Korkokenkä

Wikipedia

Punainen korkokenkä, jossa on sabrinakorko.

Korkokenkinä pidetään sellaisia kenkiä, jotka nostavat kenkiä pitävän henkilön kantapään ja jalkapöydän selkeästi varpaita korkeammalle. Kun sekä kantapäät että varpaat nousevat saman verran korkeammalle, kyseessä ei yleensä ole "korkokenkä". Korkokenkiä on useita eri malleja ja korkoja löytyy monia eri tyylisiä, esimerkiksi stiletti-, tolppa-, ja kiilakorkoja.

Tänä päivänä termi "korkokenkä" yhdistetään melkeimpä poikkeuksetta naisten kenkämalleihin, joissa on piikkikorko, vaikkakin on olemassa useita kenkämalleja, kuten esimerkiksi bootseja, joita molemmat sukupuolet voivat käyttää.

Korkokenkien käyttö altistaa erilaisille jalkavaivoille. Korkokengät muun muassa lisäävät polviin kohdistuvaa rasitusta.^[1]

[muokkaa] Historia

Korotettujen korkojen on oletettu tulleen vastauksena siihen ongelmaan, että ratsastajien jalat luisuivat eteenpäin satulassa heidän ratsastaessaan. "Ratsastajan korko", noin 3 cm korkea, ilmestyi 1500-luvulla. Johtavaa kulmaa kallistettiin eteenpäin, jotta tämä auttaisi satulaan nousemisessa ja kengän perässä kulkeutuvaa reunaa kallistettiin eteenpäin estämään kenkää tarttumasta kiinni aluskasvillisuuteen tai kiveen. Nämä ominaisuudet näkyvät tämän päivän ratsastuskengissä, ehkäpä huomattavammin cowboybootseissa.

Yksinkertainen ratsastuskorko raivasi tietä huomattavasti tyylikkäämmälle korolle sen kolmen ensimmäisen vuosisadan aikana. Alkaen Ranskasta, korkojen korkeudet miesten keskuudessa nousivat ylöspäin, usein tullen korkeammiksi ja ohuemmiksi, kunnes ne olivat käyttökelvottomia ratsastukseen, mutta ne siirrettin vain hovikäyttöä varten. 1600-luvun loppuun mennessä miesten korkokengät olivat usein 7,5 cm:n 10 cm:n väliltä korkeudessa.

Vuonna 1533, Orleansin herttuan pienikokoinen vaimo, Katariina de' Medici tilasi suutarin tekemään hänelle parin korkokenkiä, sekä muotia varten, että korottamaan hänen pituuttaan. Ne olivat eräänlaiset kengät, joissa oli korotettu kenkäpohja ja kantapää, mutta eivät kuitenkaan samanlaiset kun tämän päivän platform-kengät. Näissä kengissä kantapää oli kuitenkin korkeammalla kuin jalkapöytä.

Korkokengät tulivat nopeasti suosituiksi Ranskan hovin muotitietoisten miesten ja naisten keskuudessa ja levisivät muidenkin maiden ylimystön keskuuteen. Sekä miehet että naiset käyttivät korkokenkiä halki 1600- ja 1700-luvun. Kun Ranskan vallankumous lähestyi 1700-luvun loppupuolella, korkokenkien pitäminen katosi pois Ranskassa siitä syystä, että se yhdistettiin varakkuuteen ja aristokratiaan.

Läpi suurimman osan 1800-lukua, matalat kengät ja sandaalit olivat tyypillisiä jalkineita molemmille sukupuolille, mutta korkokengät tulivat takaisin pintamuotiin myöhäisellä 1800-luvylla, melkeimpä yksinomaan naisille tarkoitettuna.

[muokkaa] Korkokengät nykyisin

Matalampia korkoja suosittiin 60-luvun loppuvaiheissa ja 70-luvun alkuvaiheissa, mutta korkeammat korot palasivat 80-luvun lopulla ja 90-luvun alkupuolella. Muodikkaan koron malli on myös vaihtunut tolppakorosta (70-luku) suippokorkoon (90-luku) ja stilettikorkoon (50-luku, 80-luku, ja 2000-luku).

Tänä päivänä korkokenkiä käyttävät yleisimmin naiset, ja korkojen korkeus vaihtelee kolmestä senttimetristä stilettikoron kymmeneen senttimetriin tai jopa korkeampiin lukuihin. Todella korkeakorkoiset kengät, joissa on korko yli 12 cm, eivät ole käytännöllisiä ja niitä pidetään vain esteettisistä syistä. Avokkaat ovat konservatiivisempi malli ja niitä käytetään usein töissä ja muodollisissa tapahtumissa, kun taas vastaavasti villimpiä malleja käytetään tansseihin mentäessä ja iltapukujen kanssa. Korkokengät ovat olleet viime aikoina kuuma puheenaihe lääketietelliseltä näkökannalta, sillä useat podiatristit ovat nähneet potilaita, joiden vakavat jalkavaivat ovat yksinomaan aiheutuneet korkokenkien käytöstä.

Sabrinakorko on standardikorko avokkaille ja se on nimetty Audrey Hepburnin samannimisen elokuvan mukaan. Stilettikorko on saanut nimensä kapeakärkisestä veitsestä ja se on korkeampi ja sillä on kapeampi pohja.

Syitä korkokenkien pitämiseen:

muuttavat jalan kulmaa suhteessa jalan alaosaan, joka korostaa nilkkoja
muuttavat käyttäjäsä asentoa, vaatien ryhdikkäämmän asennon ja muuttaen kävelytapaa
saavat käyttäjänsä näyttämään pidemmältä
saavat käyttäjänsä jalat näyttämään pidemmiltä

Syitä, miksi korkokenkiä ei pidetä:

saattavat olla kivuliaita tai vahingollisia joillekin käyttäjille.
lyhentävät käyttäjänsä askelta
saattavat estää käyttäjänsä juoksemisen

[muokkaa] Miehet ja korkokengät

Vaikkakin korkokengät alun perin ilmestyivät 1500-luvulla miesten jalkineina, 1700-luvun loppupuolen jälkeen miesten kengissä on ollut matalampi korko. Muutama poikkeuskin löytyy, kuten cowboybootsit ja korkokenkien hetkellinen nousu miesten muotiin 1970-luvulla^[1](Saturday Night Fever-ohjelmassa, John Travoltan hahmolla on jalassaan kuubalaiskorkoiset kengät avauskohtauksessa). Jotkin kenkienvalmistajat nyttemmin markkinoivat korkoikenkiä hieman isompina kokoina miehille. Myös Dior Hommen vuoden 2006 syyslinjassa, jonka suunnitteli Hedi Slimane, oli korkokengät miehille. Näissä kengissä oli korkoa noin 8,5 cm.

[muokkaa] Lisävarusteet

Tietynlaisten korkokenkien stilettikorko saattaa naarmuttaa joitakin lattiatyyppejä. Kyseistä vahinkoa voi ennaltaehkäistä erään lisävarusteen avulla. Tämä lisävaruste sopii stilettikoron päälle ja estää korkoa joutumasta suoraan kosketukseen lattian kanssa. Varsinkin linoleum tai uretaanilla lakatut puulattiat ovat herkästi naarmuuntuvia.