Itsemääräämisoikeus

Wikipedia

Itsemääräämisoikeus eli autonomia tarkoittaa ihmisen tai ihmisryhmän oikeutta määrätä itseensä liittyvissä asioissa. Muilla moraalisilla toimijoilla on velvollisuus kunnioittaa yksilön tai ryhmän itsemääräämisoikeutta, ja periaate kuuluu näin ollen velvollisuusetiikan piiriin.

[muokkaa] Henkilön itsemääräämisoikeus

Itsemääräämisoikeuden mukaan kompetentilla henkilöllä on oikeus itsenäiseen harkintaan, päätöksentekoon ja toimintaan. Henkilön kompetenssi määräytyy hänen kykyjensä, taitojensa ja tietojensa pohjalta.

Potilaan itsemääräämisoikeus: Itsemääräämisoikeuden mukaan kompetentilla potilaalla on oikeus päättää itseään koskevista asioista. Suomessa potilaan itsemääräämisoikeudesta terveyden- ja sairaanhoidossa säädetään Laissa potilaan asemasta ja oikeuksista (1992/785). Itsemääräämisoikeus tarkoittaa, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Täysi-ikäisella ja kompetentilla potilaalla on oikeus kieltäytyä hänelle suunnitellusta tai jo aloitetusta hoidosta. Potilaan hoitoon ja tutkimiseen tulee saada potilaan lupa, eikä hänelle saa tehdä mitään hoitotoimenpiteitä vastoin hänen tahtoaan. Alaikäisen mielipide otetaan huomioon silloin, kun lapsi on tarpeeksi kehittynyt sen ilmaisemaan.

Itsemääräämisoikeutta voidaan rajoittaa vain potilaan ollessa tahdosta riippumattomassa hoidossa, joka tulee kysymykseen vain poikkeustapauksissa ja aina lakiin (esim. mielenterveys- tai tartuntatautilaki) perustuen. Potilas voi kuitenkin itse halutessaan luovuttaa osan oikeuksistaan esimerkiksi kieltäytymällä vastaanottamasta tietoa sairaudestaan tai jättämällä hoitopäätökset lääkärin tehtäviksi.

Itsemääräämisoikeus ei tarkoita sitä, että potilas voi vaatia itselleen mitä tahansa hoitoa. Hoidon on aina oltava lääketieteellisesti perusteltua.

Uskonnollinen itsemääräämisoikeus, uskonnonvapaus: Suomessa ihmisen katsotaan olevan oikeutettu määräämään vasta aikuistuttuaan omasta uskonnollisesta järjestäytymisestään.

Vammaisten itsemääräämisoikeus: Vammaisten henkilöiden itsemääräämisoikeus on herättänyt keskustelua, koska vammaisten elämää on usein pyritty holhoamaan ja rajoittamaan varsin yksityiskohtaisesti. Suomessa vammaisten henkilöiden kohtelusta säädetään mm. Laissa kehitysvammaisten erityishuollosta (1977/519).