella.^[13] Yhdysvallat on tällä hetkellä mukana sotimasssa Irakissa ja Afganistanissa. Keskeinen Yhdysvaltojen ulkopolitiikan julkilausuttu teema on nykyään terrorismin vastainen sota. Edelleen käynnissä olevan Irakin sota lieveilmiöineen on arvioitu murentaneet Yhdysvaltain kansainvälistä arvostusta.

[muokkaa] Puolustusvoimat

Yhdysvalloissa on pitkä perinne, että siviilit kontrolloivat puolustusvoimia. Palvelu asevoimissa on vapaaehtoista. Puolustusministeriö hallinnoi asevoimia, jotka koostuvat maavoimista, laivastosta, ilmavoimista ja merijalkaväestä. Rannikkovartiostoa hallinnoi kotimaan turvallisuuden virasto (Department of Homeland Security), mutta se siirtyy laivaston hallinnoitavaksi sodan aikana.^[14]

Yhdysvaltain asevoimat sisältävät yhteensä 1,4 miljoonaa palveluksessa olevaa henkilöä^[15] sekä muutama satatuhatta henkilöä reservissä ja kansalliskaartissa. Kansalliskaarti kuuluu sekä armeijan (Army National Guard) että ilmavoimien alaisuuteen (Air National Guard). Kansalliskaartin joukot käsittävät noin puolet armeijan taistelujoukoista ja kolmanneksen sen huoltojoukoista. Perinteisesti kansalliskaartin joukot palvelivat yhden viikonlopun kuukaudessa ja kaksi viikkoa vuodessa (joukkojen vanha slogani oli "One weekend a month, two weeks a year"). Kuitenkin lähes 206 000 kansalliskaartin sotilasta on lähetetty Irakiin tai Afganistaniin.^[16]

Viime vuosina jatkuvan sotatilan vuoksi Yhdysvaltain sotavoimat on kokenut hankaluuksia palveluskelpoisen materiaalin kutsunnoissa, jolloin rekrytointian on kohdennettu yhä enemmän köyhemmän ja kouluttamattomamman yhteiskuntaluokan suuntaan.

Yhdysvalloilla ja Venäjällä on enemmistö maailman ydinaseista.^[17] Yhdysvaltain puolustusmenot ovat maailman suurimmat ja omassa kokoluokassaan, ja muodostavat 4 prosentin osuuden kansantuotteesta.^[18]

Viime vuosina Yhdysvaltoja kohtaan on kohdistunut syytteitä nk. köyhdytettyä uraania sisältävien likaisten pommien käytössä Irakissa, Afganistanissa ja Jugoslavian alueella käydyissä sodissa. Nämä säteilevää jätettä sisältävät pommit ovat aiheuttaneet vakavia terveysongelmia niin paikalliselle siviiliväestölle kuin omille sotilailleen, sekä pysyviä ympäristön säteilyongelmia.

[muokkaa] Osavaltiot

Pääartikkeli: Yhdysvaltain osavaltiot

Yhdysvallat koostuu 50 osavaltiosta: pääkaupunki Washingtonista, joka on suoraan keskushallinnon alainen piirikunta, sekä viidestä territoriosta, jotka ovat lähinnä Karibianmeren ja Tyynen valtameren saaria. Territorioista tunnetuin on Puerto Rico. Viimeisin osavaltioksi hyväksytty oli Havaiji, sitä ennen Alaska. Puerto Rico äänesti liittymistä vastaan.

Osavaltiot: Alabama | Alaska | Arizona | Arkansas | Colorado | Connecticut | Delaware | Etelä-Carolina | Etelä-Dakota | Florida | Georgia | Havaiji | Idaho | Illinois | Indiana | Iowa | Kalifornia | Kansas | Kentucky | Louisiana | Länsi-Virginia | Maine | Maryland | Massachusetts | Michigan | Minnesota | Mississippi | Missouri | Montana | Nebraska | Nevada | New Hampshire | New Jersey | New Mexico | New York | Ohio | Oklahoma | Oregon | Pennsylvania | Pohjois-Carolina | Pohjois-Dakota | Rhode Island | Texas | Tennessee | Utah | Vermont | Virginia | Washington | Wisconsin | Wyoming

Liittopiiri: Kolumbian piiri (Washington, DC)

Erillisalueet: Amerikan Samoa | Baker Island | Guam | Howland Island | Jarvis Island | Johnston Atoll | Kingman Reef | Midwaysaaret | Pohjois-Mariaanit | Palmyra Atoll | Puerto Rico | Yhdysvaltain Neitsytsaaret | Wakensaari

Alaskan osavaltio sijaitsee fyysisesti erillään Yhdysvaltain pääosasta Kanadan luoteispuolella. Havaiji puolestaan on Amerikan mantereesta erillään oleva Tyynen valtameren saariryhmä.

