Kalevi Aho

Wikipedia

Kalevi Ensio Aho (s. 9. maaliskuuta 1949, Forssa) on suomalainen säveltäjä. Häntä pidetään yhtenä maamme merkittävimmistä sinfonikoista.

Sisällysluettelo

1 Elämä
2 Teokset ja tyyli
3 Kantaaottava taiteilija
4 Keskeiset teokset:
5 Julkaisuja
6 Lähteet
7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

Kalevi Aho syntyi Forssassa 9. maaliskuuta vuonna 1949. Hän opiskeli aluksi luonnontieteitä, mutta päätti 1960-luvun loppupuolella keskittyä musiikkiin. Aho opiskeli Sibelius-Akatemiassa Einojuhani Rautavaaran johdolla vuosina 1969-1971 ja jatkoi opintojaan Länsi-Berliinissä Boris Blacherin johdolla. Aho on toiminut itsekin opettajana, ensin Helsingin yliopiston musiikkitieteen lehtorina vuosina 1974-1988 ja vanhan opinahjonsa Sibelius-Akatemian sävellyksen professorina vuodesta 1988 vuoteen 1993. Aho nousi julkisuuteen varhaisemmin kuin monet muut ikäpolvensa säveltäjät. Hänellä oli jo 25-vuotiaana peräti neljän sinfoniaa teosluettelossaan. Hän sai 1970-luvulla suosiota uusklassistisilla sävellyksillään, mutta hieman myöhemmin hän muutti tyyliään modernismiin ja postmodernismiin. 2000-luvulla Ahon musiikki on alkanut saada jalansijaa myös kansainvälisesti, mistä kertovat muun muassa useat tilausteokset ulkomaisilta solisteilta ja orkestereilta. Yhtenä maailman parhaimmista huilisteista pidetty Sharon Bezaly tilasi Aholta huilukonserton vuonna 2002. Seuraavana vuonna Aho sävelsi konserton kahdelle sellolle Manchesterin sellofestivaalien tilauksesta. Teos kantaesitettiin vuonna 2004, ja se sai myönteisen vastaanoton brittikriitikoiden ja -yleisön keskuudessa. Aho on saanut työstään useita koti- ja ulkomaisia tunnustuksia, muun muassa Leonnie Sonnigin sävellyspalkinnon vuonna 1974, Henrik Steffens-palkinnon vuonna 1990 ja berliiniläisen Stiftungs Kulturfondsin työskentelyapurahan vuonna 1998. Pro Finlandia-mitalin Aho sai vuonna 1999. Aho on toiminut useissa luottamustehtävissä, kuten Suomen Säveltäjät ry:n johtokunnan jäsenenä, Suomen sinfoniaorkesterit ry:n puheenjohtajana ja Suomen kulttuurirahaston hallituksen jäsenenä.

[muokkaa] Teokset ja tyyli

Ahon tärkeimpiä teoksia lienevät hänen neljätoista sinfoniaansa, joista ensimmäinen valmistui jo vuonna 1969. Aho on mielellään puhunut teostensa yhteydessä "psykologisesta kehityskaaresta", mikä sivuaa yhtä postmodernin musiikin keskeistä piirrettä, kerronnallisuutta. Postmodernismiin Ahon kytkevät myös erilaiset tyylisitaatit, esimerkiksi 7. sinfoniassa Hyönteissinfoniassa kuullaan muistumia muun muassa marssista ja jopa foxtrotista. Ahon varhaisista teoksista voidaan löytää vaikutteita muun muassa Dmitri Šostakovitšilta, mutta vuosikymmenten mittaan Aho on onnistunut jalostamaan persoonallisen tyylin, jolle on vaikea löytää varsinaisia esikuvia. Sinfonioissaan Aho on usein sivunnut mahlermaista estetiikkaa, jonka mukaan sinfoniaan pitää sisältyä kaikki. Ahon kaikelle musiikille on tyypillistä laajakaarinen ja lineaarinen polyfoninen sävellystekniikka. Ahon musiikki kasvavaa usein massiivisiin ja dissonoiviin huipennuksiin, mutta viime vuosina hänen teoksiinsa on ilmestynyt entistä hienostuneempia, jopa läpikuultavia tehoja. Hyviä esimerkkejä tästä ovat muun muassa sopraanolle ja orkesterille sävelletty laulusarja Kiinalaisia lauluja ja huilukonsertto. Vaikka pessimismi hallitseekin Ahon maailmankuvaa, on hän integroinut eräisiin teoksiinsa, kuten 13. sinfoniaan, myös tanssillista rytmiikkaa ja jopa huumoria. Aho tunnetaan loisteliaan, mutta selkeän orkestroinnin taitajana ja hän on tehnyt useita sovituksia muiden säveltäjien teoksista.

