Jus ad bellum

Wikipedia

	Tämän artikkelin määritelmä puuttuu tai on huonosti laadittu.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Jus ad bellum:lla (Latinaa, tarkoittaa "Oikeutettua sotaa") tarkoitetaan kriteerejä jotka tulee huomioida ennen kuin aloitetaan sota jotta voitaisiin määritellä onko sota oikeutettu.

Jus ad bellum -sääntöjen kohteina ovat valtioiden päämiehet, koska poliittiset johtajat aloittavat sodat ja ovat niistä vastuussa. Rikkoessaan sääntöjä he syyllistyvät sotarikokseen. Sota on oikeutettu vain, jos se täyttää kaikki seuraavat kuusi vaatimusta:

1) Oikeutettu peruste, esim.itsensä tai muiden puolustaminen ulkoista hyökkäystä vastaan tai väärintekijöiden rankaiseminen; lyhyesti sanoen: aggression vastustaminen. Aggressio on epäoikeutettua väkivaltaa, koska se rikkoo kohteena olevien oikeuksia. Valtiolla, joka kunnioittaa kansalaistensa ihmisoikeuksia on oikeus poliittiseen suvereniteettiin ja alueelliseen koskemattomuuteen. Sillä on myös oikeus aseellisesti puolustaa näitä oikeuksia ja kansalaistensa ihmisoikeuksia. Muilla valtioilla on oikeus liittyä uhrin puolelle sotaan.

2) Oikea tarkoitus on taistelua juuri tuon oikeutetun perusteen puolesta. Tämän täytyy olla valtion todellisena motiivina. Epäoikeutetut sivutavoitteet kuten valta, maan anastaminen kosto tai etninen viha eivät tule kysymykseenkään.

3) Oikea auktoriteetti ja julkistaminen merkitsevät että:

• legitiimi hallitus päättää sodasta
• Päätös on tehty oikealla menettelyllä
• Se julkistetaan omille kansalaisille ja vihollisvaltioille

4) Sodan on oltava viimeinen keino, johon valtio turvautuu käytyään läpi kaikki todennäköiset rauhanomaiset vaihtoehdot konfliktin ratkaisemiseksi (kuten diplomaattiset neuvottelut). Sodan täytyy olla ainoa järkevä vaihtoehto.

5) Onnistumisen todennäköisyys merkitsee, että sodalla on odotettavasti merkittävä vaikutus tilanteeseen. Tarpeetonta väkivaltaa on vältettävä.

6) Suhteellisuus merkitsee, että valtion täytyy ennen sodan aloittamista punnita odotettavissa olevat yleisesti hyvät seuraukset (kuten oikeutetun perusteen turvaaminen) sekä odotettavissa olevat yleisesti pahat seuraukset (kuten miestappiot). Toimintaa voidaan jatkaa vain, jos hyödyt ovat kustannusten arvoiset.

Ensimmäiset kolme ehtoa ovat velvollisuuseettiset. Seuraavat kolme ovat seurauseettisiä. Nämä kuusi vaatimusta ovat täysin oikeutetun sodan erikseen välttämättömät ja yhdessä riittävät ehdot. Oikeutus joko on täydellinen, tai sitä ei ole ollenkaan. Periaatteena "kaikki tai ei mitään".