Suomen markka
Wikipedia
Suomen markka oli Suomen rahayksikkö 1860–2002. Suomen markka lyhennettiin käytössä mk ja kansainvälisesti käytettiin valuuttatunnusta FIM. Sana markka on vanhan jalometallien painomitta, josta se omaksuttiin rahayksikön nimeksi.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
[muokkaa] Suomen markan "esihistoria"
Nykyisen Suomen maaperällä markka oli käytössä Ruotsin kuningaskunnan rahayksikkönä jo keskiajalla ja markan käyttö jatkui niinkin myöhään kuin 1700-luvun lopulla tapahtuneeseen Kustaa III:n rahauudistukseen asti. 1600-luvun alussa kaksi markkaa vastasi yhtä kuparitaaleria ja kaksi kuparitaaleria yhtä hopeataaleria. Tämä kurssi vaihteli jonkin verran vuosien saatossa. Ainakin yksi tällainen 1600-luvun markka (pyöreä kolikko) on Savonlinnassa Olavinlinnan museossa.
[muokkaa] Syntyvaiheet
Venäjän suurruhtinaskuntana Suomi käytti vuoteen 1840 asti rinnakkain entisen emämaan Ruotsin riikintaalareita eli riksejä ja Venäjän ruplaa rahayksikkönään. Tämän jälkeen oli käytössä parikymmentä vuotta ainoastaan Venäjän rupla. Venäjän jatkuva talouskriisi, erityisesti Krimin sodan jälkeen, kuitenkin teki ruplan epävakaaksi ja Venäjä joutui eroamaan hopeakannasta useampaan otteeseen. Suomi anoi lupaa omalle rahalleen ja sai sen 4. huhtikuuta 1860.
Markka otettiin samana vuonna käyttöön, alustavalta arvoltaan neljäsosarupla. Nimeä ei tuolloin käytetty missään muualla, ja nimi valittiinkin kilpailulla. Muita ehdotuksia olivat muun muassa sataikko, omena ja suomo. Nimi tulee perinteisestä hopean ja kullan painon yksiköstä, arvoltaan 8 unssia (noin 31 grammaa). Markka sidottiin hopeakantaan 1865 — ilman Venäjän ruplaa. Markkoja lyötiin "94,48 kappaletta naulasta selwää hopeata", eli naulan painosta hopeaa saatiin 94,48 markan kolikkoa. Yhden ja kahden markan "täysiarvoiset markat" lyötiin seoksesta, jossa oli 868 promillea hopeaa. Pennimääräisten kolikoitten seoksessa hopeaa oli 750 promillea. Vuonna 1878 markka sidottiin kultakantaan. 20 markan kultakolikossa (6,45 g) oli 5,8 g kultaa ja 0,645 g kuparia (900 promillea kultaa). Markka oli samanarvoinen Ranskan frangin kanssa.
[muokkaa] Kriisejä
Vuonna 1915 markka irrotettiin kummastakin kannastaan. Itsenäistymisen yhteydessä rahoista poistettiin venäjänkieliset tekstit. Suomen pankissa pohdittiin rahapolitiikkaa ja tilattiin ruotsalaiselta Bertil Ohlinilta suosituksia toimenpiteiksi. Hän ehdotti kultakantaan palaamista, mutta ei kuitenkaan ensimmäistä maailmansotaa edeltäneellä kurssilla. Suomen pankin johtokunnan puheenjohtaja Risto Ryti lähti vakauttamaan markkaa kultakantaan palaamiseksi. Markka liitettiin 1920-luvun nousukauden tarjoaman mahdollisuuden avulla kultakantaan sitomalla se kultakantaan sidottuun puntaan 1926, kulta-arvoltaan 87 prosenttia heikompana kuin aiemmin kuin 1914.
Maailmanlaajuinen lama aiheutti ulkomaankaupan supistumisen ja kotimaista deflaatiota. Kova valuutta muodostui velallisille ongelmalliseksi myyntihintojen laskun, deflaation, aiheuttaman korkean koron vuoksi ja pakkohuutokaupat ja työttömyys sekä pulaliikkeet laajenivat.
Hopeakolikoista ryhdyttiin luopumaan vuonna 1929 siirtymällä alumiinipronssiin. Yhdyvaltain pörssiromahduksesta 1929 seuranneesta maailmanlaajuisesta lamasta johtuen kultakannasta jouduttiin luopumaan talouden vauhdittamiseksi rahan tarjotaan lisäämällä ja näin reaalikorkoja alentamalla. Suomen pankki luopui setelien lunastamisesta punnasta johdettuun kulta-arvoonsa viimein lokakuussa 1931. Uudelleen vakauttamiseksi markka sidottiin Englannin puntaan (1933) sitten Yhdysvaltain dollariin (1939).
