Installaatio

Wikipedia

Israelilaisen Menashe Kadishmanin lattiainstallaatio Pudonneita lehtiä Berliinin Juutalaismuseossa.

Installaatio tai installaatiotaide (verbi installoida = asentaa) on erityiseen tilaan tehtyä taidetta, joka käyttää tilan ominaisuuksia hyväkseen. Installaatiot rakennetaan useimmiten sisätiloihin. Ne ovat tavallisesti väliaikaisia taideteoksia, mutta myös pysyviksi tarkoitettuja installaatioteoksia on olemassa. Riippuen installaation kiinnitysalustasta tai sijaintipaikasta puhutaan lattia-, seinä- tai kattoinstallaatioista.

Installaatio koostuu erilaisista esineistä, materiaaleista ja muusta aineistosta. Installaatiot vetoavat usein moneen aistiin, sisältäen esineitä, kuvia, ääntä, tuoksuja ja liikkuvia esineitä. Installaatio voi koostua myös esimerkiksi televisiomonitoreista, jolloin puhutaan videoinstallaatiosta.

[muokkaa] Esineiden asettelusta...

Asetelmamaalausta, jossa esineiden asettelu, niiden väliset tilasuhteet ja se, mitä esineet itsessään kertovat, voi pitää eräänlaisena installaation esimuotona.

Yleisön kaikkien aistien huomioimista kehitti Richard Wagner vuonna 1849, kun hän keksi Gesamtkunstwerkin eli kokonaistaideteoksen idean näyttämölle suunnitellussa oopperateoksessaan, joka oli Antiikin kreikkalaisen teatterin innoittama. Se sisälsi kaikki pääasialliset taiteen muodot: maalaustaiteen, kirjallisuuden ja musiikin. Muodostamalla oopperateoksia, jotka ottivat haltuun yleisön aisteja Wagner huomioi myös arkkitehtuurin ja ilmapiirin.

Installaatiotaiteen synty 1970- ja 1980-luvuilla liittyy kuvanveiston "tilaspesifille" vaiheelle ja valmisesineiden (ready-made) käytölle taiteessa. Fenomenologinen kuvanveisto alkoi kiinnostua yhä enemmän siitä tilasta, johon taideteos suunniteltiin ja teoksia alettiin suunnitella - ei taiteilijan omaksi puumerkiksi - vaan paikkaa ja tilaa varten ja sen ehdoilla. Valmiita esineitä alettiin käyttää 1960 -luvulla yhä useammin osina taideteoksia. Suomessa Ars 83 -näyttely toi installaatiot laajan yleisön tietoisuuteen.

[muokkaa] ..."totaaliseen installaatioon"

Entisen Neuvostoliiton johtava toisinajattelijataiteilija Ilya Kabakov hahmotteli "totaalisen installaation" ideaa, jossa henkilö on samanaikaisesti sekä "uhri" että katsoja, joka toisaalta käy läpi ja arvioi installaation ja toistaalta seuraa niitä assosiaatioita ja muistoja, joita se hänessä herättää; hänet saa valtaansa totaalisen illuusion intensiivinen ilmapiiri.

Lähes kaikille installaatioteoksille onkin yhteistä se, että taide ottaa huomioon sekä kokemuksen kokonaisuutena että sen esittämät ongelmat, välinpitämättömän kritiikin ja sympaattisen läsnäolon. Kabakovin mukaan ainoa, mistä katsoja voi olla varma hänen kokiessaan taideteosta, ovat hänen omat ajatuksensa ja ennakkokäsityksenä, sekä ajan ja tilan perussäännöt. Kaiken muun voi taiteilija muokata käsillään.

Installaatio on enemmänkin taiteen tekemisen keino kuin taiteen suuntaus. Se on väline enemmän kuin päämäärä. Se on niin vakiintunut osa länsimaista nykytaidetta, että on vaikeaa, joskus mahdotonta ja ehkä tarpeetontakin, erottaa installaatiota maalauksesta, kollaasista, assemblaasista arkkitehtuurista, veistoksesta, tilateoksesta, ympäristötaiteesta, performanssista, teatterista tai mediataiteesta.

[muokkaa] Installaatioita

Venäläisen Ilya Kabakovin veistosistallaatio Münsterissä, Saksassa	Kabakovin teoksen teksti on Johan Wolfgang Goethen.	Nam-June Paikin installaatio Frankfurtin viestintämuseossa, Saksassa	Kattoinstallaatio. Ernesto Neto, Bicho (Eläin), 2001.
Installaatio Venetsian biennaalissa	César Manrique, Kaktuspuutarha Lanzarotessa, Espanjassa	Racel Whiteread, instaallaatio Tate Modernissa Lontoossa	Magdalena Abakanowiczin teos Poznańissa, Puolassa