Ranska

Ranskan tasavalta (ransk. la République française) eli Ranska (ransk. la France) on valtio Länsi-Euroopassa. Sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku yli 60 miljoonaa. Ranska on teollisuusmaa, maailman viidenneksi suurin talous, Euroopan merkittävin maataloustuottaja ja maailman suosituin turistimaa noin 78 miljoonalla (vuonna 2006) matkailijalla vuodessa^[2].

Ranskan historia valtiona alkaa 800-luvulta ja tasavalta siitä tuli ensimmäisen kerran 1792. Ranskan suuri vallankumous antoi ihmisoikeuksien julistuksen vuonna 1789 ja loi perustan kansanvallalle. Ranska on Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin perustajajäsen ja yksi YK:n turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenmaasta. Se on myös yksi maailman kahdeksasta ydinasevaltiosta.

Viidennen tasavallan perustuslaista vuonna 1958 lähtien Ranska on ollut tasavalta, jossa presidentillä on melko paljon valtaa suhteessa pääministeriin. 17. toukokuuta 1995 lähtien presidenttinä on ollut Jacques Chirac. Ranskan naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra. Euroopan Ranskan (la Métropole) lisäksi Ranskalla on runsaasti merentakaisia hallintoalueita eri puolilla maailmaa. Ranskan pääkaupunki on Pariisi.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Ranskan historia

Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, joka oli Rooman valtakunnan provinssi.

Keskiajalla Ranskan paikalla oli mahtava Kaarle Suuren valtakunta, jonka hajottua alueella oli monia pieniä ruhtinaskuntia, joista tärkeimpiä olivat Ranska, Burgundi, Provence ja Savoiji.

Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta. Vallankumouksen ja Napoleonin keisariuden jälkeen maa palasi kuningaskunnaksi vuosina 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715).

1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän tosin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi.

Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa maa joutui Saksan miehittämäksi. Ranskaa hallitsi marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus.

Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.

[muokkaa] Politiikka

Ranskan ihmisoikeusjulistus.

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Peruslain mukaan presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Vuodesta 1962 presidentti on valittu suoraan kaksivaiheisella vaalilla, tätä ennen valitsijamiesten välityksellä.

Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous ja senaatti. Ranskan kansalliskokous (Assemblée Nationale) on ylin lainsäädäntöelin. Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan kaksivaiheisella kierrosvaalitavalla viisivuotiskaudeksi. Senaattorit (yhteensä 321, vuodesta 2010 346) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Valitsijamiehiin kuuluvat noin 145 000 paikallishallinnon edustajaa (grands électeurs). Järjestelmä suosii maaseutua ja konservatiiveilla on ollut enemmistö senaatissa koko viidennen tasavallan ajan. Puolet senaatin jäsenistä valitaan joka kolmas vuosi (alkaen 2007).

Molemmilla kamareilla on perustuslain mukaan lähes samanlainen lainsäädäntövalta. Kuitenkin jos alahuone ja senaatti ovat loppuun asti erimielisiä, hallitus voi päättää commission mixte paritaire -menettelyn jälkeen antaa asian lopulta alahuoneen päätettäväksi – jossa enemmistönä ovat hallituksen tukijat.

Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Presidentin nimittämän pääministerin on nautittava alahuoneen luottamusta, joten hän tulee yleensä suurimmasta puolueesta. Tilannetta jossa presidentti ja pääministeri ovat vastakkaisista puolueista nimitetään nimellä cohabitation.

Vaikka ranskalainen puoluekenttä on vakiintumaton, ehkä sosialisteja lukuun ottamatta joiden Parti Socialiste (PS) perustettiin 1969 SFIO:n (1905–) seuraajaksi, se jakaantuu melko tasan sosialistipuolueen ympärille muodostettuun vasemmistoon ja oikeistoon. Oikeistossa vallitseva ideologia on ollut gaullismi, jota nykyisin edustaa Chiracia vuonna 2002 tukemaan perustettu Union pour un Mouvement Populaire (UMP). Puolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on vakituisesti pienempi kuin esimerkiksi kunnallisvaaleissa valittujen edustajien lukumäärä, eikä ihmisiä voi tarkasti jakaa puoluekannan mukaan. Kymmenenkin miljoonaa äänestäjää siirtyy vasemmiston ja oikeiston välillä, jos jommalla kummalla on karismaattiset johtajat ja toimiva ohjelma.^[3]

Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja maalla on oma ydinase.

