Sota

Wikipedia

Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettiin atomipommi elokuussa toisen maailmansodan lopussa.

Sota on tappavaa väkivaltaa sisältävä aseellinen yhteenotto valtioiden, organisaatioiden tai suhteellisen suurten ihmismäärien kesken. Sodan vastakohta on rauha, jota pidetään sodan poissaolona.

Yleinen käsitys sodasta on sarja aseellisia yhteenottoja vähintään kahden osapuolen välillä jostakin kysymyksestä, kuten itsenäisyys, maa-alueet, resurssit, uskonto tai muusta erimielisyydestä. Sotaa jonka tarkoitus on vapauttaa miehitetty maa kutsutaan joskus vapautussodaksi, kun taas sisäisten osapuolten välistä sotaa kutsutaan sisällissodaksi.

[muokkaa] Historia

Sota on vuosituhansien ajan ollut tavallinen keino ratkaista ihmisyhteisöjen välisiä riitoja. Jonkinlaisia sotia erilaisten ihmisryhmien välillä on käyty viimeistään neoliittisella kivikaudella. Sotien määrä lisääntyi merkittävästi juuri ennen ensimmäisten sivistysvaltioiden syntyä^lähde?. Sumerin kaupunkivaltioissa oli ensimmäiset armeijat ja varta vasten varustetut sotilaat^lähde?. Akkadin luoma sotilasmahti pohjautui keveisin, kaksipyöräisiin sotavaunuihin ja ratsuväkeen. Heettiläiset toivat rauta-aseet. Kreikassa spartalaiset olivat tunnettu sotilaskansa. Roomalaisten sotilasmahti perustui kurinalaisin legiooniin. Keskiajan ritarilaitos liittyi suppeaan ryhmään. Viimeistään Napoleon loi todelliset nykyaikaiset massa-armeijat.

Sodassa on jo varhaisvaiheista lähtien pyritty noudattamaan tiettyjä inhimillisiä, kirjoittamattomia sääntöjä^lähde?. Näitä käsityksiä ruvettiin 1800-luvulla yhdistämään. Vuonna 1864 solmittiin sopimus lääkintähenkilökunnan oikeuksista ja sairaanhoidon järjestelystä. Sopimusta on myöhemmin uusittu pariin otteeseen. Vuonna 1869 Pietarin julistus kielsi räjähtävien luotien käytön ja vuosina 1899 ja 1907 Haagin kongresseissa hyväksyttiin useita kansainvälisiä määräyksiä. Vuonna 1925 kiellettiin bakteerien ja taistelukaasujen käyttö ja 1949 solmittiin Genevessä sopimus haavoittuneiden, sairaiden ja haaksirikkoisten asemasta, sekä myös sotavankien kohtelua sekä siviilien suojelemista koskevat sopimukset.

[muokkaa] Yleistä

Kansainvälisen oikeuden mukaan sotaa voivat käydä vain itsenäiset valtiot tai sodankävijöiksi tunnustetut kapinalliset. Näin myös kapinallisia sitovat kansainvälisen oikeuden sotaa käsittelevät säännökset.

Kansansodissa tavallista on, että maan puolustukseen osallistuu maan koko väestö, ja vastustaja pyrkii murtamaan kansan vastarinnan. Tätä kutsutaan totaaliseksi sodaksi.

Yksittäinen sota, jota ohjaa strategia, koostuu operaatioista, joita ohjaa operaatiotaito. Operaatiot koostuvat edelleen taisteluista, joita ohjaa taktiikka.

Tavoitteellisuus tekee sodasta poliittista toimintaa. Jos tavoitteisiin päästään neuvottelemalla tai sodan uhalla, ei kalliiseen taisteluun ole tarvetta. Vihollisen taistelukyky voidaan poistaa tappamalla ja vangitsemalla sen johtajat ja riisumalla sen armeija aseista. Taistelutahtoon vaikutetaan esimerkiksi propagandalla. Kaupunkien pommittaminen, ruoan ja veden saannin häirintä, sekä lämmön ja sähkön saannin katkaiseminen vaikuttavat sekä taistelukykyyn että -tahtoon. Vihollisen tuhoaminen voi tapahtua (valtion kohdalla) hajottamalla yhteiskuntajärjestys siten, että poliittiset johtajat tapetaan tai vangitaan, hallintoelimet hajotetaan, valtion symboliset tunnusmerkit tuhotaan ja hallitsemaan asetetaan nukkehallitus. Tuhoaminen voi tarkoittaa myös vihollisen kirjaimellista hävittämistä tappamalla väestöä massamaisesti. Kansainvälinen laki kieltää antautuvien sotilaiden ja siviilien vahingoittamisen.

Sota on järjestäytynyttä toimintaa, jossa käytetään aseita. Nykyaikana asevoimat jaetaan tavallisesti maa-, ilma- ja merivoimiin.

Tavallisimpia jalkaväen aseita ovat tuliaseet, käsikranaatit, panssarintorjunta-aseet ja miinat.

[muokkaa] Sodankäynnin pysyvät elementit

Pääartikkeli: Sodankäynti

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä.

