Intel Pentium
Wikipedia
Intel Pentium on Intelin valmistama viidennen sukupolven x86-arkkitehtuuriin perustuva suoritin. Se julkaistiin 22. maaliskuuta 1993 seuraajana Intel i486 -mallistolle. Alun perin Intel suunnitteli nimeävänsä suorittimen 80586:ksi tai i586:ksi, mutta koska numeroista ei voi tehdä tavaramerkkiä, nimeksi valittiin lopulta Pentium. i586:tta käytetään kuitenkin ohjelmoinnissa viittaamaan Pentium-yhteensopiviin suorittimiin.
Suurin ero i486:een verrattuna on se, että Pentiumissa on kaksi liukuhihnaa ("U" ja "V"), joten se voi suorittaa enemmän kuin yhden käskyn kellojaksoa kohti. U-liukuhihna voi suorittaa minkä tahansa käskyn, kun taas V pystyy suorittamaan vain jonkin yksinkertaisen käskyn. Tämä ominaisuus on tyypillinen RISC-suorittimille. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun RISC-suorittimien ominaisuus lisättiin x86-arkkitehtuurin suorittimeen. Pentiumissa on lisäksi 64-bittinen datapolku, eli se saa muistista kaksi kertaa enemmän dataa kellojaksoa kohti.
Pentiumin liukulukuyksikkö oli myös huomattavasti parempi kuin 486DXssa; Pentiumin liukulukuyksikkö oli liukuhihnoitettu eli se pystyi aloittamaan seuraavan käskyn suorittamisen jo ennen kuin edellinen oli valmistunut ja siten pystyi efektiivisesti usein suorittamaan liukulukuoperaation jokaisella kellojaksolla. Aiemmilla x86-suorittimilla (sekä muiden valmistajien pentiumin kanssa kilpailevilla suorittimilla) liukulukuyksikkö ei ollut liukuhihnoitettu jolloin jouduttiin ensin odottamaan useampi kellojakso edellisen käskun valmistumista ennen kuin seuraava käsky voitiin suorittaa.
Näiden uudistuksien ansioista Pentiumin nopeus oli kokonaislukukoodilla lähes kaksi kertaa i486:n verran kellojaksoa kohti, ja liukulukukoodilla jopa 3-5-kertainen i486een nähden. Ensimmäiset Pentiumit toimivat 60 ja 66 megahertsin kellotaajuudella. Myöhemmin julkaistiin 75, 90, 100, 120, 133, 150, 166, 200 ja 233 megahertsin versiot. i486-koneiden päivitykseen tarjottiin 63 ja 83 megahertsin taajuudella toimineita Pentium OverDrive -suorittimia.
Alkuperäisen Pentium-suorittimen koodinimi oli P5. Se valmistettiin 0,8 mikrometrin prosessilla. Sitä seurasi 0,6 mikrometrin prosessilla valmistettu P54. Sen sisäinen kellotaajuus oli eri kuin ulkoinen väylä. Lisäksi se toimi tuplaprosessorikokoonpanoissa. P54:n seuraaja oli P54C, joka valmistettiin 0,35 mikrometrin puhtaalla CMOS-prosessilla. Seuraava malli, P55C, julkaistiin nimellä Pentium with MMX Technology (yleisesti käytettiin nimeä Pentium MMX). Se sisälsi 57 uutta MMX-käskyä, jotka auttoivat multimedian käsittelyssä. P55C:ssä suorittimen sisäinen välimuisti oli myös nostettu 32 kilotavuun. MMX-mallista julkaisiin 166, 200 ja 233 megahertsin versiot.
Ensimmäiset 60–100 megahertsin Pentium-mallit kärsivät virheestä, jonka vuoksi liukulukuyksikkö tuotti jossain tapauksissa jakolaskussa epätarkan tuloksen. Virhe tunnetaan nimellä Pentium FDIV bug. Intel tarjoutui lopulta vaihtamaan kaikki virheelliset Pentium-suorittimet uusiin. 0,8 mikrometrin prosessilla valmistettujen suorittimien ydin oli myös hyvin heikko.
Intel käyttää Pentium-brändiä myös seuraavien suoritinsukupolvien nimessä, vaikka niiden arkkitehtuuri on hyvin erilainen kuin itse Pentiumissa:
