HDZ
Wikipedia
Hrvatska Demokratska Zajednica (HDZ) on kroatialainen puolue. Se hallitsi Kroatiaa vuodesta 1990 vuoteen 2000 ja koalitiohallituksessa vuodesta 2003. HDZ kuuluu Euroopan kansanpuolueen europarlamenttiryhmään, vaikka Kroatia ei olekaan vielä Euroopan unionin jäsen.
HDZ:n perustettiin kesäkuussa 1989 toisinajattelija Franjo Tuđmanin johdolla. Se laillistettiin 1990. Alkuaikoinaan se oli ultranationalistinen ja jotkut jäsenet kannattivat jopa fasistisen Ustašan aatteita ja Suur-Kroatian luomista "historiallisten ja luonnollisten rajojen mukaan."
Ennen vuoden 1990 vaaleja hallitseva kommunistinen puolue oli muuttanut vaalijärjestelmää suosimaan kahta suurinta puoluetta, kommunistisen puolueen olettaessa äänestäjien äänestävän mieluummin kommunistista puoluetta kuin kiihkomielistä HDZ:aa. Äänestäjät näkivät kuitenkin HDZ:ssa vähiten huonoimman vaihtoehdon – mahdollisuuden kommunismista eroon pääsemiseen ja vastapainon Jugoslavian serbinationalismille. HDZ voitti ylivoimaisesti ja Kroatiasta tuli kommunistien yksipuoluevallan sijaan yksi harvoista entisen itäblokin maista, jossa kommunistipuolueen yksivallan korvasi toisen puolueen yksinvalta. HDZ:n valtaantulopäivää 30. toukokuuta 1990 juhlittiin Kroatiassa yleisenä juhlapäivänä.
Vuoden 1992 presidentinvaaleissa Tuđman, puolueen kiistämätön johtaja kuolemaansa 1999 saakka, valittiin presidentiksi. Kroatia julistettiin itsenäiseksi 1991 ja tunnustettiin 1992 ja sai takaisin sotaa edeltävän alueensa 1998. HDZ voitti uudelleen vaalit 1992 ja 1995.
Kroatian serbivähemmistö vastusti kroaattinationalistisen HDZ:n valtaa ja olisi halunnut jäädä Jugoslavian yhteyteen, mikä johti tunnustamattoman Krajinan serbitasavallan julistamiseen, mikä puhdistettiin etnisesti ei-serbeistä ja jäi Kroatian armeijan valloittamaksi 1995 ja liitettiin uudelleen Kroatiaan 1998.
HDZ:n alaisuudessa maa siirtyi kapitalismiin Jugoslavian ajan sosialistisesta markkinataloudesta. Tuđman ilmoitti julkisesti tavoitteekseen luoda "200 perhettä" jotka hallitsisivat pääosaa maan vauraudesta. Ideologialtaan HDZ oli aluksi oikeistolainen ja Tuđman ilmoitti saaneensa vaikutteita thatcherismistä. Myöhemmin puolue ilmoitti itsensä keskusoikeistolaiseksi ja kristillisdemokraattiseksi.
Tuđmanin kuolemalla joulukuussa 1999 oli merkittävä vaikutus tammikuun 2000 vaaleihin. Vaikka HDZ jäi suurimmaksi puolueeksi (26,66% äänistä, 30,46% paikoista), kuusi keskustavasemmistolaista puoluetta löivät sen perusteellisesti. Saman vuoden presidentinvaaleissa HDZ:n ehdokas Mate Granić jäi kolmanneksi, eikä päässyt toiselle kierrokselle. Vaalit voitti kansanpuolueen Stjepan Mesić.
Vuosina 2000–2003 useat HDZ:n aikana rikastuneet liikemiehet tuomittiin väärinkäytöksistä, mutta yksityistämisprosessi jäi voimaan. HDZ:n ei uskottu toipuvan alamäestään. Tilanne kuitenkin muuttui kun entisen Jugoslavian kansainvälinen rikostuomioistuin alkoi syyttää kroaattikenraaleja. Kansallismielisille tämä oli häväistys ja johti joukkoprotesteihin hallitusta vastaan ja HDZ:n kannatuksen kasvuun.
Vuonna 2002 Ivić Pašalić, joka oli Tuđmanin kovan linjan kannattajia haastoi Ivo Sanaderin johtajataistoon ja syytti tätä Tuđmanin nationalistisen perinnön pettämisestä. Sanader voitti viimein vapaamielisempien tuella ja Pašalić jätti puolueen ja perusti oman kansallisoikeistolaisen Hrvatski blokinsa, joka ei kuitenkaan ole päässyt parlamenttiin.
Sanader saattoi nyt johtaa puolueen uudelle linjalle ja vakuuttaa äänestäjät, että sen valtaannousu ei johtaisi demokratian vaarantumiseen. HDZ saavuttikin suosiota tehottomaksi, korruptuituneeksi ja ristiriitojen repimäksi syytetylle Ivica Račanin hallitukselle. Parlamenttivaaleissa marraskuussa 2003 HDZ sai 33,9 % äänistä ja 66 paikkaa 151:stä ja muodosti hallituksen itsenäisen demokraattisen serbipuolueen ja Kroatian eläkeläisten puolueen kanssa.
Pääministerinä Sanaderin tärkein tehtävä on johtaa maa Euroopan unioniin ja NATOon, mikä on kokenut takaiskuja maassa nousevan euroskeptisyyden kasvaessa. Lokakuussa 2005 hän oli vielä maan suosituin poliitikko, mutta päätös korvata Itävallan kansalaisille toisen maailmansodan jälkeen kansallistettu omaisuus johti tiukkaan vastustukseen ja suosion laskuun. Vuoden 2005 paikallisvaaleissa oppositio otti voiton ja Ante Gotovinan pidätys joulukuussa 2005 Kanarialla laski suosiota.
