Johanna II (Navarra)
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Syy: kieliasu Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Johanna II (Navarra) (s. 1311 – k. 6. lokakuuta 1349) oli Ranskan kuninkaan Ludvig X Itsepäisen ja Burgundin Margueriten tytär. Hän oli Navarran kuningatar vuodesta 1329 vuoteen 1349.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämäkerta
Muiden perheenjäsentensä kuoltua, hänen äitinsä kuoli vuonna 1315 ja isänsä seuraavana vuonna 1316, ja veli Juhana Postuumi, jotka molemmat olivat olleet sekä Ranskan että Navarran kuninkaita, hänet suljettiin kuninkuuden perimyksestä, koska oli olemassa epäilyt hänen syntyneen avioliiton ulkopuolisesta suhteesta ja myös sen takia että hän oli alaikäinen ja naispuolinen, kruunulla kun oli miespuolisiakin perillisiä, eli hänen kaksi setäänsä. Hänen setänsä Filip V oli ennen Juhana Postuumin syntymää ollut sijaishallitsija, nousi Ranskan kuninkaaksi Juhana-vauvan kuoltua. Hän oli myös Navarran kuningas nimellä Filip II. Kun Filip V Pitkä kuoli niin oli jo muodostunut maan tavaksi, että lähin miespuolinen sukulainen nousee Ranskan uudeksi hallitsijaksi edesmenneen kuninkaan seuraajana, sillä myöskään Filip V Pitkällä ei ollut kuin tyttäriä. Myös uusi kuningas, edellisen veli Kaarle IV Kaunis otti itselleen Navarran kuninkaan tittelin. Vaikka Navarran kuninkuus oli periytynyt aiemminkin myös naispuolisille, mutta Johanna oli edelleen iältään kovin nuori eikä vielä naimisissakaan.
Kuitenkin Ranskan uusi, Valois-sukuinen kuningas Filip VI tunnusti hänen oikeutensa Navaraan kruunuun vuonna 1328, Johanna II:n kahden sedän Filip V:n ja Kaarle IV:n jälkeen. Filip VI ei itse polveutunut suoraan Navarran kuninkaista ja Johanna II:n isoäiti Johanna I:n oli perinyt kruunu isältään joten naisperimys oli mahdollinen Navarran kuningaskunnassa. Kuitenkin laaditun sopimuksen mukaisesti Johanna luopui vaateistaan Ranskan valtaistuimeen ja sai korvauksen Ranskan kuninkaan maihin liitetyistä Champagnen ja Brien kreivikunnista. Tämä korvaus käsitti Angoulêmen ja Mortain’in kreivikunnat. Kuitenkin hän myöhemmin vaihtoi Angoulêmen kreivikunnan alueisiin Vexin’n kreivikunnassa : Pontoise, Beaymont-sur-Oise ja Asnières-sur-Oise alueisiin.
[muokkaa] Avioliitto ja lapset
Johanna avioitui serkkunsa Evreux’n Philippen kanssa, josta tuli Navarran kanssahallitsijana Filip III. Avioliitosta oli yhteensä kahdeksan lasta:
- Marie (1330 † 1347), avioitui Aragonian Pedro IV :n kanssa,
- Kaarle II Ilkeä/ Paha (1332 † 1387), Évreux’n kreivi ja Navarran kuningas,
- Blanche de Navarre (1333-1398), avioitui vuonna 1349 Filip VI Valoisin, Ranskan kuniinkaan kanssa,
- Philippe (1336 † 1363), Longuevillem kreivi
- Agnès (1334 † 1396), avioitui Fois’n kreivin ja Béran’in varakrivin Gaston III :n kanssa,
- Jeanne (1338 † 1387), nunna,
- Jeanne (1339 † 1403), avioitui Rohan’in varakreivin Jean I:n kanssa,
- Louis (1341 † 1372), Beaumont le Roger’n kreivi.
[muokkaa] Hallinto
Johanna hallitsi Navarraa kuningattarena vuodelta 1328 aina kuolemaansa saakka vuoteen 1349. Hän hallitsi yhdessä kanssakuninkaan, aviopuolisonsa, Filip III:n, joka oli kuninkaana 1329-1349, kanssa. Filip oli myös Kapetingi, sillä hänen isänä oli Filip III:n nuorin poika, Evreuxin kreivi Ludvig. Näin hän peri isänsä Evreux’n kreivin arvon. Heidän vanhin poikansa Kaarle II Perin ensiksi Navarran kuningaskunnan äidiltään vuonna 1349 ja myöhemmin Evreux’n kreivikunnan.
Mielenkiintoisen yksityiskohdan muodostaan kuninkuuden palautuminen sukuun, sillä heidän jälkeläisiään olivat
- tuleva Henrik IV, joka peri Ranskan kruunun vuonna 1589 kun viimeinenkin Valois-sukuun kuulunut hallitsija oli kuollut.
- jo aiemmin, heidän jälkeläisensä Henrik II (Ranska) joka äitinsä puolelta polveutui Navarran hallitsijoista oli noussut 1548 Ranskan kuninkaaksi.
[muokkaa] Lähteet
- Leblanc-Ginet, Henri; Histoire des Rois de France. Éditions Moréna et Actualités de l'Histoire, 1997.
- Les Rois de France. Judocus. Pariisi 1989.
- Kirchhoff, Elisabeth; Rois et Reines de France. Sisältää myös Mémoires de Commines. 1996.
- Wenzler, Claude; Généalogie des Rois de France. Èditions Ouest-France. 1994.