[muokkaa] Maantiede

Yhdysvaltain kokonaisala on 9 631 420 km², josta maa-alaa on 9 161 923 km² ja vesialaa 469 497 km².^[19] Pinta-alaltaan maailman kolmanneksi tai neljänneksi suurimpana valtiona^[20] ja koko Pohjois-Amerikan mantereen levyisenä Yhdysvaltain maantiede vaihtelee suuresti: Floridan mangrovemetsistä maan keskiosan suurille tasangoille ja Mississippi–Missouri-jokijärjestelmään. Tasankojen länsipuolella nousevat Kalliovuoret. Niiden länsipuolella on aavikkoja, tasankoja ja Tyynenmeren rannikon välimerellinen ilmastovyöhyke, luoteessa jopa sademetsät. Erillinen Alaska on pääasiassa arktista aluetta ja Havaiji vulkaaninen saariryhmä.

Keskilännestä länteen levittäytyvät Suuret tasangot. Suuri osa maan maataloustuotteista kasvatetaan tällä alueella. Alue muodostuu enimmäkseen suurista, raskaasti viljellystä ja erittäin tasaisesta ruohomaasta. Suuret tasangot päättyvät Kalliovuoriin. Kalliovuoret muodostavat suuren osan läntisestä Yhdysvalloista, lähtien Kanadasta ja jatkuen lähes Meksikoon asti. Kalliovuoret muodostuvat pääasiassa melko loivista rinteistä ja matalista huipuista verrattuna muihin suuriin vuoristojonoihin, paitsi muutama poikkeus (kuten Tetonvuoret Wyomingissa ja Sawatch-jono Coloradossa). Lisäksi sen sijaan että se olisi jatkuva ja yhtenäinen vuoristojono, se rikkoutuu useisiin pienempiin, välillisiin vuoristojonoihin, muodostaen laaksojen ja ylänköjen sarjoja.

Lounais-Yhdysvallat on matalaa aavikkoa. Osa-aluetta, joka tunnetaan nimellä Colorado Plateau ja sijaitsee Four Corners -alueella, on erikoinen maastoltaan. Se sisältää monia kansallispuistoja kuten Grand Canyon, Arches ja Bryce Canyon.

Alaska sisältää dramaattisimpia maisemia Yhdysvalloissa. Korkeat, valtavat vuoret nousevat terävästi laajoilta, tasaisilta tundra-aukioilta. Etelä- ja lounaisrannikon saarilla on useita tulivuoria. Havaiji, kaukana Alaskasta etelään Tyynellä valtamerellä, on ketju trooppisia tuliperäisiä saaria ja suosittu turistikohde monille Itä-Aasiasta ja manner-Yhdysvalloista.

Suuren kokonsa ja maantieteellisen monimuotoisuutensa vuoksi Yhdysvalloissa esiintyvät lähes kaikki ilmastotyypit. Päävaikutus Yhdysvaltain ilmastoon on napa-alueen ilmavirralla, joka tuo matalapainejärjestelmät pohjoiselta Tyyneltä valtamereltä.

[muokkaa] Luonnonkatastrofit

Yhdysvaltoihin vaikuttavat monenlaiset luonnonkatastrofit vuosittain. Vaikka vakavat kuivuudet ovat harvinaisia, ne aiheuttavat ajoittain suuria ongelmia, kuten hiekkatuulen 1930-luvulla. Läntinen Yhdysvallat on kokenut laajan kuivuuden vuosina 1999–2004, ja merkkejä kuivuudesta Suurilla tasangoilla on tullut esiin.^[21]

Yhdysvallat kokee myös maailman säännöllisimmät ja voimakkaimmat tornadot maailmassa. Suuret tasangot kokevat vastakkaisten ilmamassojen vuoksi vakavia ukkosmyrskyjä ja tornadoja keväällä ja kesällä. Maa pohjoisesta Texasista kohti pohjoista Kansasta ja itään Tennesseehen tunnetaan Tornado Alleyna, jossa monissa taloissa on tornadosuojat ja monilla kylillä on tornadosireenit.

