Itä-Preussi
Wikipedia
Itä-Preussi (saksaksi Ostpreußen) oli vuosina 1871 - 1945 Saksan valtioalueen koillisin osa. Tätä ennen se oli 1500-luvulta lähtien ollut Preussin itäinen provinssi. Nykyisin sen alue on jaettu Puolan, Venäjän federaatioon kuuluvan Kaliningradin alueen ja Liettuan (Memelin alue) kesken.
Itä-Preussi sijaitsee Itämeren rannalla ja sen pinta-ala on 36 990 neliökilometriä.
[muokkaa] Historia
Itä-Preussia asuttuvat rautakaudella balttilaista kieltä puhuneet muinaispreussilaiset eli prussilaiset. Pitkällisen sodan jälkeen Saksalainen ritarikunta alisti ja pakkokäännytti heidät 1200-luvulla. Alueen merkittävimpiin kaupunkeihin lukeutui keskiajalta lähtien Königsberg eli nykyinen Kaliningrad. Ritarikuntavaltion hajottua 1500-luvulla perustettiin Preussin herttuakunta, joka oli vuoteen 1660 saakka Puolan kuninkaan ylivallan alainen, mutta sitten itsenäistyi. Tuolloin sillä ja Brandenburgin vaaliruhtinaskunnalla oli yhteinen hallitsija, ja nämä kaksi yhdistettiin Preussin kuningaskunnaksi vuonna 1701. Preussin kuningaskunnalta Itä-Preussi periytyi vuonna 1871 perustetulle Saksan keisarikunnalle.
Ensimmäisessä maailmansodassa vuonna 1914 Itä-Preusiin tunkeutuivat venäläiset, mutta Saksa voitti heidät Tannebergin ja Masurian järvien taistelussa. Vuonna 1919 Saksa menetti Itä-Preussiin kuuluneet Memelin alueen ja Soldaun. Itä-Preussiin liitettiin Länsi-Preussin koillisosa.
Toisessa maailmansodassa vuonna 1945 Neuvostoliitto miehitti alueen ja se jaettiin Neuvostoliiton ja Puolan kesken.
