Espanjan kieli

Wikipedia

Espanja
Muu nimi	kastilia
Omakielinen nimi	español (castellano)
Englanti	Spanish (Castilian)
Ranska	espagnol (castillan)
Tiedot
Alue	Espanja, Latinalainen Amerikka (paitsi Brasilia), Yhdysvallat
Virallinen kieli	Meksiko, Kolumbia, Espanja, Argentiina, Peru, Venezuela, Chile, Guatemala, Ecuador, Kuuba ja 10 muuta maata, Euroopan unioni ja YK
Puhujia	360–400 miljoonaa
Sija	2–4
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Real Academia Española
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmät	romaaniset kielet iberoromaaniset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1	es
ISO 639-2	spa
SIL	SPN
Ohje

Espanjan kieli (español tai castellano) kuuluu romaanisiin kieliin. Se on yksi maailman neljästä puhutuimmasta kielestä kiinan, englannin ja hindin ohella ja lisäksi yksi YK:n kuudesta virallisesta kielestä. Espanjaa puhuu arviolta 450 miljoonaa ihmistä, joista äidinkielenään noin 360–400 miljoonaa. Espanjan lisäksi kieltä puhutaan erityisesti Etelä- ja Keski-Amerikassa sekä Meksikossa. Myös Yhdysvalloissa on merkittävä espanjankielinen vähemmistö.

Amerikan mantereella puhuttu espanja poikkeaa jonkin verran Euroopassa puhutusta, ja Amerikassakin eri maissa käytetään hieman eri sanastoa. Erot eivät kuitenkaan ole niin merkittäviä, etteivät espanjankieliset ihmiset esimerkiksi Espanjasta ja Chilestä ymmärtäisi toisiaan.

Sisällysluettelo

1 Levinneisyys
2 Espanjan kielen nimet
3 Kirjaimet ja äänteet
4 Kielioppi
5 Esimerkkilauseita
6 Kirjallisuus
- 6.1 Espanjalaisia kirjailijoita
- 6.2 Latinalaisen Amerikan kirjailijoita
7 Katso myös
8 Aiheesta muualla

[muokkaa] Levinneisyys

Espanjan kielen levinneisyys

Espanja on virallinen kieli seuraavissa valtioissa:

[muokkaa] Espanjan kielen nimet

Espanjan kieli (español) tunnetaan myös nimellä kastilian kieli (castellano). Nimi viittaa Kastilian alueeseen, josta kieli on alun perin lähtöisin. Se, kumpaa nimeä kielestä käytetään, riippuu mm. asiayhteydestä, puhujasta ja paikallisista tottumuksista. Espanjalaiset käyttävät kastilia-nimeä erityisesti silloin, kun kieli rinnastetaan muihin Espanjan alueella puhuttaviin kieliin, joita ovat muun muassa katalaani, galego ja baski. Sen sijaan verrattaessa kieltä muiden maiden kansalliskieliin (esimerkiksi englantiin, ranskaan tai suomeen) on tavallisempaa nimittää sitä espanjaksi. Katalaanin ja muiden alueellisten kielten puhujat käyttävät kuitenkin lähes aina maan valtakielestä kastilia-nimeä (esim. katalaaniksi castellà).

Latinalaisessa Amerikassa käytäntö vaihtelee maasta toiseen. Castellano on yleisempi nimitys kielelle mm. Argentiinassa, Perussa, Boliviassa ja Venezuelassa, kun taas español on yleisempi Meksikossa ja Kolumbiassa. Chilessä molempia nimiä käytetään paljon, tiedotusvälineissä esimerkiksi puhutaan espanjan kielestä ja kouluissa opetetaan kastiliaa.

[muokkaa] Kirjaimet ja äänteet

Espanjan kielen ääntäminen on melko helppoa. Se on varsin foneettinen kieli, eli ääntäminen on hyvin lähellä kirjoitusta. Äänteetkään eivät ole suomalaisille ylivoimaisia ja ovat usein hyvin samantapaisia kuin suomessa. Vaikka suomalainen saavuttaa espanjassa helposti ymmärrettävän ääntämisen, espanjan kielen paino ja intonaatio saattavat tuottaa vaikeuksia.