Toisen maailmansodan aikana markka kärsi kovasta inflaatiosta.
Uudenvuodenpäivänä 1946 valtio otti kansalaisiltaan pakkolainaa setelinleikkauksella, jossa liikkeellä olevien 500, 1000 ja 5000 markan seteleiden arvot puolitettiin kertarysäyksellä. Setelit oli leikattava keskeltä kahtia. Vasen puolisko oli käypää rahaa, mutta puolesta arvosta. Oikea puolisko oli toimitettava pankkien kautta valtiolle pakkolainaksi.
Suomi liittyi taas kerran Bretton Woodsin kultakantaan 1951, mutta joutui eroamaan 1959. Vuonna 1952 laskettiin liikkeelle uudet markan kolikot, jotka olivat käytössä rahauudistukseen 1963 saakka. 100 ja 200 mk:n kolikot olivat kooltaan autonomian markkojen kaltaisia, mutta nimellisarvoltaan satakertaisia. Ne lyötiin hopeaseoksesta, jossa oli 50 % hopeaa, 38 % kuparia ja 12 % sinkkiä.
[muokkaa] Uusi markka
Markka korvattiin lopulta vuonna 1963 uudella markalla, arvoltaan 100 vanhaa markkaa. Uudet hopeamarkat laskettiin liikkeelle lokakuussa 1964. Ne oli valmistettu billonista, joka sisälsi 35 % hopeaa, 57 % kuparia ja 8 % sinkkiä. Hopeamarkka painoi 6,1 g. Billon korvattiin vuonna 1969 kuparinikkelillä (750 promillea kuparia, 250 promillea nikkeliä).
Inflaatiokierre kuitenkin jatkui. Bretton Woodsin kultakanta lakkasi 1971 ja markka sidottiin epävirallisesti valuuttakoriin 1973, mutta devalvoitiin silti kolme kertaa vuosien 1977 ja 1978 välillä, ja vielä kerran 1982. Moni on syyttänyt devalvaatioista paperiteollisuutta, joka sai niiden avulla vientitulojaan nostettua.
[muokkaa] Loppuvaiheet
Vuonna 1991 markka sidottiin Euroopan valuuttayksikkö ECUun, mutta joutui parin kuukauden sisään eroamaan jälleen yhdellä 12 % devalvaatiolla. Markka kellutettiin taas 1992 ja se liittyi Euroopan valuuttajärjestelmään 1996.
1. tammikuuta 1999 Suomen markka liittyi Euroopan unionin yhteisvaluutta euroon ja lakkasi siten käytännössä olemasta. Yksi euro vastasi 5,94573 markkaa. Seteleistä ja kolikoista luovuttiin kuitenkin virallisesti vasta 1. tammikuuta 2002. Suomen Pankki Helsingissä vaihtaa markkoja euroiksi vielä 29. helmikuuta 2012 saakka.
[muokkaa] Rahat
[muokkaa] Kolikot
[muokkaa] Setelit
Setelit ovat muuttuneet useaan kertaan. Viimeisen vuoden 1986 sarjan seteleiden aiheet olivat:
- 10 markan setelissä oli Paavo Nurmi ja takana Helsingin Olympiastadion.
- 50 markan setelissä oli Alvar Aalto ja takana Finlandiatalo.
- 100 markan setelissä oli Jean Sibelius ja takana joutsenia.
- 500 markan setelissä oli Elias Lönnrot ja takana metsää.
- 1000 markan setelissä oli Anders Chydenius ja takana Suomenlinnan kuninkaanportti.
Vuonna 1993 yllä olevaan sarjaan lisättiin 20 markan seteli, jossa oli Väinö Linna ja takana Tammerkosken tehdasmaisema.
Vuoden 1963 sarja:
- 1 markan setelissä oli ohran tähkiä ja takana Suomen leijona.
- 5 markan setelissä oli havuja ja takana Suomen leijona.
- 10 markan setelissä oli Juho Kusti Paasikivi ja takana Suomen leijona.
- 50 markan setelissä oli K. J. Ståhlberg ja takana Suomen leijona.
- 100 markan setelissä oli J. V. Snellman ja takana Suomen leijona.
- 500 markan setelissä oli Urho Kekkonen ja takana Suomen vaakunat.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Suomen rahayksikköjen historiaa (Huomautus 15.8.2005: viimeisin versio archive.orgista, linkin domain vanhentunut?)
 |
Euromaiden entiset valuutat |
| Alankomaiden guldeni | Belgian frangi | Espanjan peseta | Irlannin punta | Italian liira | Itävallan šillinki | Kreikan drakma | Luxemburgin frangi | Portugalin escudo | Ranskan frangi | Saksan markka | Slovenian tolar | Suomen markka |
