Luettelo Ruotsin hallitsijoista

Wikipedia

Ruotsi on kuningaskunta, jonka nykyinen kuningas on Kaarle XVI Kustaa. Vuonna 1974 voimaan tulleen uuden perustuslain jälkeen Ruotsin kuningas on ollut nimellinen valtionpäämies sekä kansakunnan yhtenäisyyden ja perinteiden elävä symboli vailla todellista valtaa. Käytännössä hallitsija on Ruotsin pääministeri.

Sisällysluettelo

1 Historia

[muokkaa] Historia

Islantilaisten saagojen mukaan Ruotsia hallitsi monen vuosisadan ajan Ynglinga-suku, jonka kantaisänä oli Odinin jälkeläinen Yngve. Todellisuudessa Ruotsi ei kuitenkaan liene muodostanut yhtenäistä kuningaskuntaa ennen 1100- tai 1200-lukua, vaan oli jakautunut moniin eri alueisiin. Snorre Sturlasonin Heimskringlassa luettelemista kuninkaista ensimmäinen olisi ollut viikinkijumala Odin, joten näihin varhaisiin kuningasluetteloihin ei ole paljoa luottamista. Snorren mukaan Odin olisi ollut kuolevainen sankari, jota hänen kansansa olisi alkanut palvoa jumalana hänen kuolemansa jälkeen. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Odinin (Wodinin) palvonta ulottuu kansainvaellusajalle ja sitäkin varhaisempaan protogermaaniseen vaiheeseen. Snorren mukaan Ynglinga-suku olisi hallinnut Ruotsissa viimeiseen kuninkaaseensa, Ruotsin legendaariseen yhdistäjään Ingjald Illrådeen (Snorren mukaan 600-luvulla) asti; Norjassa Ynglinga-suku sammui Olavi IV:n myötä 1385. 800-luvun puolivälissä Keski-Ruotsissa hallitsi Björn-niminen kuningas, joka mainitaan Ansgarin elämäkerrassa. Ruotsin kuninkaan Ragnar Lodbrokin tiedetään hyökänneen Englantiin, ja Northumbrian kuninkaan Aelle II:n teloittaneen hänet käärmekuopassa vuonna 863. Seuraava kuningas, josta on olemassa jonkinlaisia tietoja, on Erik Voittoisa (Segersäll), joka hallitsi Upplannissa 900-luvun lopulla. Ennen 1200-lukua ei yleensä tarkalleen tiedetä, missä, milloin ja kuinka kauan jokin kuningas hallitsi.

[muokkaa] Viikinkikuninkaat

Björn (800-luvun puoliväli)
Ragnar Lodbrok (? – 863)
Eerik Voittoisa (Erik Segersäll) (970-luku – noin 995)

[muokkaa] Ensimmäiset kristityt kuninkaat

Olavi Sylikuningas (Olof Skötkonung) (noin 955 – noin 1022)
Anund Jakob
Emund Vanha (Emund gamle)

Anund Jakob oli Olavi Sylikuninkaan poika, joka oli kuningas noin 1022–1050. Emund oli Olavin avioliiton ulkopuolella saama poika. Hän oli kuningas noin 1050–1060.

[muokkaa] Stenkilin suku

Stenkil (1060–1066)
Erik Stenkilsson (1066–1067)
Erik Hedningen (Eerik Pakana) (1066–1067)
Halsten (1067–1070)
Anund Gårdske (1070–1075)
Håkan Röde (Haakon Punainen) (1075–1079)
Inge I (1079-1084 ja 1078–1100)
Uhri-Sven (1084–1087)
Inge II (1100–1125)
Filip Halsten (1100–1118)
Ragvald Tuittupää (1125–1126)
Magnus Nielsen (1125–1130)

Stenkil oli Länsi-Götanmaan jaarlin Ragnvaldin poika. Hän oli kuningas vuoteen 1066, jolloin alkoi valtataistelu Stenkilin pojan Eerikin ja Eerik Pakanan välillä. Kumpikin kuoli vuonna 1067. Kirkkohistorioitsija Adam Bremeniläinen mainitsee, että Stenkilin kuoltua Ruotsin kuninkaana olisi ollut Stenkilin poika Halsten. Myös venäläinen Anund Gårdske mainitaan kuninkaana. Tämän jälkeen kuninkaaksi tuli Haakon Punainen (Håkan Röde), joka hallitsi jonkin aikaa yhdessä Stenkilin pojan Ingen kanssa. Inge mainitaan paavin kirjeessä kuninkaana vuonna 1079.

