Laksatiivi
Wikipedia
Laksatiivit ovat suolen toimintaa stimuloivia aineita. Niitä käytetään tilanteessa, jossa halutaan saada suoli tyhjennettyä tai toimimaan. Laihdutuskeinona laksatiivit eivät toimi, koska elimistö tottuu niihin, ja vähitellen suolen toiminta palautuu normaaliksi laksatiiveista huolimatta. Jos tämän jälkeen lopetetaan laksatiivien käyttö, seurauksena on ummetus eli tila, jossa suoli ei toimi.
Laksatiivien käyttö lääkeaineina on varsin vanhaa. Risiinikasvista (Ricinus commulis) saatava öljy on ollut käytössä Egyptissä jo noin 6000 vuotta sitten ja Intiassakin jo 2000 eaa.
Raparperia (Rheum x cultorum) käytettiin ulostuslääkkenä jo antiikin aikana, jolloin Dioskorides mainitsee sen aaloen ohella.
Arabit löysivät sennan (Senna alexandrina) laksatiiviset ominaisuudet noin tuhat vuotta sitten, ja heiltä sen oppivat eurooppalaiset.
Synteettisistä laksatiiveista vanhin on fenoliftaleiini, joka tuli ulostusaineena käyttöön 1900-luvun alussa.
Liiallisella ksylitolin sekä joidenkin muiden keinotekoisten makeutusaineiden käytöllä on laksatiivinen vaikutus [1].
Rikkiäkin on käytetty laksatiivina. Suolistobakteerit pelkistävät rikin suolta ärsyttäväksi rikkivedyksi. Rikkivedyn imeytymisestä aiheutuvien sivuvaikutusten vuoksi ainetta ei enää suosita.
Laksatiiveja ei alkujaan käytetty ummetuksen hoitoon, vaan, peräruiskeiden ohella, tautia aiheuttavan pahan ruumiinnesteen poistamiseen tai pahan hengen karkotuskeinona, kuten suonen iskemistä ja kuppaustakin.