Vuoden 2007 presidentivaali järjestetään huhti–toukokuussa.

Luettelo Ranskan presidenteistä

[muokkaa] Maantiede

Manner-Ranska satelliittikuvassa elokuussa

[muokkaa] Hallinnollinen jako

Pääartikkelit: Ranskan aluehallinto ja Luettelo Ranskan departementeista

Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ransk. région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).

[muokkaa] Ranskan eurooppalaiset alueet

Ranskan kartta

[muokkaa] Ranskan merentakaiset osat

Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniin ja ne käyttävät valuuttanaan euroa, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).

Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
- Ranskan Polynesia
Collectivité sui generis
- Uusi-Kaledonia
Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
- Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet
- Ranskan vaatimus Antarktiksella
Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
- Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
- Bassas da India
- Europa
- Juan de Nova
- Gloriososaaret
- Tromelin

[muokkaa] Muuta

Ranskan korkein vuori on Mont Blanc (4 808 m), joka sijaitsee Alpeilla.

[muokkaa] Talous

Ensimmäinen valmistunut Airbus A380 Toulousessa.

Ranskan talous yhdistää laajan yksityisen liiketoiminnan (lähes 2,5 miljoonaa yritystä rekisteröitynä) merkittävällä (mutta vähentyvällä) hallituksen väliintulolla. Hallitus pitää huomattavaa vaikutusta tärkeimmillä infrastruktuurisektoreilla.

[muokkaa] Väestö

Lyon

Bayonnen katedraali

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä.

Suurin uskonto on katolilaisuus, jonka tunnustajaksi itsensä ilmoittaa 51 % ranskalaisista. Noin 10 % käy säännöllisesti kirkossa. Itseään katolilaisina pitävien määrä on pudonnut nopeasti 1990-luvun alun 80 prosentista ja ateistiksi itsensä ilmoittavien määrä nykyisin 31 %.^[4] Ranskassa on kuitenkin melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Lisäksi Ranskassa on Länsi-Euroopan suurin juutalaisvähemmistö. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen jonkin verran omistuksia Euroopan ulkopuolelta.

[muokkaa] Suurimpia kaupunkeja

Kaupunkien asukasluvuksi on ilmoitettu se väestömäärä, joka asuu kyseisessä kaupungissa, siinä ei siis ole mukana esikaupunkialueita.

Kaupunki	Asukasluku
Pariisi	2 142 800
Marseille	795 600
Lyon	468 300
Toulouse	426 700
Nizza	345 000
Nantes	276 200
Strasbourg	273 100
Bordeaux	229 500
Montpellier	225 392
Lille	222 400
Grenoble	157 900

[muokkaa] Kulttuuri

Ranskan kulttuurikohteista tunnetuimpia ovat Pariisin Louvre, Eiffelin torni, Pompidou-keskus ja Versailles. Pariisin ulkopuolella tunnetuimpia kohteita ovat Puy du Foun teemapuisto ja Mont Saint-Michel.

Ranskan akatemia
Ranskan kirjallisuus

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

**Juhlapäivät**
Pvm	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuoden päivä	Jour de l'An
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai)	Pääsiäinen	Pâques
(ks. yllä, seuraava päivä)	Pääsiäismaanantai	Lundi de Pâques
1. toukokuuta	Vappu	Fête du Travail
8. toukokuuta	-	Victoire 1945	Toisen maailmansodan loppu
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen)	Helatorstai	Ascension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai)	helluntai	Pentecôte
14. heinäkuuta	Ranskan kansallispäivä	Fête Nationale	Bastiljin valtauksen vuosipäivä
15. elokuuta	-	Assomption	Neitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuuta	Pyhäinpäivä	Toussaint
11. marraskuuta	-	Commémoration de l’armistice de 1918	Ensimmäisen maailmansodan loppu
25. joulukuuta	Joulupäivä	Noël