Jeriko

Wikipedia

Jerikon taistelu, Julius Schnoor von Carolsfeld (1794-1872)

Jean Fouquet: Jerikon valtaus (1470-1475)

Jeriko (arabiaksi: أريحا ʾArīḥā; hepreaksi: יְרִיחוֹ kuuntele ääntämys^?) on Raamatusta tunnettu kaupunki Länsirannalla, lähellä Jordanjoen länsirantaa.

Sisällysluettelo

1 Nykyinen Jeriko
2 Pronssikauden Jeriko
3 Esihistoriallinen Jeriko
4 Katso myös
5 Lähteet
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Nykyinen Jeriko

Israel valtasi kaupungin kuuden päivän sodassa 1967. Se siirrettiin palestiinalaishallintoon 1994. Virallisesti kaupungin hallinnon luovuttaminen tapahtui 16. maaliskuuta 2005.

[muokkaa] Pronssikauden Jeriko

Jeriko on mainittu Raamatun Vanhassa testamentissa yli 70 kertaa.

Myöhäispronssiajalla 1550–1150 eaa. Jeriko oli Egyptin vallassa.

[muokkaa] Esihistoriallinen Jeriko

Arkeologit tuntevat Jerikon "maailman vanhimpana kaupunkina", "Kaupunki" tai pikemminkin suuri kylä kukoisti varhaisella nuoremmalla kivikaudella jo noin 8000 eaa. Nykyään jäljelle jääneen rauniokummun, Tell es-Sultanin ala on 4 ha. Paikan kulttuurikerrostumat ovat 15 metriä paksut^[1] ja kumpu 25 metriä korkea. Kummun juurella on lähde josta tulee vettä 4500 litraa minuutissa.

[muokkaa] Paikan varhaisin historia

Varhaiset asukkaat olivat ajalle tyypillisiä kierteleviä epipaleoliittisia metsästäjiä. Paikan rakentaminen alkoi Natufin kulttuurin aikoina ennen vuotta 9000 eaa. Alussa seudulla oleskeli tiettyinä vuodenaikoina metsästäjä-keräilijäitä.^[2] Tältä ajalta on jäänyt noin puolen metrin paksuinen jätekerrostuma. Siihen liittyy ehkä kokoontumispaikka, tasaiseksi poljettu 20 m² laajuinen savikenttä, ja pieniä pyöreitä majoja. Ajalta on löydetty pieniä piikivensiruja, poria ja luisia tuon ajan kulttuurin esineitä.

[muokkaa] Esikeraaminen neoliittinen A-vaihe Jerikossa

Esikeraaminen neoliittinen vaihe eli "Sultanian-kausi" noin 8000 eaa.^[3], jolloin maanviljely otti ensi askeleita merkitsi Jerikon nousua. Maanviljely mahdollisti väkiluvun lisäyksen. Gasellia metsästettiin yhä, perinteinne metsästys ja keräily olivat yhä tärkeitä ravinnon hankinnassa. Tältä ajalta on monta peräkkäistä kaupunkikerrostumaa.

^[4]

Esikeraamisella kaudella rakennettiin valtavasti pyöreitä, kupolimaisia savella tiivistettyjä mutaytiilisiä savimajoja myös piikivityökaluja tehtiin enemmän, ja ne ovat aikasempia taitavammin tehtyjä. Kaupungissa oli 400-2000 asukasta. Talot oli asteteltu satunnaisella tavalla.

Tehtiin kärkiä, kaapimia, pieniä kirveitä ja mikroliitteja. Ihmisiä haudattiin kaupunkiin talojen alle. Kaupungin linnoittaminen viittaa siihen ettei silloin eletty rauhanomaista elämää. Pitkulaisen kummun ympärille rakennettiin kivinen muuri, ja erääseen kohtaan kivitorni, joka oli muurin sisäpuolela, ja muistutti ylhäältä katsoen pitkulaista D:tä.

Muurin leveys oli 3 m ja korkeus 4 m, ja ympärysmitta noin 700 metriä, ja tilavuus 8000 m³^[5]. Muurin korkeus oli paikoin jopa 6m. Muurin rakentaminen vaati suuren määrän työtä. Tämä on historian vanhin tunnettu muuri. K

Muurin ympärillä oli 8 metriä leveä, jopa 3 metriä syvä kaivanto^[6]. Suuri torni oli 12 m leveä, 9 m korkea, jossa oli 22-askelmaiset portaat. Viljeltiin mm. emmervehnää, ohraa ja metsästettiin villieläimiä. Kaupunki hylättiin muutamaksi vuosisadaksi ennen sen seuraava vaihetta. Paikan lähellä on lähde, joka edesauttoi viljan kasvua. Jerikosta on löydetty Anatoliasta tuotua obsidiaania, Siinailta tuotua turkoosia , ponaokraa Beidhasta ja kotiloita Välimereltä. Jerikon nuorempaa esikeraamista vaihetta vastasi 26 kerrostumaa.

[muokkaa] Esikeraaminen neoliittinen B Jerikossa

Kaupunkia linnoitettiin lisää sen seuraavassa esikeraamisessa neoliittisessa B-vaiheessa 7220 - 5850 eaa. Talotyyppi vaihtui neliskulmaisin kiviperustalle rakennettuihin mutatiilitaloihin. . Talossa oli yleensä monta huonetta savilattiaisen keskuspihan ympärillä. Yhden suuren huoneen lisäksi oli monta eri varastohuonetta. Huoneissa oli vaaleanpunertava tai punainen terrazzo-lattia joka tehty kalkista. Eräs rakennus saattoi olla temppeli, sen seinässä oli syvennys. Kuolleet haudattiin talojen alle, tapa mikä oli myöhemmin Lähi-idässä yleinen. Silloin vallitsi kultti jossa ihmisen kalloihin muovattiin savesta kasvot ja simpukankuorista silmät. Lammas oli ehkä kotieläimenä.