Henri Michaux

Wikipedia

Henri Michaux (24. toukokuuta 1899, Namur, Belgia – 19. lokakuuta 1984, Pariisi, Ranska) oli belgialaissyntyinen kirjailija ja kuvataiteilija.

Michaux syntyi Naumurissa, Belgiassa 24.5.1899. Perhe muutti Brysseliin, jossa Michaux kävi jesuiittakoulua. Hän aloitti lääketieteen opinnot, mutta jätti ne kesken. Michaux lähti merille ja matkusteli koko elämänsä ajan käyden esimerkiksi Keski- ja Etelä-Amerikassa, Intiassa ja Kaukoidässä. Pääasiallisesti hän asui Pariisissa ja sai Ranskan kansalaisuuden vuonna 1954. Elämänkumppaniinsa, Marie-Louise Ferdièreen Michaux tutustui vuonna 1935.

Lautréamont ’n runot herättivät Michaux’n kirjallisen kutsumuksen. Myös Michaux’n opettaja kannusti ryhtymään kirjailijaksi. Pariisiin muutettuaan vuonna 1924 hän ystävystyi Jules Supervillen kanssa, ja tutustui myös moniin surrealisteihin, kuten Max Ernstiin, de Chiricoon ja Paul Kléehen.

1950-luvulta lähtien Michaux’n taideteoksia alkoi olla esillä lukuisissa museoissa ja taidegallerioissa. Michaux sai Einaudi Prize –palkinnon Venetsian biennalessa vuonna 1960. Hänelle myönnettiin myös Grand Prix National des Lettres -kirjallisuuspalkinto vuonna 1965, mutta hän kieltäytyi vastaanottamasta sitä.

Michaux kuoli sydänkohtaukseen Pariisissa 19.10.1984.

[muokkaa] Tuotanto

Vuonna 1927 Michaux julkaisi teoksen Qui je fus, joka sai ristiriitaisen vastaanoton. Teosta ei voinut verrata oikein mihinkään aiempaan kirjallisuuteen. André Gide ryhtyi puolustamaan Michaux’n kirjoitustapaa luennossaan Découvrons Henri Michaux (1941, Tutustukaamme Henri Michaux’hon), jonka jälkeen Michaux alkoi vähitellen saavuttaa suosiota.

Michaux loi kuvitteellisen Iso-Garabannian maan, jonka ihmisistä, kasveista ja elämästä hän kertoi seikkaperäisesti. Myös medosemien heimo, joka on eläinten, kasvien, aineen ja hengen ristisiitos, on Michaux’n mielikuvituksesta lähtöisin.

Fantasia-kirjojensa lisäksi Michaux kirjoitti proosarunoja ja lukuisia matkakirjoja. Uusien paikkojen ja ihmisten kohtaaminen on Michaux’lle samalla itsetutkiskelua. Tuotanto muodostaa ikään kuin katkonaisen matkapäiväkirjan.

Vuonna 1944 ilmestyi Labyrinthes, jossa oli mukana Michaux’n piirros. Samana vuonna hän piti ensimmäisen taidenäyttelynsä. Kuvataiteesta tuli entistä tärkeämpi ilmaisukeino Michaux’lle.

Michaux tunnetaan varsinkin luomastaan henkilöhahmosta, Höyhenestä (Plume). Plume on antisankari, joka kokee koko ajan olevansa ulkopuolinen minne ikinä hän meneekin. Hänessä voidaan nähdä viitteitä Dostojevskin Idiootista, Buster Keatonista tai Kafkan K:sta. Absurdi maailmankokemus ja musta huumori leimaavat Plume-proosarunoja.

[muokkaa] Suomennetut teokset

Harhailla, laiskotella. Suom. Pekka Parkkinen ja Jaakko A. Ahokas, 1980
Höyheniä. Suom. Janna Kantola, 2003
Valikoima runoja kokoomateoksessa Tulisen järjen aika. Suom Aale Tynni, 1962/2005

[muokkaa] Pääteokset

Qui je fus, 1927
Écuador, journal de voyage, 1929
Difficultés, 1930
Un certain Plume, 1930
Un barbare en Asie, 1933
La nuit remue, 1935
Voyage en Grande Garabagne, 1936
Je vous écris d’un pays lointain, 1938, suom. « Kirjoitan teille kaukaisesta maasta »
Au pays de la magie, 1941
La Ralentie, 1942
Exorcismes, 1943
Labyrinthes, 1944
L’Espace du dedans, 1944
Épreuves, Exorcismes, 1945
Apparitions, 1946
Ailleurs, 1948
Voyage en Grande Garabagne, 1948
Meidosems, 1948
Poésie pour Pouvoir, 1949
La Vie dans les Plis, 1949
Passages, 1950
Mouvements, 1951
L’Infini turbulent, 1953
Misérable Miracle, 1955
Connaissance par les gouffres, 1961
Vents et Poussières, 1962
Idéogrammes en Chine, 1975
Les ravagés, 1976
Jours de silence, 1978
Saisir, 1979
Chemins cherchés, chemins perdus, transgressions, 1981
Mouvements, 1982
Les commencements, 1983
Le jardin exalté, 1983
Par surprise, 1983
En appel de visages, 1984
Par les traits, 1984
Déplacements, dégagements, 1985 (postuumisti)
Affrontements, 1985 (postuumisti)