Ketšua

Wikipedia

Ketšua
Muu nimi	quechua
Omakielinen nimi	Runa Simi
Englanti	Quechua
Ranska	quechua
Tiedot
Alue	Argentiina, Bolivia, Ecuador, Peru
Virallinen kieli	Bolivia, Peru
Puhujia	8 miljoonaa
Sija	ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta
Kieliryhmät
Kielikoodit
ISO 639-1	qu
ISO 639-2	que
SIL	[1]
Ohje

Ketšua, espanjaksi quechua, Runa Simi, on Andeilla, eli Perussa, Ecuadorissa, Boliviassa ja Argentiinassa puhuttu intiaanikieli. Aikoinaan se oli inkavaltakunnan virallinen kieli. Pitkään ketšua on ollut vain puhuttu kieli, mutta nykyään sillä on latinalainen espanjan malliin perustuva aakkosto. Puhujia on noin kahdeksan miljoonaa. Missään valtiossa ketšuanpuhujat eivät ole enemmistössä, ja pitkään sen puhujia syrjittiin, eikä kieltä arvostettu, mutta nykyään se on kuitenkin virallinen kieli Boliviassa ja Perussa. Silti televisioon tai elokuviin ei tuoteta ketšuankielistä ohjelmaa.

Murteita on useita, eikä ymmärrettävyyttä niiden kesken ole: jos puhujat eivät saa selvää toisistaan, sitten puhutaan portugalia tai espanjaa (vertaa englannin käyttöä viron ja suomen puhujien kesken). Tästä syystä kielessä on paljon lainasanoja. Ketšuan kielellä on kuitenkin perustettu Wikipedia.

[muokkaa] Äänteet

	labiaali	alveolaari	palataali	velaari	postvelaari	glottaali
klusiilit	p	t	ch	k	q	'
hankausäänteet		s		x	q	h
nasaalit	m	n	ñ
lateraalit		l	ll
tremulantti		r
puolivokaalit	w		y

Kuten arabiassa, semanttisesti erillisiä vokaaleja on vain kolme eli A, I ja U, mutta allofoniaa esiintyy, joten vokaaleja on viisi: QI ääntyy QE ja QU ääntyy QO. Erityyppisiä konsonantteja on 16. Konsonantit rakentuvat kuitenkin japanin (ja suomen) tapaan vokaalien edelle ja harvemmin jälkeen, joten klustereita ei synny. Soinnillisia klusiileja (b, d, g) ei erotella soinnittomista (p, t, k), aivan kuten ei yleensä suomessakaan.

Suomen kielelle vieraita äänteitä ovat:

W [w], kuten englannissa
Q, kurkkuäänne, jonka ääntäminen vaihtelee postvelaarista velaarin kautta glottaaliklusiileihin ja -hankausäänteisiin. Sanan lopussa se voi olla hankausäänne kuten [x] tai [χ], keskellä sanaa jokin klusiili kuten [q], [k] tai [ʔ], murteesta riippuen.
CH [c], Ñ [ɲ] ja LL [ʎ], palataaliversiot äänteistä T, N ja L, kuten espanjassa.
PH, TH, CHH, KH ja QH, aspiroidut äänteet.
P', T', CH', K' ja Q', ejektiivit.

Ketšuassa klusiileilla (P, T, CH, K, Q) on kolme muotoa: tavallinen, aspiroitu, sekä ejektiivi. Ejektiivikonsonantteja ei eurooppalaisissa kielissä ole. Niitä lausuttaessa äänihuulet suljetaan samalla, joten konsonantti vahvistuu napsahtavaksi. Tätä merkitään lisäämällä heittomerkki konsonantin jälkeen - tätä ei saa sekoittaa tavutusmerkkiin (suomen kielessä).

[muokkaa] Kielioppi

Ketšua on agglutinoiva, jopa polysynteettinen kieli. Usein, kuten polysynteettisyyteen kuuluu, yksittäinen sana muodostaa koko lauseen. Kielioppi on erittäin säännöllinen: esim. te-, ja he-pronominit ovat sinä-, ja hän-pronominien monikoita. Artikkeleita tai genusta ei ole. Monikko (-kuna) on mahdollinen, mutta sitä ei ole pakko käyttää. Sanajärjestys on yleensä SOV (subjekti-objekti-verbi).

Verbimuodot ovat erittäin monimutkaisia. Kuten suomessa, sekä tekijä että tekijöiden määrä muuttaa verbiä, esim. rimani "puhun", rimanki "puhut", rimankichuk "puhutte". Suomesta poiketen myös objekti voidaan lisätä verbiin, joten yksi sana voi toimia lauseena. Esim. lause "näet minut" on rikuwanki ja koostuu osista näe-minut-t. Lisäksi verbiin voidaan liittää määreitä, jotka muistuttavat suomen muunnoksia "kääntää, kääntyä, käännähtää, käännyttää, jne." Näitä ovat esimerkiksi seuraavat, kun verbi kuvaa tekemistä, joka:

-lla- on surkuteltavaa eli kurjaa
-ku- on puhujan omaksi hyväksi
-pa- on jonkun toisen hyväksi
-ri- on turhaa tai ei kovin tärkeää
-ru- on kiireistä
-sqa- ei ole puhujan ongelma
-yku- on epätavallista

[muokkaa] Lainasanoja

Suomen kieleen on lähinnä espanjan kautta kulkeutunut seuraavat ketšuan sanat: koka, kondori, inka, laama, puuma, vikunja - myös pampa ja potaatti voidaan laskea mukaan.