Hurrikaanikausi on kesäkuun 1. ja marraskuun 30. päivän välillä ja sen huippu on elokuun keskivaiheilta lokakuun alkuun. Joitakin tuhoisista hurrikaaneista ovat olleet Hurrikaani Galveston vuonna 1900, Hurrikaani Betsy vuonna 1952 Hurrikaani Andrew vuonna 1992 ja Hurrikaani Katrina vuonna 2005. Vuosi 2005 oli muutenkin lähes ennätyksellisen hurrikaanituhoisa.

Manner-Yhdysvaltain länsirannikko on osa Tyynenmeren tulirengasta, jolla esiintyy voimasta tektonista ja vulkaanista toimintaa ja on lähde 90 prosentille maailman maanjäristyksistä. Kalifornia ja eteläinen Alaska ovat erityisen haavoittuvaisia maanjäristyksille. Maanjäristykset voivat aiheuttaa suurta tuhoavaa vahinkoa, kuten San Franciscon maanjäristys 1906 tai Pitkäperjantain maanjäristys 1964 lähellä Anchoragea.

[muokkaa] Talous

Yhdysvaltain talous on maailman suurin. Sen bruttokansantuote henkilöä kohti on maailman korkeimpia, 33 185 euroa vuonna 2005^[22] (Tilanne Toukokuu 2006). Kotitalouksien väliset tuloerot varsin suuria, kotitalouksien välisiä tuloeroja mittaava Gini-indeksi on 45.^[23]

Yhdysvaltain taloutta voisi luonnehtia kapitalistiseksi sekataloudeksi, jossa kansalaiset tekevät itse kulutuspäätökset. Julkiset instituutiot hankkivat tarvittavat tavarat ja palvelut valtaosin yksityisiltä markkinoilta. Julkisen hallinnon koko on 36 prosenttia kansantuotteesta.^[24]

[muokkaa] Sektorit

Yhdysvaltain tärkein sektori on palvelusektori, joka työllistää noin kolme neljäsosaa työvoimasta. Taloudellinen toiminta vaihtelee suuresti maan osien välillä, monien teollisuudenalojen ollessa keskittyneitä tiettyihin kaupunkeihin tai tietyille alueille. Esimerkiksi New York City on Amerikan rahaelämän, julkaisemisen ja mainostamisen keskus. Piilaakso on maan laajin korkean teknologian keskus, kun taas Los Angelesin Hollywood on tärkein elokuva- ja televisiotuotannon keskus. Keskilänsi tunnetaan valmistuksesta ja raskasteollisuudesta riippuvaisesta taloudestaan, jossa Chicago tunnetaan "Keskilännen pääkaupunkina" ja Detroit autoteollisuuden keskuksena. Suuret tasangot ovat Amerikan "leipäkori". Vuoristoalueet palvelevat kaivosteollisuutta ja maakaasuresursseina. Kaakkois-Yhdysvallat on keskus lääketieteelliselle tutkimukselle ja tekstiiliteollisuudelle. Vuonna 2004 Yhdysvallat oli maailman kolmanneksi suosituin turistikohde 46 miljoonalla kävijällä.^[25]

Yhdysvalloilla on luonnonvaroinaan esimerkiksi kulta-, öljy-, hiili- ja uraaniesiintymiä. Tehokas maatalous tekee valtiosta yhden maailman suurimmista maatalousmaista. Pääasialliset viljelykasvit ovat maissi, vehnä, sokeri ja tupakka. Teollisuustuotteita ovat autot, lentokoneet ja elektroniikka ja monet muut.

[muokkaa] Raha

Yhdysvaltain dollari on myös yleinen kansainvälisen talouden rahayksikkö. Noin 67 prosenttia maailman valuuttareserveistä säilytetään Yhdysvaltain dollareissa ja noin 25 prosenttia euroissa.^[26]. Yhdysvaltain valtionvelka on noin 8,8 biljoonaa dollaria ^[27] eli noin 65 prosenttia bruttokansantuotteesta.^[28] Myös Yhdysvaltain vaihtotase on ollut jo vuosia alijäämäinen, tuonti ylittää viennin 80 %, joka johtaa vuosittaiseen kauppataseeen alijäämään 650,3 miljardia tai 5,7 % todellisesta bruttokansantuotteesta.

