Inchonin maihinnousu

Wikipedia

Päivämäärä:	15.-26.syyskuuta 1950
Paikka:	Inchon- Soul
Lopputulos:	YK:n voitto

Taistelijat

Pohjois-Korea

Komentajat

Douglas MacArthur

Vahvuudet

15 000- 20 000 miestä (alussa)

yli 130 000 miestä

Tappiot

pelkästään 125 000 miestä vankeina

YK:n voitto jäi lyhytaikaiseksi

Inchonin maihinnousu oli YK:n ensimmäinen suuri offensiivi Korean sodassa ja sen olemassaolon aikana.

[muokkaa] Taustaa

Kun Neuvostoliitto hyväksyi Japanin antautumisen Korean pohjoispuoliskolla 1945, maa jaettiin 38.leveyspiirin mukaan. Siitä tuli kylmän sodan raja: pohjoisessa valtaa pitivät kommunistit ja etelässä amerikkalaiset. Vuoteen 1950 mennessä kommunistit olivat nousseet valtaan Kiinassa. Pohjois-Korean kommunistinen hallitus, jota Neuvostoliitto varusti ja koullutti, rohkaistui Kiinan kehityksestä ja hyökkäsi Etelä-Koreaan kesäkuussa 1950. Pohjois-Korean tavoitteena oli yhdistää koko Korean niemimaa kommunismin alle.

Vasta perustettu Yhdistyneet Kansakunnat (YK) vaati kommunistien hyökkäyksen lopettamista. YK:n joukot Yhdysvaltojen tuella lähetettiin auttamaan Etelä-Korean tasavaltaa hyökkäyksen torjumisessa. Kenraali Douglas MacArthur nimitettiin YK:n joukkojen ylipäälliköksi. Alussa ne eivät olleet riittävän vahvoja vastustamaan maahan hyökkääjiä ja joukot työnnettiin Korean eteläisimpään kärkeen Pusanissa. YK:n oli iskettävä takaisin riittävän voimakkaasti- ja isku annettiin Inchonissa.

[muokkaa] Hyökkäyssuunitelma

Sillä aikaa kun kenraaliluutnantti Walkerin komentama Yhdysvaltain 8.armeija viivytti epätoivoisesti pohjoiskorealaisia Pusanissa elokuussa 1950. MacArthur harkitsi kilpaa ajan kanssa seuraavaa siirtoaan. YK:n antamaa tehtävää uhkasi täydellinen tappio ja USA:n armeijaa nöyryytys; koko Korea oli joutumassa kommunisteille. Vain kuukaudessa MacArthur ja hänen esikuntansa laativat maihinnoususuunnitelman, joka kohdistuisi Korean keskiosiin. Maihinnousu tehtäisiin Inchonissa, Soulin eteläpuolelle, ei kovinkaan kauas 38.leveyspiiristä. YK:n joukot voisivat päästä Pohjois-Korean joukkojen selustaan katkaisten niiden huoltoreitit. Suunnitelma oli hieno, mutta YK:lla ei ollut aikaa laatia suunnitelmaa perusteellisesti. Jotkut olivat sitä mieltä, että Inchonin alue ei olisi suotuisa paikka maihinnousulle ja siitä tulisi uhkayritys. Silti suunnitelma laitettiin toteen 15.syyskuuta 1950.

[muokkaa] Maihinnousu

Harvinaisen korkea vuorovesi kuljetti maihinnousujoukot turvalliseti yli Onchonin petollisten mutarantojen. YK:n lipun alla purjehtivan 260 aluksen laivasto käytti täysin hyväkseen olosuhteita tunkeutuen eteenpäin läpi kapeiden väylien ja ohi lukuisten pienien saarien. Ilmatukea antoivat Vought F4-U Corsairit 214. ja 323. maihinnousujoukoksi oli määrätty 1.merijalkaväkidivisioona, jolla oli runsaasti kokemusta raskaista taisteluista Tyynenmeren sodassa (katso Tarawan taistelu). Inchon oli ensimmäinen suuri amerikkalaisten tekemä maihinnousu sitten Okinawan 1945.

Merijalkaväki yllätti pohjoiskorealaiset täydellisesti. Ensimmäiseksi vallattiin Wolmi-doon saari, joka vartioi satamaa. samalla vallattiin naapurisaari Sowlmi-don panssarivaunujen avulla. Yli 200 pohjoiskorealaista oli jo joko surmattu tai vangittu, mutta 100 muuta kieltäytyi antautumasta. Heidät suljettiin puskutraktoreilla luoliin, minne he olivat paenneet (Okinawan taistelu). Päähyökkäys rannalle aloitettiin Red Beachilla. Se törmäsi rantavalliin, mikä piti ylittää tikapuilla. Vallin takana oli ampumahautoja ja bunkkereita täynnä pohjoiskorealaisia. Kiivassa tulituksessa merijalkaväki kärsi ensimmäiset tappionsa. Selvittyään rantavallista merijalkaväki jatkoi eteenpäin kohti Inchon-Soul-maantietä. Loppujen lopuksi merijalkaväki kärsi rantavallilla vähäiset tappiot. Seuraavaan eli 16.päivään mennessä amerikkaliset olivat varmistaneet maihinnousuvyöhykkeensä. Se oli merkittävä voitto MacArthurille- varsinkin, kun hyökkäys oli suunniteltu niin nopeasti- ja maihinnousun myötä tilanne Koreassa muuttui.

Seuraavien viiden päivän aikana merijalkaväki lähestyi ja saartoi Soulin vallaten samalla Kimpon lentokentän. Corsair-hävittäjät antoivat ilmatukea tuhoten pohjoiskorealaisia T-34-panssarivaunuja napalmilla pakottaen korealaiset pakenemaan. Kimpon valtaus esti ilmatuen pohjoiskorealaisille ja amerikkalaiset saattoivat toistuvasti lisätä ilmaiskujaan. Soul oli oli saarrettu 26.syyskuuta mennessä, jonka jälkeen YK:n joukot vapauttivat sen. Samaan aikaan Inchonin maihinnousun kanssa Yhdysvaltain 8.armeija murtautui ulos saartorenkaasta. Kuten oli arveltu, maihinnousu katkaisi pohjoiskorealaisten huoltolinjat. Se vetäytyi kun amerikkalaiset mursivat saarron Pusanissa samalla kun Inchonista edenneet katkoivat heidän huolto-ja viestiyhteydet. Soulissa noin 125 000 pohjoiskorealaista antautui amerikkalaisille. Maihinnousu oli saatettu (onnellisesti) päätökseen.

[muokkaa] Jälkivaikutukset

Maihinnousun jälkeen YK:n joukot pääsivät ja ylittivät 38.leveyspiirin miehittäen suuren osaa Pohjois-Koreasta saavuttaen Kiinan rajan Jalujoella. Pohjois-Korean pääkaupunki Pjongjang vallattiin 20.lokakuuta. Tämän operaation vauhti ja täydellisyys pelästytti kommunistisen maailman. Erityisesti Kiina laitettiin hälytysvalmiuteen; se uhkasi interventiolla, mikäli 38.leveyspiiri ylitettäisiinja se alkoi koota joukkojaan Mantšuriaan. Kiinalaisten suurhyökkäys kahdella armeijalla, yhteensä yli 300 000 miehellä, alkoi 26.marraskuuta Jalujoen yli. Kiinalaiset työnsivät YK:n joukot pois Pohjois-Koreasta. Hyökkäys mitätöi Inchonin maihinnousun voiton ja sota jatkui vuoteen 1953.