Hippokampus
Wikipedia
Hippokampus eli aivoturso on aivojen osa, joka sijaitsee temporaali- eli ohimolohkojen sisäosissa korvien lähellä. Kummassakin temporaalilohkossa on yksi hippokampi, jotka yhdessä muodostavat hippokampuksen. Hippokampuksella on keskeinen rooli muistitoiminnoissa.
Hippokampit ovat hermosolukkoja, jotka muistuttavat muodoltaan merihevosta, josta niiden nimikin johtuu (kreik. hippos, hevonen; campos, merieläin). Hippokampus on fylogeneettisesti aivojen vanhimpia osia eli se on evoluutiossa kehittynyt varhain.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Hippokampukseen liittyvät muistitoiminnot
Hippokampuksella on keskeinen rooli omaelämäkerrallisessa ja tosiasioiden muistamisessa. Se toimii ikään kuin porttina, jonka läpi muistojen ja opitun asian täytyy kulkea, ennen kuin ne tallentuvat aivoihin pysyvästi. Hippokampus tallentaa myös spatiaalista eli tilallista informaatiota ja prosessoi sitä.
[muokkaa] Episodinen muisti
Hippokampusta tarvitaan henkilökohtaisesti koettujen tapahtumien ja muistojen tallentamiseen eli episodisessa muistissa. Episodinen muisti on tärkeä osa minuutta, se on henkilökohtaisen ajan muisti, jonka avulla pystymme suhteuttamaan menneitä, nykyisiä ja tulevia tapahtumia sekä ennakoimaan tulevaa. Ilman episodista muistia eläisimme vain nykyhetkessä.
[muokkaa] Deklaratiivinen muisti
Hippokampus osallistuu myös deklaratiivisen muistin toimintaan, jossa keskeistä on muistamisen verbaalinen eli sanallinen luonne. Deklaratiivinen muisti on siis säilömuisti, johon tallentuu faktoja, asioita ja tapahtumia, jotka pystytään palauttamaan eksplisiittisesti eli selvästi verbaalisessa muodossa. Hippokampuksen neuronien aktiivisuutta tutkimalla on voitu selvittää, miten aivoissa muodostuu myös uusia assosiatiivisia yhteyksiä, mikä kertoo hippokampuksen plastisiteetista eli muotoutuvuudesta oppimisen suhteen.
[muokkaa] Kognitiivinen kartta
Hippokampukseen on tallennettu kognitiivinen kartta ympäristöstä, jonka avulla voimme liikkua paikasta toiseen eksymättä. Kognitiivinen kartta on plastinen eli muotoutuva. Tämä tarkoittaa sitä, että kartta kiertyy ympäristön mukaan. Kognitiivisen kartan avulla voimme hahmottaa ja löytää uusia reittejä ja oikoteitä eri paikkojen välillä. On havaittu, että esim. taksikuljettajilla hippokampus on kehittynyt keskimääräistä suuremmaksi, koska he joutuvat jatkuvasti hahmottamaan reittejä ja ympäristöä. Ilman kognitiivista karttaa eksyisimme, emmekä tunnistaisi paikkoja, joissa olemme aiemmin olleet.
[muokkaa] Hippokampukseen liittyvät sairaudet
[muokkaa] Alzheimerin tauti
Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava sairaus, jossa hippokampus on usein vaurioitunut. Se on rappeumasairaus, joka etenee vaiheittain, hitaasti ja tasaisesti. Riski sairastua Alzheimerin tautiin lisääntyy jyrkästi ikääntymisen myötä. Alzheimerin taudissa hippokampuksen solut kuolevat ja hippokampus pienenee, mikä voidaan nähdä magneettikuvauksessa. Tauti vaikuttaa myös muihin aivojen osiin. Alzheimerin taudin alkuperää ei vielä tarkasti tunneta, mutta sen taustalta näyttäisi löytyvän mm. oksidatiivista kuormitusta, mitokondriaalisia häiriöitä ja sytokiineja (tulehdusta välittäviä aineita).
Alzheimerin taudin lievässä vaiheessa potilaalle tulee hahmotusvaikeuksia, lähimuisti heikkenee, sanat eivät tahdo löytyä. Myös passivoitumista ja masennusta voi esiintyä, jopa vainoharhaisuutta ja aggressiivisuutta. Keskivaikeassa vaiheessa sairaudentunne häviää, potilas alkaa eksyä tutussakin ympäristössä. Harhat ovat tavallisia. Arkiaskareissa esiintyy huomattavia vaikeuksia, mm. pukeutumisessa. Vaikeassa vaiheessa puheenymmärrys- ja tuottokyky on heikentynyt oleellisesti tai puuttuu kokonaan. Raajat jäykistyvät ja kävelykyky katoaa, tulee virtsan- ja ulosteenpidätysongelmia. Epileptisiä kohtauksia saattaa tulla. Lopulta potilas ei kykene enää edes syömään itse.
[muokkaa] Hoidot
Alzheimerin taudissa alkavat vaurioitua ensimmäiseksi asetyylikoliinia välittäjäaineena käyttävät hermosolut. Suuri osa muistin kannalta tärkeistä hermoradoista käyttää juuri asetyylikoliinia välittäjäaineena. Tämän vuoksi kolinergisillä lääkkeillä (jotka lisäävät asetyylikoliinin vaikutusta) voidaan hoitaa lievää tai keskivaikeaa Alzheimerin tautia. Kolinergiset lääkkeet ovat asetyylikoliiniesteraasin inhibiittoreita eli estäjiä, jotka estävät asetyylikoliinin hajoamista elimistössä. Näin ollen asetyylikoliinin määrä aivoissa lisääntyy. Tällaisia lääkkeitä ovat mm. Aricept (donepetsiili), Reminyl (galantamiini) ja Exelon (rivastigmiini). Alzheimerin tautiin liittyviä erityisoireita hoidetaan symptomaattisesti eli oireiden mukaisesti, kuten epilepsiaa.
[muokkaa] Epilepsia
Hippokampus on yleinen paikka epilepsiapesäkkeelle. Tyyppioireena ovat ajoittaiset tajuttomuus- ja kouristuskohtaukset. Epilepsiaa kutsuttiinkin aiemmin kaatumataudiksi. Temporaaliepilepsiaan (ohimolohkoepilepsia) ei välttämättä liity tajuttomuutta tai kouristelua, oireet voivat olla pieniä poissaolokohtauksia, automaattisia liikkeitä tai huimausta. Temporaaliepilepsiassa psyykkiset oireet ovat tavallisia.
Epileptisessä kohtauksessa aivosoluissa esiintyy epänormaalia purkaustoimintaa, joka voidaan nähdä EEG- eli aivosähkötutkimuksessa. Epilepsiaa hoidetaan lääkkeillä, jotka vähentävät aivosolujen sähköistä aktiviteettia. Monet antiepileptit tehostavat elimistön gamma-aminovoihapon eli GABA:n vaikutusta, joka on inhibitorinen välittäjäaine. Antiepileptejä ovat mm. karbamatsepiini, okskarbatsepiini, valproaatti, lamotrigiini, vigabatriini, gabapentiini ja topiramaatti.
[muokkaa] Muita hippokampuksen vaurioita
Hippokampuksen vauriot aiheuttavat usein huomattavia vaikeuksia uusien asioiden oppimisessa ja muistamisessa eli anterogradista amnesiaa (eteenpäin ulottuva muistamattomuus, vanhat asiat muistetaan). Myös retrogradista amnesiaa (taaksepäin ulottuva muistamattomuus) voi esiintyä, jolloin ei muisteta tapahtumia ennen tiettyä ajankohtaa. Vauriot tai synnynnäiset epämuodostumat hippokampuksessa voivat altistaa epilepsialle.
Vaurioita voivat aiheuttaa mm. anoksia (hapenpuute) tai enkefaliitti (aivotulehdus), kuten herpes-enkefaliitti, tai päänalueen traumat.
Posttraumaattisessa stressihäiriöoireyhtymässä (PTSD, Posttraumatic Stress Disorder) on havaittu, että vasemman hippokampin koko on pienentynyt. [1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Mohanakrishnan Menon P, Nasrallah HA, Lyons JA, Scott MF, Liberto V. Single-voxel proton MR spectroscopy of right versus left hippocampi in PTSD