Tärkeimmät kauppakumppanit ovat Kanada (19 %), Meksiko, Euroopan unioni, Kaakkois-Aasia, Japani, Intia ja Etelä-Korea. Myös kauppa Kiinan kanssa on huomattavaa. Yhdysvaltain kauppatase on noin 650,3 miljardia dollaria alijäämäinen eli 5,7 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Yhdysvalloissa on verrattain vapaat työmarkkinat, joilla työttömyys on OECD-maiden alhaisimpia. Yhdysvalloissa ei ole tiukan syrjintälainsäädännön lisäksi juuri lainsäädännöllisiä irtisanomisesteitä. Jotkut neuvottelevat sopimukset paikallisten ammattiyhdistysten kautta, mutta nykyään vain 7,8 prosenttia yksityissektorin työntekijöistä kuuluu ammattiyhdistyksiin.^[29] Yksilön mediaanitulot olivat vuonna 2005 $32,611^[30] ja kotitalouksien mediaanitulot $46,326^[31]. Liittovaltion minimipalkka on 5,15 dollaria tunnissa ja kahdeksassatoista osavaltiossa on korkeampi minimipalkka,^[32] mutta käytännössä minimipalkkaisten pieni ryhmä on enimmäkseen teini-ikäisiä harjoittelijoita.^[33] Työttömyys on matala, 4,6 prosenttia^[34]. Yhdysvaltain vapaat työmarkkinat houkuttelevat ihmisiä ympäri maailmaa. Noin puoli miljoonaa eurooppalaista tutkijaa on muuttanut Yhdysvaltoin ja vain murto-osa suunnittelee takaisin palaamista.^[35]

[muokkaa] Verotus

Yhdysvaltain verotus on pieni verrattuna esimerkiksi useimpiin Euroopan maihin. Yritysverotus on kuitenkin suhteellisen korkea, 15–35 prosenttia riippuen tuloista. Postimyynnissä ja Internetissä tapahtuvassa osavaltioiden rajojen ylittävässä kaupassa, myynnit ovat vapaita myyntiverosta. Vastaavasti Yhdysvaltojen sosiaalijärjestelmä on hyvin heikko eurooppalaiseen mittakaavaan nähden, sekä kansalaiset joutuvat kustantamaan itse monia täällä ilmaisiksi totuttuja palveluita ja toimintoja.

[muokkaa] Tiede ja teknologia

Yhdysvalloissa on kehitetty ydinteknologiaa, rakettiteknologiaa, materiaalitiedettä, tietotekniikkaa ja monia muita aloja. Neil Armstrong astui ensimmäisenä ihmisenä kuun pinnalle Apollo 11 -lennolla heinäkuussa 1969 ^[36].

Amerikkalaiset ovat saaneet eniten Nobel-palkintoja luonnontieteissä toisesta maailmansodasta lähtien, erityisesti fysiikassa ja lääketieteessä. National Institutes of Health (NIH) on keskuspiste biolääketieteelliselle tutkimukselle Yhdysvalloissa ja on tuottanut Human Genome Project-projektin, joka on ollut tärkeä askel monien sairauksien kuten syövän ja Alzheimerin taudin parantamisessa.^[37] NASA on yksi ilmailun tärkeistä tutkimusjärjestöistä.

[muokkaa] Väestö

[muokkaa] Etniset ryhmät

Pääartikkeli: Yhdysvaltain väestö

Yhdysvallat on etnisesti hyvin monimuotoinen maa. Maassa on vähintään miljoonan edustajan etnisiä ryhmiä yli 31 kappaletta, ja lukemattomia pienempiä ryhmiä.

Väestönlaskennassa väestö on jaettu rotuihin: valkoihoinen eli europidi, amerikanafrikkalainen eli negridi, hispaano, amerikanaasialainen ja alkuperäinen amerikkalainen eli intiaani. Aasialaisuus yhdistetään yleensä Kaakkois-Aasiaan, joten juuriltaan Lähi-idästä kotoisin olevat jäävät kategorioiden väliin. Hispaano tarkoittaa henkilöä, jolla on latinalaisamerikkalaiset juuret rodustaan tai ihonväristään huolimatta. Väestösuhteet ovat: valkoihoiset 77,1 prosenttia; amerikanafrikkalaiset 12,9 prosenttia, amerikanaasialaiset 4,2 prosenttia, intiaanit ja Alaskan alkuperäisväestö 1,5 prosenttia; Havaijin ja muiden Tyynenmeren saarien alkuperäisväestö 0,3 prosenttia ja muut 4 prosenttia (2000).

Yhdysvaltain eurooppalaisperäisestä väestöstä 23 prosentilla on saksalaiset sukujuuret, irlantilaiset 16 prosentilla, englantilaiset 13 prosentilla, skotlantilaiset, alankomaalaiset ja italialaiset 6 prosentilla.

