Kädelliset
Wikipedia
| Kädelliset | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||
|
||||||||||
| Heimot | ||||||||||
|
Kädelliset (Primates) ovat yksi 26:sta lahkosta nisäkkäiden (Mammalia) luokassa. Kädellisiä on noin 376 lajia (vuonna 2005, luku elää sitä mukaa kun geenitutkimus edistyy), jotka jakaantuvat kahteen alalahkoon: ensimmäisen (Strepsirrhini) muodostavat puoliapinat, joihin kuuluvat esim. makit (l. lemurit), sormieläimet ja lorit. Toiseen alalahkoon (Haplorrhini) kuuluvat korkeammalle kehittyneet kädelliset kuten kummituseläimet, kynsiapinat, mölyapinat, paviaanit, simpanssit ja ihminen. Jälkimmäiset muodostavat kummituseläimiä lukuun ottamatta apinoiden (Simiiformes) ryhmän. 2001 kädellisten luokittelua muutettiin, jolloin niiden määrä kasvoi lähes 50 %. Kädellisten osuus nisäkkäistä on melko suuri, sillä nisäkkäitä tunnetaan n. 5 000 eri lajia. Kädelliset ovat saaneet suomalaisen nimensä niiden kyvyistä tarttua raajoilla eri esineisiin. Kädellisten peukalo tai isovarvas pystyy kääntymään vasten muita sormia tai varpaita.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kädellisten kehitys
Varhaisimmat kädelliset kehittyivät mesotsooisen maailmankauden lopussa yli 65 miljoonaa vuotta sitten ja kehitys jatkui kenotsooisen maailmankauden aikana. Ihmiset kehittyivät vasta viime vuosimiljoonina, teriäärikauden lopulla ja kvartäärikaudella mioseeni-, plioseeni- ja pleistoseenikauden aikana.
Kädellisten kehitys alkoi ilmeisesti hyönteissyöjämäisistä nisäkkäistä. Kädellisten kehityksen alkuaikoina maapallolla eli vielä hirmuliskoja. Kantamuodon arvellaan muistuttaneen päästäisiä. Se liikkui öisin ja eli maassa. Varhaisimmasta kantamuodoista ei kuitenkaan vielä ole löydetty fossiileja, joka ei ole ihme sillä niiden elinympäristö oli sellainen, joka ei ollut erityisen otollinen fossiilien muodostumiselle. Varhaisimmat kädellisten fossiilit on ajoitettu 65-54 mv taakse. Alkukädelliset (Plesiadapiformes) olivat vain hiiren, korkeintaan kissan kokoisia. Ne eivät muistuttaneet myöhempiä sukulaisiaan juurikaan, vaan ne luokitellaan kädellisiksi lähinnä hampaiden ja keskikorvan rakenteiden perusteella.
Alkukädellisten jälkeen tulleet kädelliset sijoitetaan kahteen heimoon, Omomyidae eli omomyidit ja Adapidae eli adapidit. Nämä alkukädellisiä kehittyneemmät lajit levisivät laajalle, ympäri maapallon. Eoseenikaudella näiden kehittyneiden kädellisten kilpailuetuja olivat erikoistumattomuus, suuret aivot ruumiiseen nähden ja binokulaarinen näkö. Ominaisuuksien takia ne oppivat uusia käyttäytymistapoja, käyttivät monipuolista ruokaa ja oppivat löytämään uusia ravintokohteita. Eoseenikauden kädelliset muistuttivat nykyisiä makeja ja kummittelijoita.
Vielä tuntematon, luultavasti melkoisesti puoliapinoita muistuttanut kädellismuoto kehittyi edelleen. Vähitellen tämä muoto alkoi muistuttaa yhä enemmän nykyisiä apinoita. DNA-molekyylien perusteella itä- ja länsiapinat jakaantuivat jo varhaisessa vaiheessa, eoseenikauden lopussa. DNA-molekyylit osoittavat myös sen, että häntä- ja ihmisapinat jakaantuivat oligoseenikauden lopulla. Näistä oligoseenikauden apinoista on löydetty runsaasti fossiilisia todisteita.
Varhaisimpien tunnettujen ihmisapinoiden, joihin myös ihminen kuuluu, tiedetään eläneen Afrikassa 23-15 Mvs mioseenikauden alkupuolella.
[muokkaa] Kädellisten tuntomerkkejä
Kädelliset ovat melko erikoistumattomia nisäkkäitä. Kädellisten jalat ja kädet ovat sopeutuneet tarttumiseen, niissä on viisi varvasta ja viisi sormea. Ihminen tosin on nykyisistä kädellisistä ainoa, jonka isovarvas ei pysty taittumaan vasten muita varpaita, koska se ei ole enää tarpeeksi erillään. Kädellisillä on myös kaksi solisluuta, kaksi maitorauhasta rinnassa, hampaita 32, joista neljä leikkaavaa ylä- ja alaleuassa. Kädellisten silmät ovat suurikokoisia suhteessa muuhun ruumiiseen, ne ovat huomattavasti tärkeämpiä kuin hajuaisti. Kädellisten silmät katsovat eteenpäin, binokulaarisella näöllään ne pystyvät aistimaan syvyyssuhteita ja pystyvät muodostamaan ympäristöstä kolmiulottoisen kuvan. Kädelliset myös näkevät värejä hyvin, josta on apua esimerkiksi hedelmien tunnistamisessa lehtien joukosta ja niiden kypsyyden arvioimiseen. Kädellisillä on muuhun ruumiiseen nähden merkittävän isokokoiset aivot, joista seuraa mm. se, että ne kehittyvät melko hitaasti munasolusta aina aikuiseksi. Aivojen suuri koko vaatii myös paljon energiaa.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Juha Valste: Apinasta ihmiseksi (Wsoy, 2004)
