Io
Wikipedia
|
||
Löytäminen | ||
Löytäjät | Simon Marius Galileo Galilei |
|
Löytöaika | 1610 | |
Kiertoradan ominaisuudet | ||
Planeetta | Jupiter | |
Keskietäisyys | 421 600 km | |
Eksentrisyys | 0,041 | |
Kiertoaika | 1 d 18 h 27,6 min | |
Inklinaatio | 0,040° | |
Fyysiset ominaisuudet | ||
Päiväntasaajan halkaisija | 3 643,2 km | |
Pinta-ala | 41 000 000 km² | |
Massa | 8,94×1022 kg 0,015 Maan massaa |
|
Keskitiheys | 3,55 g/cm³ | |
Painovoima pinnalla | 1,81 m/s² | |
Pyörähdysaika | 1 d 18 h 27,6 min | |
Akselin kaltevuus | – | |
Albedo | 0,61 | |
Pinnan lämpötila | alin: keski: 130 K ylin: 2000 K |
|
Kaasukehän ominaisuudet | ||
Kaasunpaine | vähäinen | |
Koostumus | ||
rikkidioksidi | 90 % |
Io on Jupiterin neljästä Galilein kuusta kaikkein sisin. Se on Jupiterin kolmanneksi suurin ja Aurinkokunnan neljänneksi suurin kuu. Kreikkalaisessa mytologiassa Io oli yksi Zeuksen rakastetuista. Kuun nimeä ehdotti Simon Marius pian löytämisen jälkeen, mutta se vakiintui vasta 1900-luvulla.
[muokkaa] Vulkanismi
Kaikkein silmiinpistävin ominaisuus Iossa on sen tuliperäisyys – kuu on Aurinkokunnan vulkaanisin taivaankappale. Tulivuoret syöksevät rikkiä tai rikkidioksidia. Huomattaa tulivuorivyöhyke on Tvashtar. Aktiivisuus on todennäköisesti peräisin vuorovesivoimista Jupiterin sekä kolmen sisimmän kuun, Ion, Europan ja Ganymedeen välillä. Edellä mainitut kuut kiertävät radoilla, jotka ovat keskenään resonanssissa: Io kiertää neljä ja Europa kaksi kierrosta Ganymedeen yhden kierroksen aikana. Io kääntää aina saman puolen Jupiteriin päin, ja kaksi ulompaa kuuta saavat Ion hieman venymään luoden kuun sisälle lämpöä kitkan avulla. Toinen syy Ion energiaan on sen kulku Jupiterin magneettikentän läpi, mikä luo voimakkaan sähkövirran.
[muokkaa] Rakenne
Ion pinta on jatkuvan muutoksen kourissa: tulivuorenpurkauksia tapahtuu eri puolilla kuun pintaa, ja niistä purkautunut rikkipitoinen materiaali luo pinnalle erikoisia ja värikkäitä kuvioita. Tästä syystä Iossa on poikkeuksellisen vähän kraattereita. Tulivuorten lisäksi maisema koostuu tavallisista vuorista, rikkijärvistä, jopa 7 kilometrin syvyisistä kalderoista ja satojen kilometrien pituisista sulaneesta silikaatista tai rikistä koostuvista virroista. Kuu muistuttaa koostumukseltaan kiviplaneettoja: se koostuu pääosin sulaneista silikaattimineraaleista, ja Galileo-satelliitin mittausten mukaan kuulla on myös säteeltään jopa 900 kilometrin kokoinen rautaydin.
Iolla on ohut ilmakehä, joka koostuu lähinnä rikkidioksidista. Toisin kuin muilla Galilein kuilla, Iossa ei ole juurikaan vettä, mikä saattaa olla seurausta Aurinkokunnan alkuajoista, jolloin Jupiter oli vielä tarpeeksi kuuma haihduttamaan veden pois kuusta.