Amerikanaasialaiset, mukaan lukien syntyperäiset havaijilaiset ja Tyynenmeren saarilta kotoisin olevat, ovat neljänneksi merkittävin vähemistö (4 prosenttia väestöstä vuonna 2000). Useimmat amerikanaasialaiset ovat keskittyneet länsirannikolle ja Havaijille, kasvavia keskittymiä on New Yorkin metropolialueella ja pohjoisessa Virginiasssa. Suurimmat ryhmät ovat maahanmuuttajat tai maahanmuuttajien jälkeläiset Filippiineiltä, Kiinasta, Intiasta, Vietnamista, Etelä-Koreasta, ja Japanista.

[muokkaa] Uskonto

Yhdysvalloissa ei ole virallista uskontoa. Yhdysvaltain perustuslaki kieltää virallisen uskonnon asettamisen tai vapaan uskonnon harjoittamisen rajoittamisen.

Yhdysvaltain hallitus ei pidä virallista tilastoa kansalaisten uskonnoista. Yksityisessä tutkimuksessa uskontojakaumaksi saatiin seuraava: protestantit 52 prosenttia ja katoliset 24,5 prosenttia, juutalaiset 1,4 prosenttia, muslimit 0,6 prosenttia, buddhalaiset 0,6 prosenttia, hindut 0,4 prosenttia ja unitaari universalismi 0,3 prosenttia. Uskonnottomia oli 14,2 prosenttia ja 5,4 prosenttia ei sopinut mihinkään ryhmään.^[38]. Nopeimmin kasvaviin uskontoihin kuuluu wicca, deismi, sikhismi, evankelilainen kirkko, new age, hinduismi ja bahaismi. Uskonnonvapautta pidetään tärkeänä Yhdysvalloissa. Monet varhaisista emigrantti- eli maahanmuuttajaryhmistä pakenivat Euroopan uskonnollisia vainoja Pohjois-Amerikkaan. Esimerkiksi vuonna 1620 yli sata puritaania lähti Englannista Mayflower-laivalla ja perusti Uuden-Englannin ensimmäisen pysyvän siirtokunnan Plymouthin kaupungin. Pohjois-Amerikkaan on paettu uskonnollisia ja etnisiä vainoja myöhemminkin, esimerkkinä juutalaisten joukkopako natsi-Saksasta.

[muokkaa] Kielet

Pääartikkeli: Yhdysvaltain kielet

Maalla ei ole virallista kieltä, vaan osavaltiot saavat päättää kielestään vapaasti. Maassa on välillä keskusteltu englanninkielen virallistamisesta, mutta ehdotukset ovat kohdanneet vastusta.

Yhdysvalloissa puhutaan noin 336 eri kieltä.^[39] Suurin osa Yhdysvaltain asukkaista puhuu englantia (puhujia 82 prosenttia väestöstä). Paikallinen englanti eroaa Yhdistyneessä kuningaskunnassa puhutusta englannista sanastoltaan ja korostuksiltaan.

Espanjan kieli on toiseksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhuvat pääasiassa maahanmuuttajat tai maahanmuuttajien jälkeläiset Latinalaisesta Amerikasta ja Espanjasta. Yhtä lailla on paljon ei-hispaanoja yhdysvaltalaisia, jotka puhuvat sujuvaa espanjaa. Espanjaa opetetaan laajalti toisena kielenä. Erityisesti espanjaa opetetaan alueilla, joilla on suuria hispaanoväestöjä kuten Texas, New Mexico, Arizona, California, Florida ja New York. Yli 30 miljoonaa amerikkalaista, noin 12 prosenttia väestöstä, puhuu espanjaa, tehden Yhdysvalloista viidenneksi suurimman espanjankielisen väestön Meksikon, Kolumbian, Espanjan ja Argentiinan jälkeen.

Kiinan kieli, enimmäkseen kantonin kiina, on kolmanneksi puhutuin kieli Yhdysvalloissa. Sitä puhutaan lähes kokonaan amerikankiinalaisen väestön keskuudessa. Yli 2 miljoonaa yhdysvaltalaista puhuu kiinan murteita.

Ranskan kieli on neljänneksi suurin kieli, jota puhutaan pääasiassa pienen natiivin ranskalaisen, haitilaisen tai kanadanranskalaisen väestön keskuudessa. Sitä puhutaan laajasti Mainessa ja Louisianassa, osassa entisestä Ranskan siirtomaata, jossa se on englannin ohella yhä käytössä osavaltion de facto virallisena kielenä.

Tagalogin ja vietnamin kielillä on yli miljoona puhujaa Yhdysvalloissa, lähes kokonaan uusien maahanmuuttajien keskuudessa.

