Hyvyysluku
Wikipedia
Hyvyysluku (myös Q-arvo) kuvaa värähtelyn amplitudin suhdetta värähtelyn vaimenemiseen. Mitä kitkattomammin esimerkiksi heiluri liikkuu edestakaisin, tai mitä suurempi värähtelevän RLC-resonanssipiirin reaktanssi on verrattuna värähtelyä vaimentavaan resistanssiin, sitä suurempi on sen hyvyysluku. Hyvyysluvun käänteisarvo on häviökerroin.
Suuri hyvyysluku tarkoittaa, että systeemi värähtelee resonanssitaajuudellaan voimakkaasti, mutta siitä poikkeavilla taajuuksilla hyvin vähän. Pienempi Q-arvo puolestaan tarkoittaa sitä, että systeemi värähtelee huonommin, mutta resonanssialue on laajempi. Sähköisen RLC-resonanssipiirin kaistanleveys B voidaan laskea hyvyysluvun Q ja keskitaajuuden ω0 perusteella kaavalla B = ω0 / Q
Myös kaiuttimen bassoresonanssin voimakkuus ilmaistaan hyvyysluvun avulla. Useimmiten kaiutinelementin kotelo pyritään mitoittamaan niin, että bassotoiston vaste ulottuu mahdollisimman matalille taajuuksille suorana. Tällaisen Butterworth-virityksen hyvyysluku on 0.707. Suurempi hyvyysluku aiheuttaa sen, että kaiutin jää hetkeksi värähtelemään ominaistaajuudellaan muita taajuuksia voimakkaammin ja toisto muuttuu epätarkaksi. Pienemmillä arvoilla puolestaan käy niin, että kaiutinelementin värähtely vähenee ja bassotoisto yltää matalammille taajuuksille, mutta voimakkuus heikkenee.
Vahvistinkytkennöissä hyvyysluku pyritään pitämään pienenä, jotta vältyttäisiin kytkennän värähtelemiseltä. Oskillaattoreissa puolestaan pyritään useissa sovelluksissa mahdollisimman suureen hyvyyslukuun, jolloin taajuus pysyy mahdollisimman tarkasti vakiona. Esimerkiksi pietsosähköisen kvartsikiteen hyvyysluku voi olla jopa satojen tuhansien luokkaa.
