Kustaa Mikko Evä
Wikipedia
Kustaa Mikko Evä (s. 1878/1879 – k. 1927) oli Suomen sisällissodassa Tampereen punaisten yleisesikunnan (Pohjoisrintaman yleisesikunnan) jäsen Eino Rahjan, Aleksanteri Vasténin ja Tuomas Hyrskymurron ohella (ks. Luettelo punakaartilaisista). Evä pakeni Tampereen piirityksestä ja päätyi Neuvosto-Venäjälle, jossa hän liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen (SKP) ja haavoittui ns. Kuusisen klubin ammuskelussa.
Nuoruudessaan Evä palveli Lappeenrannan rakuunarykmentissä ja yleni vääpeliksi. Hän työskenteli toimittajana Tampereella ilmestyneessä Kansan lehdessä.
Tampereen jouduttua tiukasti saarroksiin huhtikuun ensimmäisinä päivinä, alkoivat punaisten johtomiehet suunnitella pakoa kaupungista, koska tiedossa oli varma kuolema valkoisten käsissä. Joukko varasti Suomen ja Venäjän valuuttaa Tampereen pankeista. Punaisten murtautuessa kaupungista kahtena joukkona, toinen Pyhäjärven, toinen Näsijärven kautta, Evä oli pakenemaan onnistuneessa Näsijärven joukossa. "Tampereen jättäminen oli vallankumouksen edulle tällä kertaa välttämätön", Evä kirjoitti.
Evän muistelmia Suomen sisällissodan ajalta on julkaistu J. Lehtosaaren (1929) toimittamassa ja Leningradissa painetussa teoksessa Punakaarti rintamalla: Luokkasodan muistoja. Tätä teosta Heikki Ylikangas on käyttänyt K. M. Evän "äänenä" kuvaillessaan sodan tapahtumia teoksessaan Tie Tampereelle.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Ylikangas, Heikki (1993): Tie Tampereelle : dokumentoitu kuvaus Tampereen antautumiseen johtaneista sotatapahtumista Suomen sisällissodassa 1918. Porvoo, Helsinki Juva: WSOY. ISBN 951-0-18897-2.
