Pyhä Ranskan Isabel
Wikipedia
Pyhä Ranskan Isabel (maaliskuu 1225 – 23. helmikuuta 1270) oli Ranskan kuninkaan Ludvig VIII Leijonan ja tämän puolison Kastilian Blankan tytär sekä Ludvig IX:n ja Toulousen Alphonsen nuorempi sisar. Hän oli myös Sisilian kuninkaan Kaarlen vanhempi sisar. Hän perusti Longchampin luostarin lähelle silloista Pariisia.
Jo lapsena ja nuorena eläesään Ranskan hovissa, Isabel oli syvästi uskonnollinen. 26. toukokuuta 1254 antamallaan bullalla paavi Innocentius IV salli hänen pitää fransiskaanimunkkeja omina erityisinä rippi-isinään. Hän oli syvällisemmin kiintynyt fransikaanien veljeskuntaan kuin esimerkiksi veljensä, joka myös tunsi suurta myötätuntoa tuota uskonnollista liikettä kohtaan. Isabel ei ainoastaan rikkonut annettua kihlauslupaustaan vaan kieltäytyi myös Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Fredrik II:n pojan Saksan Konrad IV:n kanssa solmittavasta avioliitosta. Näin hän sai oman tahtonsa muidenkin hyväksymäksi, myös paavi Innocentius IV:n, joka kaikesta huolimatta jatkuvasti yritti vaikuttaa Isabeliin ja saada tämän lupautumaan pysyvästi neitsyeksi ja siirtymään luostariin.
Koska Isabel halusi perustaa luostarin Pyhän Klaaran köyhiensisarten sääntökunnan jäsenille, alkoi hänen veljensä Ludvig IX etsiä tarkoitukseen sopivaa aluetta vuonna 1255. Sellainen löytyikin läheltä Pariisia ja Seine-jokea, Rouvary-Catillon-metsästä. Luostarin peruskivi laskettiin 10. kesäkuuta 1256. Luostarin rakennukset olivat todennäköisesti valmiit vuoden 1259 alkupuolella, koska paavi Aleksanteri IV antoi hyväksyntänsä 2. helmikuuta 1259 uusille luostarisäännöille, jotka Isabel oli yhdessä fransiskaani-isä Mansuetysin kanssa laatinut Pyhän Klaaran sääntökunnan sääntöjen perustalle. Nämä säännöt laadittiin koskemaan ainoastaan tätä luostaria, jotka kutsuttiin minellä Monasterium humilitatis beatae Mariae Virginis (Siunatun Neitsyt Marian nöyryyden luostari). Luostarin paastosäännöstö ei ollut aivan yhtä tiukka ja ankara kuin Pyhän Klaaran sääntökunnan luostareiden yleisissä säännöissä. Lisäksi sisarille sallitiin omistusoikeus ja he olivat fransiskaanisen järjestelmän osa. Luostarin ensimmäinen sisar tuli Reimsin Köyhien Klaarasisarten luostarista.
Isabel itse kuitenkin kieltäytyi ryhtymästä luostarin abbedissaksi ja hän ei todellisuudessa koskaan ollut luostariin suljettuna. Kuitenkin hän seurasi joko vuodesta 1260 tai 1263 lähtien omassa luostarin läheisyydessä olevssa asunnossan luostarielämän sääntöjä. Isabel ei ollut täysin tyytyväinen perustamansa luostarin ensimmäisiin luostarisääntöihin ja siksi hän veljensä Ludvigin myötävaikutuksella hankki paavi Urbanus IV:ltä uudet säännöt. Nämä uudistetut säänöt paavi hyyväksyi 27. heinäkuuta 1263. Uusissa säännöksissä muutokset koskivat lähinnä erilaisia ulkoisia juhlien viettotapoja sekä vähäisiä muita korjauksia. Nämä uudet säännöt omaksuivat myös useat saman sääntökunnan luostarit sekä Ranskassa ja Italiassa, mutta silti ei voida väittää, että tämä sääntökunta olisi perustettu Isabelin laatimille säännöille. Säännöissä paavi Urbanus antoi Longchampin nunnille arvon "minores inclusae", joka liittää sääntökunnan hyvin läheisesti fransiskaanien sääntökuntaan.
Isabel kuoli kodissaan Longchampissa helmikuussa 1270. Hänet haudattiin luostarin kirkkoon. Aikakauden tarinoiden mukaan vielä kahdeksan päivän kuluttua hänen ruuumissaan ei ollut maatumisen merkkejä ja monia muitakin ihmeitä kerrottiin tapahtuneen hänen haudallaan. Paavi Leo X salli Longchampin luostarin juhlistaa Isabelia elokuun lopulla erikoisjumalanpalveluksella. Vuonna 1637 4. elokuuta suoritettiin Isabelin toinen hautaaminen ja silloin nunnat saivat luvan juhlistaa Isabelia kirkkolaululla ja vihdoin vuonna 1696 tämä juhlakultti sallittiin pidettäväksi 31. elokuuta kaikkialla fransiskaanijärjestön piirissä.
Longchampin luostarin historiassa on useita erilaisia vaiheita. Ranskan vallankumouksen aikana se suljettiin ja vuonna 1794 tarjottiin tyhjää ja rappeutunutta rakennusta ostettavaksi, mutta se ei kiinnostanut ketään. Näin ollen rakennelmat tuhottiin lukuun ottamatta yhtä luostarin tornia. Maa-alue liitettiin Bois de Boulognen puistometsään. Nykyisin alueella on kuuluisa ravirata.