Kirjoitukseen käytetään latinalaisia kirjaimia. Aakkoset ovat:

a, b, c, ch, d, e, f, g, h, i, j, k, l, ll, m, n, ñ, o, p, q, r, s, t, u, v, w, x, y, z

[muokkaa] Vokaalit

Vokaalit ääntyvät suunnilleen samoin kuin suomen kielessä.

a, o, e ovat vahvoja vokaaleja ja i ja u heikkoja. Vahva ja heikko vokaali tai kaksi heikkoa vokaalia muodostavat diftongin, ts. kuuluvat samaan tavuun. Jos vokaaliyhtymässä on painomerkki, ne kuuluvat eri tavuihin:

Ma-rí-a

Kirjainyhdistelmissä gue, gui, que ja qui "u" ei äänny. Jos se äännetään, se kirjoitetaan treemalla:

pingüino, nicaragüense

[muokkaa] Konsonantit

b ja v äännetään samalla tavoin: [b] sanan alussa ja m:n ja n:n jälkeen. Muutoin heikkona [β]:nä tai lähes suomen v:nä. Bilbao [bilˈβao], Córdoba [ˈkorðoβa], Habana [aˈβana]
c äännetään kuten suomen [k] konsonantin ja a, o ja u:n edellä. e:n ja i:n edellä [θ] (kuten englannin thing). Latinalaisessa Amerikassa ja Andalusiassa c tällöin kuitenkin [s] (seseo). Cuba [ˈkuβa], Ceuta [ˈθeuta]
ch vastaa suomen /tš/:ää ([ʧ]). Chile [ˈʧile]
d sanan alussa tauon jälkeen ja l:n ja n:n jälkeen [d], muutoin heikko [ð]. Sanan lopussa usein lähes äänetön. Salvador [salβaˈðor]
f kuten suomen [f].
g kuten suomen [g] sanan alussa tauon jälkeen ja n:n jälkeen. Muutoin heikko [ɣ]. e:n ja i:n edellä voimakas [x] (ach-äänne, saksan achtung). Yhdistelmissä gue ja gui u ei äänny (vrt. q). Granada [graˈnaða], Guernica [gerˈnika], Zaragoza [θaɾaˈɣoθa], Gerona [xeˈɾona]
h yleisesti ei äänny. Extremadurassa ja Andalusiassa kuitenkin usein voimakas h. Sananalkuinen hu vastaa englannin w-äännettä (huevo (kananmuna) [ˈweβo]).
j [x], kuten g e:n ja i:n edellä. Jaén [xaˈen]
k kuten suomen [k], esiintyy vain lainasanoissa kuten 'kilo'.
l kuten suomen [l]. Lima [ˈlima]
ll liudentunut l, [ʎ], lähes suomen [lj]. Lleida [ˈʎeiða]. Ääntyy Espanjassa lähes lj:nä, Latinalaisessa Amerikassa ja suuressa osassa Espanjaa jj, osassa Latinalaista Amerikkaa soinnillisena z-äänteenä.
m kuten suomen [m]. Madrid [maðˈri(ð)]
n kuten suomen [n]. n muuttuu kuitenkin m:ksi b:n, v:n ja p:n edellä. Navarra [naˈβara]
ñ liudentunut n [ɲ], kuten savon murteen 'mänj'. Cataluña [kataˈluɲa]
p kuten suomessa Pérez [ˈpeɾeθ]
q [k], esiintyy vain kirjainyhdistelmissä que ja qui, joissa u ei äänny Quito [ˈkito]
r voimakas [r] (vrt. suomen perrkele) sanan alussa, l:n ja n:n jäljessä ja silloin kun on kirjoitettu 'rr'. Muutoin heikko yksitäryinen [ɾ]. Roma [ˈroma]
s kuten suomen [s]. S:n ääntäminen c:n tapaan [θ]:na tunnetaan nimellä ceceo. Salamanca [salaˈmaŋka]
t kuten suomen [t]. Toledo [toˈleðo]
v ääntyy samoin kuin b. Valencia [baˈlenθia]
w esiintyy vain lainasanoissa.
x vokaalien välissä [ks], konsonantin edellä joko [ks] tai [s]. Vanhassa oikeinkirjoituksessa usein voimakas h. Erisnimet México ja Texas kuitenkin [ˈmexiko] ja [ˈtexas]; espanjan nykyoikeinkirjoituksessa Texas kirjoitetaan Tejas.
y kuten suomen [j], mutta sana 'y' (ja) ääntyy [i] kahden konsonantin välissä. Vizcaya [biθˈkaja]
z kuten c e:n ja i:n edellä [θ]. Zaragoza [θaɾaˈɣoθa]. Ääntyy Latinalaisessa Amerikassa s.

Äänteistä suomalaisille vieraita ovat vain ch ja [θ], sillä b:n voi melko huoletta ääntää suomalaisena v:nä ja [x]:n (g:n etuvokaalin edellä sekä j:n) suomalaisena voimakkaana h:na. Vastoin tunnettua legendaa c:n ja z:n ääntäminen etuvokaalin edellä [θ]:na ei ole peräisin s-vikaiselta kuninkaalta, vaan luonnollisen rahvaanlatinan frikatiiviääntämyksen kehityksen tulos; keskiajan iberoromaanisessa kantakielessä oli kuusi frikatiiviäännettä, joista kolme (f, x ja θ) on säilynyt nykypäivään. Affrikaattoja on yksi, ʧ, ja sibilantteja yksi, s. Rahvaanlatinassa vaikuttaneen betasismin tuloksena b ja v ääntyvät espanjassa samalla tavalla.