Pakanallinen reaktio sai aikaan sen, että Inge syrjäytettiin Sveanmaalla, ja Blot-Svenistä tuli kuningas. Inge mainitaan vuonna 1081 vain Länsigöötanmaan kuninkaana. Blot-Sven oli Ruotsin viimeinen pakanakuningas. Inge palasi Sveanmaalle ja syrjäytti Blot-Svenin noin 1087. Tällöin ilmeisesti tuhottiin Upsalassa ollut pakanatemppeli.

Inge kuoli noin vuonna 1110, ja hänen veljenpojistaan Filipistä ja Inge nuoremmasta tuli kuninkaita. Filip kuoli 1118 ja Inge 1120-luvulla. Ragvald Knaphövde mainitaan Länsigöötanmaan kuninkaana 1120-luvulla. Magnus Nilsen (1106-1134) oli tanskalainen prinssi, joka oli Inge vanhemman lapsenlapsi. Hänet valittiin kuninkaaksi Göötanmaalla, mutta ei Sveanmaalla. Sverker vanhempi karkotti hänet Ruotsista noin 1130.

[muokkaa] Sverkerin ja Eerikin suvut

Sverkerin ja Eerikin suvut taistelivat Ruotsin kruunusta yli vuosisadan ajan, lopulta valtaan nousi jaarli Birgerin poika Valdemar. Knuut Eerikinpoikaan asti eri kuninkaiden valtakausien ajoituksissa on pientä epävarmuutta. Jan Guilloun Arn Magnusson -tetralogia kertoo tästä ajasta.

Sverker vanhempi (1130–1156)
Eerik Pyhä (Erik Jedvardsson den Helige) (1156–1160)
Kaarle Sverkerinpoika (1160–1167)
Knuut Eerikinpoika (1167–1195)
Sverker Kaarlenpoika (1196–1208)
Eerik Knuutinpoika (1208–1216)
Juhana Sverkerinpoika (1216–1222)
Eerik Eerikinpoika (1222–1229)
Knuut Pitkä (1229–1234)
Eerik Eerikinpoika (1234–1250)

[muokkaa] Bjälbo-suku

Bjälbo-sukua kutsutaan myös virheellisesti Folkunga-suvuksi.

[muokkaa] Kalmarin unioni

Margareeta (1389–1412)
Eerik XIII Pommerilainen (1396–1439)

Kaarle Knuutinpoika (1438–1440) (valtionhoitaja)

Kristofer Baijerilainen (1441–1448)

Pentti Jönsinpoika Oxenstierna ja Niilo Jönsinpoika Oxenstierna (valtionhoitaja) (1448)

Kaarle Knuutinpoika (1448–1457)

Eerik Akselinpoika Tott ja Jöns Pentinpoika Oxenstierna (valtionhoitaja) 1457

Kristian I (1457–1464)
Kaarle Knuutinpoika (1464–1465)

Kettil Kaarlenpoika Vaasa (valtionhoitaja) 1465

Jöns Pentinpoika Oxenstierna (valtionhoitaja) 1465–1466

Eerik Akselinpoika Tott (valtionhoitaja) 1466–1467

Kaarle Knuutinpoika (1467–1470)

Sten Sture vanhempi (valtionhoitaja) 1470–1497

Hannu (1497–1501)

Sten Sture vanhempi (valtionhoitaja) 1501–1503

Svante Niilonpoika (valtionhoitaja) 1504–1511

Eerik Trolle (valtionhoitaja) 1512

Sten Sture nuorempi (valtionhoitaja) 1512–1520

Kristian II (1520–1521)

[muokkaa] Vasa-suku

[muokkaa] Pfalzilainen suku

Kaarle X Kustaa oli Pfaltzin kreivin poika ja Kustaa II Aadolfin sisarenpoika. Hän nousi valtaistuimelle serkkunsa Kristiinan luovuttua kruunusta.

[muokkaa] Holstein-Gottorp-suku

Hattujen sodan jälkeen 1743 Ruotsin valtiopäivät valitsi kruununperilliseksi Holstein-Gottorpin suvun Aadolf Fredrikin saadakseen lievemmät rauhanehdot Venäjän kanssa. Aadolf Fredrik oli etäistä sukua sekä Pfalzilaiselle kuningassuvulle että Venäjän keisarinna Elisabetille.