Ludwig Erhard

Wikipedia

	Tämän artikkelin tai osion kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

**Ludwig Erhard**
Saksan liittokansleri

Virassa:	1963 - 1966
Edeltäjä:	Konrad Adenauer
Seuraaja:	Kurt Georg Kiesinger
Syntymäaika:	4. helmikuuta 1903
Syntymäpaikka:	Fürth
Kuolinaika	5. toukokuuta 1977
Kuolinpaikka:	Bonn
Puolue:	CDU

Ludwig Erhard (4. helmikuuta 1897, Fürth – 5. toukokuuta 1977 Bonn) oli saksalainen poliitikko ja Saksan liittokansleri 1963–1966 (CDU).

Sisällysluettelo

1 Varhaisemmat vaiheet
2 Kansantalouden professori
3 Saksan kansantalouden suunnittelija
4 Talousministerinä
5 Saksan liittotasavallan talouden muutoksia
6 Liittokanslerina

[muokkaa] Varhaisemmat vaiheet

Erhard syntyi Fürthissa ja työskenteli nuorena isänsä verhoiluliikkeessä vuosina 1913–1916. Jouduttuaan palvelukseen 1916 Erhard palveli tykkimiehenä Saksan armeijassa ensimmäisessä maailmansodassa aikana. Hän haavoittui vaikeasti Ypresin lähistöllä vuonna 1918. Toivuttuaan hän alkoi opiskella kansantaloutta.

[muokkaa] Kansantalouden professori

Erhard opiskeli aluksi Nürnbergissä ja jatkoi opintojaan Frankfurt am Mainissa. Erhard vastaanotti Franz Oppenheimerin myöntämän kansantalouden tohtorin arvonimen vuonna 1925. Erhard avioitui Luise Schusterin kanssa. Valmistumisensa jälkeen hän muutti puolisoineen takaisin Furthiin palatakseen isänsä verhoiluyritykseen.

Erhardista tuli markkinointi-instituutin assistentti vuonna 1928 sekä myöhemmin markkinointi-instituutin varajohtaja. Ensimmäisessä maailmansodassa haavoittumisensa vuoksi Erhard ei tarvinnut palvella Saksan armeijassa toisen maailmansodan aikana. Erhard menetti työnsä kansallissosialismiin osoittamansa kriittisen suhtautumisensa vuoksi vuonna 1942, minkä jälkeen hän Erhard jatkoi työtään omassa yrityksessään.

[muokkaa] Saksan kansantalouden suunnittelija

Erhard kirjoitti 1944 artikkelin "Sodan talous ja talouden vakauttaminen" (Kriegsfinanzierung und Schuldenkonsolidierung), jossa hän tutki mahdollisuutta sotakorvausten maksamiseen Saksan hävittyä sodan. Hän lähetti sen Carl Friedrich Goerdelerille, joka oli keskeinen henkilö kansallissosialistista hallitusta vastaan taistelevassa vastarintaliikkeessä. Goerdeler suositteli Erhardia ystävilleen ja Saksan hävittyä toisen maailmansodan tuli Erhardista oli Baijerin talousministerinä 1945. Erhard oli Wilhelm Hoegnerin johtaman Yhdysvaltain hallintovyöhykeen Bavarian talousneuvonantajana. Yhdysvaltalaisten ja brittien miehitys- ja hallintovyöhykkeet Saksassa yhdistettiin kaksoisvyöhykkseksi, Bizoniaksi, mistä alkoi muodostua Saksan liittotasavalta. Erhard oli talouskomission johtajana valmistelemassa komission talousuudistuksia vuonna 1947. Erhard valittiin yhdysvaltalaisten ja brittiläisten yhteisvyöhykkeen taloushallinnon johtajaksi vuonna 1948. D-markan käyttöönotto ja hintasääntelyn purkaminen paransivat talouden kehittymistä vuoden 1948 aikana.

[muokkaa] Talousministerinä

Erhard valittiin Konrad Adenauerin ensimmäiseen kabinettiin talousministeriksi vuonna 1949. Saksan liittotasavallan talousministerinä hän oli vuosina 1949-63. Erhard oli vapaan yritteliäisyyden ja vapaan kilpailun kannattaja. Kristillisdemokraattinen puolue CDU omaksui Erhardin ajatukset sosiaalisesta markkinataloudesta osana puolueen toimintasuunnitelmaa. Tämä paransi hänen mahdollisuuksiaan toimia Saksan uudisrakentajana. Erhardin toiminnan seurauksena Saksan liittotasavallan talous alkoi nousta.

[muokkaa] Saksan liittotasavallan talouden muutoksia

Saksan maksutase muuttui ylijäämäiseksi. Vuodesta 1952 lähtien ylijäämä kasvoi tasaisesti. Maksutaseen ylijäämä oli 6,6 miljardia D-markkaa vuonna 1961.
Valuuttavarannot olivat kasvaneet suuriksi hyvän taloudellisen kasvun vuoksi.
Verohelpotukset, jotka antoivat yksityiselle pääomalle hankkia suuria tuloja sekä investointeja.
Saksan keskuspankin Bundes Bankin nopea reagoiminen suhdannevaihteluihin.
Rakennustuotannon lisääminen. Saksassa rakennettiin vuonna 1953 580 000 asuntoa. Vuoteen mennessä 1962 oli rakennettu 7 miljoonaa asuntoa. Tämä oli kolme kertaa suurempi määrä kuin sodissa tuhottujen asuntojen määrä.

[muokkaa] Liittokanslerina

Erhard valittiin kansleriksi 279 äänellä 180 ääntä vastaan lokakuussa 1963. Vuonna 1963 hänen tultuaan liittokansleriksi, Saksan talous alkoi ensimmäistä kertaa huonontua ensimmäisen kerran vuoden 1951 jälkeen. Hän lupasi verohelpotuksia ja lisäsi budjetin menopuolta siten, että vuonna 1965 Saksan maksutaseeseen syntyi suurin alijäämä sitten vuoden 1950-luvun alun. Erhardin ainoa talouspoliittinen keino oli verojen korotus. Tästä huolimatta maan talous huononi edelleen vuonna 1966. Hiilikaivoksien tuotanto jäi jälkeen muusta teollisuudesta. Terästeollisuuden kasvu pysähtyi. Työttömyysluvut nousivat 0,6 prosentista 1,7 prosenttiin. Erhardin aikana Ranskan ja Saksan liittotasavallan väliset suhteet huononivat. Ministeri Walter Scheel (FDP) erosi vastalauseena budjetin julkistamiselle. Toiset FDP:n ministerit seurasivat hänen esimerkkiään, joten koalitio hajosi. Erhardin kannatus mielipidekyselyissä romahti. Erhard joutui luopumaan liittokanslerin virasta marraskuussa 1966. Hänet korvattiin CDU:n ja SPD:n yhteishallituksella Suuri koalitio. Hänen seuraajaksi kansleriksi tuli Kurt Georg Kiesinger.