[muokkaa] Kantaaottava taiteilija

Sävellystyön ohella Aho on tullut tunnetuksi taitavana ja yhteiskunnallisesti valveutuneena kirjoittajana. Hän on tehnyt kolumneja useisiin lehtiin ja julkaissut muun muassa esseekokoelman Taiteilijan tehtävät postmodernissa yhteiskunnassa. Aho on kritisoinut molempia Irakin sotia ja Tšetšenian sotaa sekä syyttänyt nykyistä asenneilmapiiriä liiasta markkinakeskeisyydestä. Yhteiskunnalisten tekstien lisäksi hän on julkaissut säveltäjä Uuno Klamin elämäkerran (yhdessä Marjo Valkosen kanssa) sekä useita musiikkitieteellisiä kirjoja ja artikkeleita.

[muokkaa] Keskeiset teokset:

[muokkaa] Oopperat:

Avain (1977-1978; libretto Juha Mannerkorpi; ke. Helsinki 4. syyskuuta 1979; saksankielinen ke. Hampuri 4. marraskuuta 1981)
Hyönteiselämää (1985-1987; libretto K. Aho J. ja K. Capekin näytelmän pohjalta; ke. Helsinki 27. syyskuuta 1996)
Salaisuuksien kirja (päätösosa Rechberger-Kortekangas-Ahon trilogiasta Aika ja uni; 1998: libretto P. Rintala ja K. Aho; ke Savonlinna 17. heinäkuuta 2000)
Ennen kuin me kaikki olemme hukkuneet (1995/1999: libretto K. Aho J. Mannerkorven kuunnelman pohjalta; ke Helsinki 8. helmikuuta 2001; saksankielinen ke. Lyypekki 8. helmikuuta 2002)

[muokkaa] Orkesteriteokset:

1. sinfonia (1969)
2. sinfonia (1971/1995)
3. sinfonia, viululle ja orkesterille (1971/1973)
4. sinfonia (1972-1973)
5. sinfonia (1975-1976)
6. sinfonia (1979-1980)
7. sinfonia Hyönteissinfonia (1988)
8. sinfonia, uruille ja orkesterille (1993)
9. sinfonia, pasuunalle ja orkesterille (1993-1994)
10. sinfonia (1996)
11. sinfonia, 6 lyömäsoittajalle ja orkesterille (1997-1998)
12. sinfonia Luosto suurelle sinfoniaorkesterille, kamariorkesterille ja 10 tunturimuusikolle (2002-2003)
13. sinfonia Sinfonisia luonnekuvia (2003)
14. sinfonia Rituaaleja kamariorkesterille, darabukalle, djembelle ja gongeille (2007)

Hiljaisuus (1982)
Pergamon 4 resitoijalle, 4 orkesteriryhmälle ja uruille (1990)
Syvien vesien juhla (1995)
Tristia puhallinorkesterille (1999)
Sinfoniset tanssit (Hommage á Uuno Klami) (2001)
Louhi (2003)

1. kamarisinfonia (jousille) (1976)
2. kamarisinfonia (jousille) (1991-1992)
3. kamarisinfonia (alttosaksofonille ja jousille) (1995-1996)

[muokkaa] Konsertot:

Viulukonsertto (1981)
Sellokonsertto (1983-1984)
1. pianokonsertto (1988-1989)
2. pianokonsertto (2001-2002)
Tuubakonsertto (2000-2001)
Huilukonsertto (2002)
Konsertto kahdelle sellolle ja orkesterille (2003)
Fagottikonsertto (2004)
Kontrafagottikonsertto (2004-2005)
Kontrabassokonsertto (2005)
Klarinettikonsertto (2005)
Alttoviulukonsertto (2006)

[muokkaa] Kamari- ja soolosoitinmusiikkia:

