Tila- ja ympäristötaide
Wikipedia
Tila- ja ympäristötaide ovat kuvataiteen lajeja, joissa teos ja sen ympäristö tai ympäröivä tila muodostavat kokonaisuuden. Tilataiteen ja ympäristötaiteen ero on siinä, että tilataidetta voi olla rajatuissa, rakennetuissa ympäristöissä, rakennusten sisällä tai ulkopuolella, kun taas ympäristötaide ottaa kokonaisvaltaisempaa suhdetta luontoon tai ihmisen luomaan ympäristöön.
Modernismin aikana kuvanveistosta katosi juhlallinen etäisyys teoksen ja sen ympäristön välillä, joka saatiin muun muassa veistosten jalustojen avulla. Modernismille oli myös tyypillistä, että taiteilijat alkoivat työstää itse ja suoraan käyttämiään materiaaleja.
Aikaisemmin taideteos oli taiteilijan jättämä merkki itsestään ympäristöön, jossa teoksella oli vähän tai ei ollenkaan tekemistä sijoitusympäristönsä kanssa. Tila- ja ympäristötaiteessa pyritään ottaamaan huomioon teoksen ympäristö ja tila.
Tämä fenomenologiseksi kuvanveistoksi kutsuttu taiteen ajattelutapa alkoi yleistyä länsimaissa 1960-luvulla. Suomessa tila- ja ympäristötaide vakiintui osaksi nykytaidetta 1980-luvulta alkaen.
[muokkaa] Tila- ja ympäristötaidetta
Martti Aiha, Futura – Tuntematon, 1986 Oulu. |
|||
Nykytaiteen keinot |
Installaatio - Performanssi - Video- ja mediataide - Tila- ja ympäristötaide - Käsitetaide - Yhteisötaide |
[muokkaa] Ideakävely
Kuusi teosta, jotka juhlistavat saksalaisia ideoita, paljastettiin keväällä 2006 Berliinissä FIFAn jalkapallo-ottelun kunniaksi.