Hiilen kiertokulku
Wikipedia
Hiilen kiertokulku on veden kiertokulkuun verrattava kiertokulku. Hiili kiertää ilmakehän, veden ja maan välillä. Kasvit ja eläimet ovat hiilen kiertokulussa mukana. Suuria määriä hiiltä on sitoutunut valtameriin ja sen kerrostumien metaaniklatraattiin. Syvälle valtamereen on liuenneina hiiliyhdisteitä, joita on hieman vähemmän pintavesissä. Ilmakehässä hiiltä on mm hiilidioksidissa ja leijuvassa pölyssäkin. Maan sisässä hiiltä on mm kivihiilessä.
[muokkaa] Hiilen kierto
Kasvit ottavat ilmasta hiilidioksidia, muuttavat sen kasvibiomassaksi, jossa on hiilivetyjä ja joutuvat ehkä eläinten syömiksi ja hajoavat. Eläimet hengittävät ilmakehään hiilidioksidia ja päästävät mädätessään metaania CH4. Hiilidioksidi ja metaani ovat molemmat kasvihuonekaasuja, jotka vaikuttavat maapallon ilmastoon. Hiiltä kivettyy kivihiileksi maatuneesta kasvibiomassasta. Kivettynyt hiili pysyy kallioperässä hyvin pitkään, jopa miljardeja vuosia. Joet kuljettavat hiiltä mereen. Meren mannerlaatat liikkuvat laavaksi mantereen alle. Hiiltä muuttuu kalsiumkarbonaatiksi CaCO3 mm meren kalkkieläimissä. Tulivuorenpurkaukset vapauttavat hajonneesta karbonaatista irronnutta hiilidioksidia CO2.
Maapallossa on hiiltä noin 140000 kertaa se määrä mitä elävissä eliöissä. Melkoinen osa Maan hiilestä sitoutuu kalkkikiveen CaCO3 meren eliöiden toiminnan tuloksena. Hiili tulee ilmakehän hiilidioksidista. Monien silikaattikivien rapautuminen karbonaateiksi kuluttaa hiilidioksidia. Joet kuljettavat liuenneita hiiliyhdisteitä meriin. Arvellaan, että ilmakehässä on hiiltä hiilidioksidissa rapautumista varten 10000 vuodeksi. Tulivuoret purkavat uutta hiilidioksidia tilalle. Merenpohjan kerrostumiin vajonnut hiili palaa kiertoon viimeistään noin 200 miljoonassa vuodessa, koska vajoaa viimeistään tässä ajassa mannerlaatan alle, jossa hiili kaasuuntuu ja tulee kaasuna ulos.