Kvintetto oboelle ja jousikvartetille (1973)
Kvintetto fagotille ja jousikvartetille (1977)
Kvintetto huilulle, oboelle ja jousitriolle (1977)
Kvintetto alttosaksofonille, fagotille, alttoviululle, sellolle ja kontrabassolle (1994)
Kvintetto klarinetille ja jousikvartetille (1998)
Kvintetto huilulle, viululle, 2 alttoviululle ja sellolle (2000)
Puhallinkvintetto (2006)

Kolme tangoa viululle, harmonikalle, kitaralle, pianolle ja kontrabassolle (1999)

3 jousikvartettoa (1967, 1970, 1971)
Kvartetto huilulle, alttosaksofonille, kitaralle ja lyömäsoittimille (1982)
Balladi huilulle, fagotille, sellolle ja pianolle (1999)

Trio klarinetille, alttoviululle ja pianolle (2006)

Sonaatti oboelle ja pianolle (1985)
Sonaatti kahdelle harmonikalle (1989)
Epilogi pasuunalle ja uruille (1998)

Sooloviulusonaatti (1973)
Pianosonaatti (1980)
1. harmonikkasonaatti (1984/1989)
2. harmonikkasonaatti Mustat linnut (1990)
Ludus solemnis uruille (1978)
In memoriam uruille (1980)
Kolme interludia uruille (1993)

Solo I viululle (1975), II pianolle (1985). III huilulle (1990-1991), IV sellolle (1997), V fagotille (1999), VI kontrabassolle (1999), VII trumpetille (2000), VIII baritonotorvelle (2003)

[muokkaa] Vokaalimusiikkia:

Lasimaalaus naiskuorolle (1974; teksti Aila Meriluoto)
Kolme laulua elämästä tenorille ja pianoille (1977; teksti Raimo Lehmonen)
Veet välkkyy taas mieskuorolle (1992; teksti Viljo Kojo)
Mysteerio naiskuorolle (1994; teksti Maritza Nunez)
Ilo ja epäsymmetria; sarja sekakuorolle (1996; teksti Mirkka Rekola)
Kiinalaisia lauluja, sopraanolle ja orkesterille (1997; muinaisten kiinalaisten runoilijoiden teksteihin)
Kysymysten kirja, mezzosopraanolle ja kamariorkesterille (2006; teksti Pablo Neruda)

[muokkaa] Sovituksia:

Kuoleman lauluja ja tansseja (Modest Musorgski; sovitus bassolle ja orkesterille 1984)
J.S. Bach: Contrapunctus XI (teoksen orkesterointi 1984)
Lauluseppele (Leevi Madetoja; kantaatin sovitus mieskuorolle 1987)
Pyörteitä, 1. näytös (Uuno Klamin balettinäytöksen orkestrointi 1988)
Erik Tulindberg: Jousikvartetot I-VI (kvartettojen täydentäminen; kadonnen 2. viulun stemman kirjoittaminen teoksiin 1995)
Karelia (Jean Sibeliuksen kuvaelmamusiikin täydennys 1997)
Vom Himmel hoch (Michael Praetorius; kaksoiskuoromotetin sovitus orkesterille ja uruille 1998)
Lakeus (Yrjö Kilpisen laulusarjan sovitus baritonille ja orkesterille 1998)
J.S Bach: Präludium und Fuga in C ("Con largo", BWV 545) (sovitus sinfoniaorkesterille, kamariorkesterille ja 10 tunturimuusikolle 2005)

[muokkaa] Julkaisuja

Suomalainen musiikki ja Kalevala (1985)
Einojuhani Rautavaara sinfonikkona (1988)
After Sibelius - Finnish Music Past and Present (1992)
Taiteilijan tehtävät postmodernissa yhteiskunnassa (1992)
Taide ja todellisuus (esseekokoelma) (1997)
Uuno Klami - elämä ja teokset (yhdessä Marjo Valkosen kanssa) (2000)

[muokkaa] Lähteet

Salmenhaara, Erkki (toim.) Suomalaisia säveltäjiä, Keuruu: Otava 1994
Salmela, Henna (toim.) Kalevi Aho - orchestral works, Helsinki: Fennica Gehrman 2005

[muokkaa] Aiheesta muualla

Tämä muusikosta kertova artikkeli on tynkä.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../k/a/l/Kalevi_Aho_9c3e.html

Luokat: Muusikkotyngät | Suomalaiset säveltäjät | Suomalaiset oopperasäveltäjät