Helle Kannila
Wikipedia
Helle Kannila (s. 20. toukokuuta 1896, Savonlinna - k. 3. marraskuuta 1972, Tampere) oli suomalainen oli poliitikko, Suomalaisen kirjastolaitoksen perustaja ja naisasiain edelläkävijä.
[muokkaa] Historia
Helle Kannila loi perustan itsenäisen Suomen kirjastolaitokselle ja kirjastonhoitajien koulutukselle. Hän osallistui lisäksi keskeisesti naisten yhteiskunnallisen aseman parantamista koskevaan keskusteluun. Kannilan tärkein innoittaja oli Minna Canth. Poliittisesti Kannila omaksui nuorsuomalaisen kulttuuri- ja sosiaaliliberalismin ohjenuorakseen.
Jo 12-vuotiaana Kansanvalistusseuran kirjastokurssille osallistunut ja useissa kirjastotehtävissä sittemmin toiminut Kannila nimitettiin vuonna 1921 valtion kirjastotoimiston johtajaksi - vain 25-vuotiaana. Kirjastoneuvos jäi eläkkeelle Yhteiskunnallisesta korkeakoulusta eli myöhemmästä Tampereen yliopistosta vuonna 1963 toimittuaan kirjasto-opin lehtorina 14 vuotta.
Kannilan toinen keskeinen elämäntehtävä oli naisten, erityisesti työssäkäyvien naisten, aseman parantaminen. Hän nousi Suomalaisen naisliiton johtokuntaan, ja aloitti poliittisen toimintansa keväällä 1919 Kansallisessa Edistyspuolueessa.
Vuoden 1924 puoluekokouksessa Kannilalla oli naisten työelämässä tapahtuva syrjinnän lopettamiseksi kaksi keinoa: ehdoton samapalkkaisuus ja kaikista sukupuoleen liittyvistä rajoituksista vapaa kilpailu. Liberaalit virkanaiset pyrkivät avaamaan naisille uusia työaloja, papin virkaa myöten. Näkemys johti ristiriitoihin naisten erityislaatua korostavan Miina Sillanpään Sosiaalidemokraattisen Naisliikkeen kanssa.
Kannila kirjoitti useita satoja artikkeleita nimimerkeillä Morakka ja Lehtirouva. Myös puheiden, esitelmien ja alustusten määrä nousi useisiin satoihin. Kannila edisti lisäksi monin tavoin Minna Canthin perintöä.
[muokkaa] Lähteet
- Jukka Muiluvuori: Kansallisbiografia