S ei voi aloittaa sanaa, jos sitä seuraa konsonantti. Tällöin sen eteen asetetaan E: Estocolmo (Tukholma).

[muokkaa] Paino

Paino on viimeistä edellisellä tavulla, jos sana päättyy vokaaliin, n:ään tai s:ään. Muihin konsonantteihin päättyvällä sanalla paino on viimeisellä tavulla. Huomaa myös, että 'y' lasketaan konsonantteihin ja vahvat vokaalit a, e ja o eivät muodosta diftongia ja kuuluvat ei tavuihin.

Jos sanapaino ei noudata näitä sääntöjä, se merkitään oikeinkirjoituksessa painomerkillä.

Intonaatio on nouseva sellaisessa kysymyslauseessa, jossa ei ole kysymyssanaa. Muulloin lausemelodia on laskeva.

[muokkaa] Kielioppi

[muokkaa] Adjektiivit

Espanjan adjektiivit taipuvat pääsanansa mukaan suvussa ja luvussa. Adjektiivin paikka on tavallisesti pääsanansa jäljessä.

[muokkaa] Substantiivit

Substantiiveilla on kaksi sukua, feminiini ja maskuliini. Näitä vastaavat artikkelit una ja un epämääräisessä ja la ja el määräisessä muodossa. Määräisen artikkelin monikkomuodot ovat las ja los. Substantiiveillä on yksi sijamuoto: nominatiivi; muut sijamuodot ilmaistaan prepositioin ja artikkelein.

[muokkaa] Verbit

Espanjan kielen verbit taipuvat kuudessa persoonassa. Verbeillä on kaksi päämodusta eli tapaluokkaa, indikatiivi (indicativo) ja subjunktiivi (subjuntivo). Useimmissa kieliopeissa konditionaali (condicional) sisällytetään indikatiiviin, kun taas jotkut pitävät sitä erillisenä tapaluokkana. Näiden lisäksi erilliseksi modukseksi on katsottava imperatiivi (imperativo) eli käskymuoto, jonka muodoista tosin osa on subjunktiivimuotoja.

Indikatiivissa espanjan verbit taipuvat kuudessa aikamuodossa, jotka ovat:

preesens (presente)
imperfekti (pretérito imperfecto)
preteriti (pretérito indefinido)
perfekti (pretérito perfecto)
pluskvamperfekti (pretérito pluscuamperfecto)
futuuri (futuro)

Subjunktiivilla on neljä aikamuotoa: preesens (presente de subjuntivo), imperfekti (pretérito imperfecto de subjuntivo), perfekti (pretéríto perfecto de subjuntivo) ja pluskvamperfekti (pretérito pluscuamperfecto de subjuntivo). Arkaistinen subjunktiivin futuuri (futuro de subjuntivo) esiintyy nykyisin vain lakikielessä ja eräissä vakiintuneissa fraaseissa.

[muokkaa] Esimerkkilauseita

Mi hijo practica la natación. [mi iho praktika la natathi'on] = Poikani harrastaa uintia.
Cada palacio tiene como núcleo un patio, con una vistosa fuente en el centro. [kada pala'thio ti'ene komo nu'kleo un pat'io, kon una visto'sa fu'ente en el thentro] = Jokaisen palatsin keskuksena on sisäpiha ja sen keskellä näyttävä suihkulähde.
Volví a casa e hice mi maleta y luego fui al aeropuerto y subí al avión. [volvi a kasa e ithe mi ma'leta i lwego fui al aero'puerto i suvi al avi'on] = Palasin kotiin, pakkasin ja sitten menin lentokentälle ja nousin koneeseen.
Hay demasiada sal en el pescado. [ai demasiaða sal en el peskaðo] = Kala on liian suolaista.

[muokkaa] Kirjallisuus

[muokkaa] Espanjalaisia kirjailijoita

Miguel de Cervantes Saavedra
Federico García Lorca
Arturo Pérez-Reverte
Manuel Vázquez Montalbán
Pablo Tusset
Joxemari Iturralde

[muokkaa] Latinalaisen Amerikan kirjailijoita

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikipedia. Portada Espanjankielinen Wikipedia (espanjaksi)
Wikisanakirja Espanjan kielen sanalista

Romaaniset kielet

	Euroopan unionin viralliset kielet
	englanti \| espanja \| hollanti \| iiri \| italia \| kreikka \| latvia \| liettua \| malta \| portugali \| puola \| ranska \| ruotsi \| saksa \| slovakki \| sloveeni \| suomi \| tanska \| tšekki \| unkari \| viro

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org../../../e/s/p/Espanjan_kieli.html