Kinematiikka
Wikipedia
Kinematiikka eli geometrinen liikeoppi on mekaniikan osa-alue, joka tutkii kappaleiden liikettä geometriselta kannalta kiinnittämättä lainkaan huomiota liikkeen syihin. Kinematiikka on perustana kinetiikalle eli voimaopille. Liikettä yritettiin mallintaa jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Antiikin kreikan Aristoteleen mukaan kappaleet liikkuivat vain suoria pitkin. Tällöin kivi, joka heitetään vinosti ylös, lentäisi ensin suoraan huippukorkeuteensa, jonka jälkeen se tippuisi kohtisuorasti alas maahan. Keskiajalla Aristoteleen mallia parannettiin ns. impetus-teorialla:
Kun kivi ammuttiin tykillä taivalle, sai se impetusta. Kappale liikuisi suoraa rataa niin kauan kuin sillä olisi impetusta enemmän kuin sillä oli painoa. Kun impetusta oli vähemmän kuin painoa, lentäisi kappale ympyrän muotoista rataa, ja kun impetus loppui, niin tällöin kivi putosi kohtisuoraan alas.
Kinematiikkaa riivasi pitkään suoran ja ympyrän pyhyys: alussa kaikki liikeradat tähtien liikkeistä putoamiseen yritettiin mallintaa ympyröiden ja suorien avulla. Tästä seurasi mm. episykliteoria, joka esitti kaikki tähtien liikkeet ympyröiden avulla. Ongelmaksi muodostui se, että ympyröitä tarvittiin ääretön määrä, mikä ei ollut kovinkaan tyydyttävä ratkaisu ympyräliikkeen ihannoilijoillekkaan.
