J. P. Roos
Wikipedia
J. P. Roos (s. 1945) on suomalainen yhteiskuntatieteilijä ja -keskustelija joka on toiminut Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina ja apulaisprofessorina vuodesta 1971 (Joensuun korkeakoulun apulaisprofessorina 1974-78). Roosin tutkimusaiheita ovat olleet hyvinvointi ja hyvinvointitutkimus (mm. väitöskirja v. 1973), suunnittelu, elämäntapa, elämäkerrat, matkapuhelimet, elämänpolitiikka ja sukupolvet. Lisäksi hän on osallistunut välillä hyvinkin kriittisesti keskusteluun muun muassa arkkitehtuurista, liikenteestä, kurjuudesta, intellektuelleista, psykoanalyysista ja lastensuojelusta.
Roos on suomentanut Pierre Bourdieun ensimmäisen suomeksi ilmestyneen teoksen (Sosiologian kysymyksiä) ja muutenkin edesauttanut Bourdieun käsitteiden levittämiseen suomalaisessa sosiologiassa. Hän on julkaissut ehkä n. 250 tieteellistä artikkelia ja kirjaa. Hänen tunnetuin teoksensa on v. 1987 ilmestynyt Suomalainen elämä, jossa esitetään kuuluisa sukupolvijaottelu: sotien ja pulan, jälleenrakennuksen ja nousun, suuren murroksen ja lähiöiden sukupolviin. Muita tärkeitä teoksia ovat olleet hänen väitöskirjansa Welfare Theory and Social Policy sekä Elämänpolitiikka (1998), Vanhemmat ja lapset (1997)ja Miehen elämää (1994) Viime vuosina Roos on jakanut aikansa varsinaisen akateemisen tutkimuksen (sukupolvet, suuret ikäluokat) ja yhteiskunnallisen debatin välillä. Hän on julkaissut jälkimmäiseltä sektorilta mm. Huostaanottokirjan (2004) ja Käräjäoikeuskäsikirjan (verkossa, 2006). Hän on perehtynyt evoluutiobiologiaan ja toiminut Darwin-seuran puheenjohtajana.
Vuonna 1993 ilmestynyt Maratonmiehen elämä on edelleenkin suosittu opaskirja juoksun harrastajille.