Sodankäynnin pysyvät elementit ovat sellaisia seikkoja sodankäynnissä, jotka eivät ole muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Näitä ovat ensin sodankäynnin ulottuvuudet.

Toiseksi sodankäynnin luonne sydämen asiana ei ole muuttunut. Arvot ja moraali, päättäväisyys, rohkeus, kunnia, kuri, velvollisuus, uskollisuus ja itsensä uhraaminen ovat ja pysyvät sodankäynnin kivijalkana. Tästä hyvä esimerkki on meneillään (2001 - ) oleva terrorismin vastainen sodankäynti, tilanne Irakissa (2003 -) tai "talvisodan henki". Historia osoittaa, että organisaatiota, jonka jäsenet ovat valmiit kuolemaan organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi, on lähes mahdoton voittaa.

Kolmanneksi sodankäynnin pysyviä elementtejä ovat sodankäynnin perusfunktiot. Näinä voidaan nähdä esim. huolto, viestitys, tietojen keruu, johtaminen, suojautuminen yllätyshyökkäykseltä, taistelukosketus, liike, suoja ja isku.

Pysyvää sodankäynnissä on vielä konfliktin logiikka. Sen mukaan joku arvelee ensin voiman jakautumisen itselleen edulliseksi ja toiseksi arvelee sodankäynnillä saavuttavansa tiettyjä tavoitteita. Tämän jälkeen sota osoittaa, miten voima on oikeasti jakautunut ja ovatko tavoitteet saavutettavissa. Tämän jälkeen arvioidaan uudelleen tavoitteita ja käytössä olevia resursseja ja tehdään niihin muutoksia.

Carl von Clausewitz jakoi sodankäynnin strategiseen ja taktiseen osaan klassisessa teoksessaan Sodasta. Strategialla hän tarkoitti oppia siitä, kuinka sodan päämäärät saavutetaan, kun taas taktiikan hän määritteli opiksi siitä, kuinka sotakoneistoa käytetään niin, että strategia toteutuu. Taktiikka on siis strategiaa pragmaattisempaa.

[muokkaa] Sodankäynnin muuttuvat elementit

Sodankäynnin muuttuvat elementit ovat luonnollisesti muut kuin sodankäynnin pysyvät elementit.

Muuttuvia elementtejä muuttaa periaatteessa kolmenlaiset asiat:

sodankäynnin sisäinen dynamiikka, esim. ase - vasta-ase -kilpailu, uudet toimialat muun muassa tekniikan kehityksen ansiosta ja kasvava erikoistuminen,
sodankäynnin ulkopuolinen dynamiikka, esim. yleinen teknologian kehitys, talouden kehitys ja yhteiskunnan ja sen arvojen kehitys,
emergentti, ennustamaton kehitys. Esimerkkinä voi olla vaikka sodankäynnin tuhovoiman jatkuva kasvu ja sitten uuden tason saavuttaminen ydinaseilla: Syntyi ase, jota ei ole käytetty kahden ydinasevallan välillä. Tällaista asetta ei ole aiemmin ollut olemassa.

Näitä muuttuvia elementtejä ovat siis muun muassa:

sodankäynnin käytössä oleva teknologia
doktriini, sodankäynnin idea
sodankäynnin koko (heimo, valtio, kulttuuri, globaali)
sodankäynnin ulottuvuus, teho ja nopeus
sodankäynnin käytössä olevien ihmisten määrä, laatu, tahto, koulutus jne.
sodankäynnin käytössä oleva tila ja energia
sodankäynnin organisaatio yhteiskunnan sisällä (erillinen sotilasluokka, asevelvollisuus, ammattiarmeija, orjat sotilaina (memelukit), miliisilaitos) ja sodankäynnin sisällä (falangi, legioonat ja kohortit, parveilu (engl. swarming), hierarkia ja verkot jne.
sodankäynnin osajärjestelmät (esim. maa-, meri- ja ilmavoimat) niiden suhde
yhteiskunnat, niiden arvot, teknologia, organisaatio jne.

Oleellista sodankäynnissä on siis se, mikä ei ole sodankäynnissä muuttuvaa.

[muokkaa] Katso myös

Wikimedia Commonsissa on lisää materiaalia aiheesta sota.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Dan Smith (2005): Sodan ja rauhan kartasto. Like ja Suomen Rauhanpuolustajat. ISBN 952-471-645-3.
Sun Zu: Sodankäynnin taito. Englanniksi The Art of War
Clausewitz, Carl von: Sodasta. Englanniksi On War vol I
Clausewitz, Carl von: Ajatuksia sodasta ja johtamisesta (suom. O. V. Kaarnakari), KR-kirjat, Vantaa 1980 ISBN 951-9387-17-X
Niiniluoto, Ilkka (1984). Tiede, filosofia ja maailmankatsomus: Filosofisia esseitä tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava. ISBN 951-1-08016-4
Jonathan Glover (2003): Ihmisyys - 1900-luvun moraalihistoria. Like ja Suomen Rauhanpuolustajat. ISBN 952-471-047-1.