[muokkaa] Koulutus

Yhdysvalloissa koulutus on osavaltion velvollisuus. Koulutuksen lait ja vaatimukset vaihtelevat osavaltioittain huomattavasti. Useimmissa osavaltioissa kaikkien opiskelijoiden täytyy osallistua pakolliseen koulutukseen lastentarhasta (johon yleensä mennään 5-vuotiaana) lähtien luokkatasoon 12 asti, jolta valmistutaan yleensä 18 vuoden iässä (tosin joissain osavaltioissa opiskelijoiden annetaan vanhempien suostumuksella jäädä pois koulusta 16 vuoden iässä). Julkinen perustuskoulutus on länsimaisittain vähän arvostettua ja heikkotasoista. ^[40] Koulutuksen parantamiseen on järjestetty lukuisia hankkeita, kuten liittovaltiollinen No Child Left Behind^[41], joiden menestys on ollut vaihtelevaa.

High schoolin jälkeen opiskelijat voivat valita jatkaa koulutusta julkisessa/osavaltion yliopistossa tai yksityisessä yliopistossa. Julkiset yliopistot saavat rahoitusta liittovaltion ja osavaltion hallituksilta, kuten myös muista lähteistä, mutta opiskelijoiden täytyy silti maksaa lukukausimaksu. Maksettava summa vaihtelee riippuen yliopistosta, osavaltiosta ja siitä onko opiskelija asukas osavaltiossa vai ei. Lukukausimaksu yksityisissä yliopistoissa on usein paljon korkeampi kuin julkisissa yliopistoissa, vaikkakin taloudellisella avulla on tapana poistaa ero. Opiskelijoille on yleistä liittyä työvoimaan ja jotkut jopa asevoimiin ennen collegea; sekä asevoimat että monet yksityiset työnantajat voivat tukea korkeampaan koulutusta.

Enemmistö eri vertailuissa maailman parhaimmiksi sijoitetuista yliopistoista on yhdysvaltalaisia.^[42] Ne houkuttavat lukuisia kansainvälisiä opiskelijoita joka vuosi. Yhdysvaltalaiset korkeakoulut vaihtelevat erittäin kilpailukykyisistä kouluista, sekä yksityisistä (kuten Harvardin yliopisto, Cornellin yliopisto ja Princetonin yliopisto) että julkisista (kuten North Carolina Chapel Hill ja Virginian yliopisto), satoihin korkeatasoisiin paikallisiin ammattikorkeakouluihin avoimine sisäänpääsyperiaatteineen.

[muokkaa] Kulttuuri

Yhdysvaltalaisella kulttuurilla on merkittävä vaikutus erityisesti läntiseen maailmaan.

[muokkaa] Musiikki

Esimerkiksi blues ja jazz kehittyivät afrikkalaisperäisen väestön perinteistä. Maata voi pitää myös rock and rollin ja osittain myös pop-musiikkikulttuurin kehtona. Nashville on country-musiikin keskus. 1980-luvulla näki päivänvalon hip hop -musiikki, joka syntyi New Yorkissa. Viisi, joidenkin laskutapojen mukaan kuusi, sinfoniaorkesteria luetaan vakiintuneen yleisesti maailman johtaviin orkestereihin kuuluviksi. New York City Metropolitan on kansainvälisen oopperan keskuksia. New Yorkin teatterikatu Broadway on näytelmien ja musikaalin keskus ja yhdysvaltalaisia elokuvia ja televisio-ohjelmia voi nähdä lähes missä tahansa.

New York, Seattle ja San Francisco ovat globaalisti merkittäviä keskuksia graafisessa suunnittelussa. New York ja Los Angeles ovat maailman muodin huipulla.

[muokkaa] Ruoka

Yhdysvaltalaisessa keittiössä alkuperäisasukkaiden ainekset kuten kalkkuna, peruna, maissi ja kurpitsa ovat olennaisia aineita. Suositut kulttuuritunnukset kuten omenapiirakat, pizza ja hampurilaiset ovat kehittyneet eurooppalaisista vaikutteista. Monet maailmalla nautitut ruuat ovat peräisin Yhdysvalloista tai niitä kehittivät huomattavasti amerikkalaiset kokit ^lähde?.

