Ganymedes
Wikipedia
|
||
| Löytäminen | ||
| Löytäjät | Simon Marius Galileo Galilei |
|
| Löytöaika | 1610 | |
| Kiertoradan ominaisuudet | ||
| Planeetta | Jupiter | |
| Keskietäisyys | 1 070 000 km | |
| Eksentrisyys | 0,0015 | |
| Kiertoaika | 7 d 3 h 42,6 min | |
| Inklinaatio | 0,195° | |
| Fyysiset ominaisuudet | ||
| Päiväntasaajan halkaisija | 5 262,4 km | |
| Pinta-ala | 87 000 000 km² | |
| Massa | 1,482×1023 kg 0,025 Maan massaa |
|
| Keskitiheys | 1,942 g/cm³ | |
| Painovoima pinnalla | 1,42 m/s² | |
| Pyörähdysaika | 7 d 3 h 42,6 min | |
| Akselin kaltevuus | – | |
| Albedo | 0,43 | |
| Pinnan lämpötila | alin: K keski: 113 K ylin: K |
|
| Kaasukehän ominaisuudet | ||
| Kaasunpaine | vähäinen | |
| Koostumus | ||
| happi | 100 % | |
Ganymedes on Jupiterin suurin kuu ja myös koko Aurinkokunnan suurin kuu; se on halkaisijaltaan suurempi kuin Merkurius, mutta massaltaan vain puolet siitä. Ganymedes on paljon suurempi kuin Pluto. Galileo Galilei löysi sen vuonna 1610 ja se nimettiin kreikkalaisten jumalten juomanlaskijan Ganymedeen mukaan. Kuulla on myös tunnus Jupiter III. Vaikka Simon Marius ehdottikin nimeä "Ganymedes" pian kuun löytämisen jälkeen, ei sitä eikä muita Galilein kuiden nimiä otettu käyttöön ennen kuin vasta 1900-luvun puolenvälin paikkeilla. Vanhemmassa tähtitieteellisessä kirjallisuudessa Ganymedesta kutsuttiinkin yleensä vain "Jupiter III:ksi" tai "Jupiterin kolmanneksi kuuksi".
[muokkaa] Ominaisuudet
Ganymedes koostuu silikaattikivestä ja vesijäästä. Jäinen kuori kelluu sohjoisen vaipan päällä, joka saattaa sisältää myös nestemäisen vesikerroksen. Galileo-luotaimelta saatu data viittaa siihen että Ganymedes on differentioitunut kolmeen kerrokseen: pientä sulaa rauta- tai rauta-rikkiydintä ympäröi kivinen silikaattivaippa jääkuoren ollessa päällimmäisenä. Metallinen ydin viittaa siihen että Ganymedes on lämmennyt enemmän kuin aiemmin on uskottu. Itse asiassa Ganymedes saattaa olla kuin Io, jolle on lisätty ylimääräinen kerros jäätä.
Ganymedes jakaantuu karkeasti ottaen kahteen maastotyyppiin: hyvin vanhoihin, kraatteroituneesiin ja tummiin alueisiin, ja jonkin verran nuorempiin (silti hyvin muinaisiin) vaaleampiin alueisiin, jotka ovat hyvin uurteisia ja harjanteisia. Niiden alkuperä on selvästikin tektoninen; Ganymedeksen pinta näyttää jakautuneen erillisiin mannerlaattoihin, jotka kuten Maassa pystyvät liikkumaan itsenäisesti ja vuorovaikuttavat murtumavyöhykkeiden välityksellä muodostaen vuoristoja. On myös havaittu laavavirtoja muistuttavia rakenteita. Tässä mielessä Ganymedes on enemmän Maan kaltainen kuin Venus tai Mars, vaikka siellä ei olekaan todisteita viimeaikaisesta tektonisesta aktiivisuudesta. Samankaltaista harjanne-uurremaastoa on havaittu myös Enceladukselta, Mirandalta ja Arielilta. Tummat alueet muistuttavat Kalliston pintaa.
Molemmissa maastotyypeissä on havaittavissa huomattavaa kraatteroitumista. Kraatterien tiheyden perusteella pinnan iäksi on arvioitu 3-3.5 miljardia vuotta, eli se on samanikäinen kuin Kuun pinta. Monet uurteet ovat hautautuneet kraattereiden alle tai leikkaavat niitä, joten myös ne ovat varsin vanhoja muodostumia. Pinnalla näkyy myös suhteellisen nuoria kraattereita säteittäisine heittelekenttineen. Toisin kuin Kuun tapauksessa kraatterit ovat varsin tasaisia, eikä niillä ole reunavuoria tai keskuspainautumia, jotka ovat tyypillisiä Kuun ja Merkuriuksen kraattereille. Syynä tähän on luultavasti Ganymedeksen suhteellisen heikko jääkuori, joka virtaa aikojen kuluessa tasoittaen itsensä. Muinaisia "aavekraattereita", jotka ovat kokonaan tasoittuneet, kutsutaan termillä palimpsesti.
Suurin pinnanmuoto Ganymedeksellä on tumma tasanko nimeltään Galileo Regio, kuten myös sarja samankeskisiä harjanteita jotka ovat jäänteitä muinaisesta törmäyskraatterista, joka on aikoja sitten hautautunut geologisen toiminnan seurauksena.
Hubble-avaruusteleskooppi on löytänyt äskettäin todisteita happi-kaasukehästä Ganymedeksellä. Europalla tiedetään olevan hyvin samankaltainen kaasukehä. Huomaa, että tämä ei välttämättä ole todiste elämästä; Ganymeden jäiseltä pinnalta luultavasti vapautuu vesimolekyylejä, jotka sitten hajoavat säteilyn vaikutuksesta happi- ja vetyatomeiksi. Sen jälkeen kevyet vetyatomit pakenevat Ganymedeksen painovoimakentästä.
Galileo-kiertolaisen ensimmäisen ohilennon aikana havaittiin että Ganymedeksellä on oma magneettikenttä Jupiterin valtavan magneettikentän sisällä. Se ilmeisesti muodostuu samalla tavoin kuin Maan magneettikenttä, sähköä johtavan aineen liikkeistä kuun sisuksissa. Tämän aineen uskotaan olevan hyvin suolapitoista vettä, tai sitten magneettisuus on peräisin kuun metallisesta ytimestä. Ganymedes on ainoa kuu, jolla tiedetään olevan magneettikenttä.