[muokkaa] Kirjallisuus

Varhainen yhdysvaltalainen kirjallisuus sai vaikutteita englantilaisesta kirjallisuudesta. Sisällissotaa edeltäneistä runoilijoista huomattavin oli kansalliseepoksen luonut Henry Wadsworth Longfellow. Harriet Beecher-Stowen neekeriorjuutta käsitellyt Setä Tuomon tupa (1852) herätti kohua. Ensimmäinen psykologisen romaanin edustaja oli Nathaniel Hawthorne. Omaperäisimpiin kirjailijoihin kuului Edgar Allan Poe, ja realistisen proosan taitavin edustaja oli Mark Twain. Lyriikkaa kehittivät muun muassa Walt Whitman ja Emily Dickinson. 1900-luvulla Yhdysvaltain kirjallisuuden merkitys maailmankirjallisuudessa kasvoi (muun muassa yhteiskunnallinen kirjallisuus, jota edustivat Theodore Dreiser, Jack London, Upton Sinclair ja Sherwood Anderson). Maailmansotien välisen ajan huomattavimmat nimet olivat Ernest Hemingway ja William Faulkner. 1930 astui esiin John Steinbeck pula-ajan kuvauksillaan. Toisen maailmansodan jälkeen Steinbeck, Faulkner ja Hemingway olivat pitkään Yhdysvaltain kirjallisuuden keskeiset hahmot. Sotien jälkeen näkyviä ovat olleet myös psykosymbolisen realismin edustajat, kuten Saul Bellow, J. D. Salinger ja Truman Capote. Sotien jälkeen on noussut myös afroamerikkalaisten kirjallisuus, jonka tunnetuimpiin nimiin lukeutuvat James Baldwin, Richard Wright ja Ralph Ellison.

Filosofiassa keskeisiä hahmoja ovat semiotiikan isiin luettava Charles S. Peirce ja "virallinen toisinajattelija", kielititieteilijä Noam Chomsky, joka etenkin vasemmistolaisille on "maailman tärkein elossa oleva intellektuelli."^[43] Kulttuurikeskustelun alalla on kunnostautunut muun muassa Susan Sontag.

[muokkaa] Suurimmat kaupungit

Yhdysvalloissa on useita merkittäviä kaupunkeja, mukaan lukien 11 maailman 55 globaalista kaupungista, joista kolme alfaluokan kaupunkia: New York, Los Angeles ja Chicago.^[44] Mikäli kaupungit listataan suurkaupunkialueensa eli metropolin kokonaisväestön mukaan, on järjestys huomattavan erilainen, vaikka kolmen kärki säilyykin samana. Joitakin listaamattomia kaupunkeja (kuten Atlanta, Boston, Las Vegas, Miami, New Orleans, Seattle, San Francisco ja Washington D.C.) pidetään silti tärkeinä muiden tekijöiden vuoksi, kuten kulttuuri, talous, perintö ja politiikka.^lähde?

Kymmenen suurinta kaupunkia:

Sija	Kaupunki	Osavaltio	Väestö kaupungin rajojen sisällä[45]	Väestö- tiheys[46] neliö- kilometrillä	Metropolin asukasluku[47]		Alue (Yhdys- valtain)
						sija
1	New York	New York	8 104 079	10 195	21 199 865	1	Koillinen
2	Los Angeles	Kalifornia	3 845 541	3 041	16 373 645	2	Länsi
3	Chicago	Illinois	2 862 244	4 923	9 157 540	3	Keskilänsi
4	Houston	Teksas	2 012 626	1 302	4 112 198	10	Etelä
5	Philadelphia	Pennsylvania	1 470 151	4 337	6 188 463	6	Koillinen
6	Phoenix	Arizona	1 418 041	1 074	3 251 876	14	Länsi (Lounas)
7	San Diego	Kalifornia	1 263 756	1 457	2 813 833	17	Länsi
8	San Antonio	Teksas	1 236 249	1 084	1 592 383	30	Etelä
9	Dallas	Teksas	1 210 393	1 340	5 221 801	9	Etelä
10	San José	Kalifornia	904 522	1 976	7 039 362	5	Länsi

[muokkaa] Liikenne

Autolla on ollut merkittävä osa Yhdysvaltain kaupungistumisessa ja se on pääasiallinen kulkuneuvo useimmille. Yhdistääkseen valtavan maansa Yhdysvallat rakensi korkean kapasiteetin nopeita moottoriteitä, joista tärkein on Interstate Highway -järjestelmä.

New Yorkin metro on yksi maailman käytetyimmistä maanalaisista liikenneverkostoista. Alueelliset raideliikenne- ja bussiverkot, jotka ulottuvat Long Islandille, New Jerseyhin, Upstate New Yorkiin, ja Connecticutiin ovat maailman käytetyimpien joukossa.

Lentoliikenne on suosittu pitkän matkan matkustustapa. Matkustajamäärillä mitattuna 17 maailman 30 vilkkaimmasta lentokentästä on Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman vilkkain Hartsfield-Jackson Atlanta International Airport.^[48] Rahtimäärillä mitattuna 12 maailman 30 vilkkaimmasta lentokentästä oli Yhdysvalloissa, mukaan lukien maailman vilkkain Memphis International Airport.^lähde?

[muokkaa] Urheilu

Yhdysvaltain suosituimmat joukkuelajit ovat kotimaassa syntyneitä. Penkkiurheilulajeista suosituimmat ovat amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo.^[49] Suuri osa maailman parhaiten palkatuista urheilijoista on amerikkalaisten joukkuelajien pelaajia.^[50] Vaikka muun maailman valtalaji eurooppalainen jalkapallo on tällä hetkellä yksi suosituimmista lajeista nuorten keskuudessa ^[51], se ei ole saavuttanut Yhdysvaltain omaperäisessä urheiluympäristössä laajempaa suosiota. Maa kuitenkin isännöi MM-kisoja vuonna 1994 ja naisten MM-kisoja vuonna 1999 ja 2003.

Lacrosse on yksi Yhdysvaltain nopeasti kasvavista urheilulajeista. Yhdysvallat toimii isäntänä myös muile huomattaville urheilutapahtumille muun muassa golfissa ja tenniksessä (US Open). Uinti on maan menestyksekkäimpiä lajeja. Kolme suosituinta lautailuharrastusta — lainelautailu, rullalautailu ja lumilautailu — on luotu Yhdysvalloissa. Niistä järjestetään kansalliset kilpailut ja niiden yhteyteen ovat syntyneet laajat alakulttuurit. Lumilautailu on ainoana näistä kolmesta noussut olympialajiksi.

Yhdysvalloissa on isännöity kahdeksat olympiakisat. Maa on kesäolympialaisissa saavutettujen mitalien^[52] ja pisteiden^lähde? maratontaulukon kärjessä.

College-tasolla suosittuja ovat baseball ja koripallo. Opinahjoilla on useita omia sarjoja.

[muokkaa] Juhlapäivät

Juhlapäivät

Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuodenpäivä	New Year's Day	Uusi vuosi alkaa, ja perinteinen "lomakausi" päättyy.
tammikuun kolmas maanantai	Martin Luther Kingin päivä	Martin Luther King, Jr. Day	Edesmenneen kansalaisoikeusaktivistin muistoksi.
helmikuun kolmas maanantai	Presidenttien päivä	Presidents' Day	Erityisesti George Washingtonin ja Abraham Lincolnin muistoksi.
toukokuun viimeinen maanantai	kaatuneiden muistopäivä	Memorial Day	Palveluksessa kaatuneiden muistoksi, myös kesän alkamisen merkki.
4. heinäkuuta	itsenäisyyspäivä	Independence Day
syyskuun ensimmäinen maanantai		Labor Day
lokakuun toinen maantai	Kolumbuksen päivä	Columbus Day	Kristoffer Kolumbuksen kunniaksi
11. marraskuuta	veteraanien päivä	Veterans' Day
marraskuun neljäs torstai	kiitospäivä	Thanksgiving	Kiitospäivää edeltävä päivä on tavallisesti vuoden ruuhkaisin päivä. Seuraava päivä on vuoden kiireisin ostospäivä, eli "Musta perjantai".
25. joulukuuta	joulupäivä	Christmas

Pohjois-Amerikan valtiot
Kanada | Meksiko | Yhdysvallat | Grönlanti (epäitsenäinen, kuuluu Tanskalle)
Amerikka | Väli-Amerikka | Etelä-Amerikka | Latinalainen Amerikka

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta United States Wikitravelissa (englanniksi)

Hallinto

• White House - Yhdysvaltain presidentin virallinen sivu
• Senate - Yhdysvaltain senaatin virallinen sivu
• House - Yhdysvaltain edustajainhuoneen virallinen sivu
• Supreme Court - Yhdysvaltain korkeimman oikeuden virallinen sivu
• CIA World Factbookin tietoa Yhdysvalloista
• Official website of the United States government - Portti hallinnon sivuihin

[muokkaa] Kirjallisuus

• Pekka Haarla: Yhdysvallat: taustatietoa maasta, valtiosta ja taloudesta (Weilin + Göös, 1985) ISBN 951-35-3330-1 (sid.)
• Markku Henriksson: Siirtokunnista kansakunnaksi: johdatus Yhdysvaltain historiaan (Gaudeamus, 1990) ISBN 951-662-496-0 (sid.)
• Keijo Korhonen Havoitettu jättiläinen (Otava 2002)

[muokkaa] Lähteet

• Finpro maaraportti
• CIA World Fact Book (englanniksi)