Luokki

Wikipedia

Tämä artikkeli käsittelee valjaiden osaa. Luokki on myös iskukoukkukalastuksessa käytettävä väline

Baltian saksalaisen taiteilijan piirros luokkivaljastetusta eestiläisestä rekihevosestä. Luokki kulkee kaarena hevosen selän yli aisasta aisaan.

Itä-Suomessa luokki ja Länsi-Suomessa luokka eli vemmel (joskus myös vempele tai vembel ) on hevosilla käytettävien työvaljaiden osa. Se on osapuilleen ylösalaisin olevan U-kirjaimen muotoinen, joko puusta tai metallista valmistettu kaari, jolla länget yhdistetään rahkeiden avulla aisoihin siten, että luokin jännitys pitää aisat ajossa irrallaan hevosen kyljistä. Joustavana luokkivaljastus sopii hyvin raskaiden kuormien vetoon ja ajoon epätasaisessa maastossa mäkisillä ja mutkaisilla teillä.

Luokkivaljastus on ollut käytössä yleisesti vain Itämeren itäpuolisilla alueilla. Kustaa Vilkunan mukaan Suomalaisen ajohevoskulttuurin tärkein lenkki on luokkivaljastus ja luokista löytyy ensimmäiset tiedot Suomesta ja Virosta. Muinaisrunoissa ja Kalevalassa luokkivaljas on hyvin tavallinen ja ensimmäinen kirjallinen maininta on 1430-luvulta piispa Henrikin surmanrunossa. Virosta maininta löytyy vuodelta 1494. Venäjältä kirjallista tietoa luokista löytyy huomattavasti myöhemmin. Ruotsissa siitä ei ole vanhojakaan tietoja, tutkimusmatkailija Carl von Linne´kin näki luokin ensi kerran 1732 Suomessa. Vanhoissa verokirjoissa luokki oli talon omaisuutta. Lemun Nyynäisten taloon oli merkitty 1549 kaksi maalattua luokkia. 1700-luvun verokirjoissa luokki oli yleinen koko maassa.

Luokin käyttöalue on hyvin yhtenäinen, suomalaisten ja virolaisten lisäksi luokkia käyttävät useat muut suomalais-ugrilaiset kansat sekä venäläiset. Läntinen raja kulkee Kuurinmaalla Latviassa. Suomessa yleisesti käytetty nimitys on luokka tai luokki, karjalassa vemmel, vempele ja vepsässä vembel. Sana luokki taasen on yhtenäinen suomessa, vatjassa, virossa ja liivissä. Venäläiset omaksuivat luokan suomalaisilta ja Ruotsissa luokkia ovat käyttäneet vain Värmlannin metsäsuomalaiset, eikä sitä Länsi-Euroopassa tai Amerikan mantereella käytännössä tunneta lainkaan. Suomenhevoset ovat keveitä, mutta sitkeitä sekä erittäin nopea verrattuna raskaisiin eurooppalaisiin työhevosiin. Luokkivaljastus onkin kevyelle hevoselle paras ratkaisu raskaan kuorman vetoon. Itä-Suomessa luokkivaljastusta on käytetty ympäri vuoden, tasamaastoisemmassa Länsi-Suomessa yleensä vain talvella rekiajossa ja kesällä luokkisilavaljastusta sekä sila- eli ns. tamppivaljastusta.

[muokkaa] Erilaiset luokit

Paras luokki tulee niinipuusta eli metsälehmuksesta. Se on kevyt, joustava ja sitkeä sekä pitää muotonsa. Muita erinomaisia luokissa käytettyjä puulajeja on pihlaja, marjakuusi, kataja ja koivu. Pajusta luokki valmistettiin yleensä silloin, jos metsässä sattui vahinko ja luokki katkesi. Taivuttamalla kaksi pajua kaarelle ja sitomalla ne yhteen, saatiin tilapäinen luokki valmistettua nopeasti käyttöön.

Luokki voidaan myös valmistaa joko raudasta, puusäleistä liimaamalla tai yhdestä puusta taivuttamalla. Rautaluokin ongelmana on, että se voi kovalla pakkasella katketa ja lisäksi metalli kuluttaa nopeasti puista aisaa. Puisen, niin sanotun painoluokin, tekoon sopivia puita ovat tuomi (kestävin), lehmus, koivu ja paju (hitaasti kasvavat lajit). Puun täytyy olla suora ja vähäoksainen, jotta luokista tulisi kestävä. Luokkipuuta on haudutettava sontatunkiossa viikon tai pehmitettävä tulella avotakan loimussa. Nopeiten luokka saadaan taipumaan laittamalla padan kanneksi T-haarainen putki ja laittamalla puu putken sisälle höyrystymään. Nykyisin voidaan käyttää mikroaaltouunin tekniikkaa pehmittämään luokkapuu, mikroaallot saavat puun soluissa olevan veden pyörimään vinhaa vauhtia ja ne kuumenevat samalla pehmittäen puun taivutukseen sopivaksi. Luokki taivutetaan tätä tarkoitusta varten tehdyssä paininpuussa tai paininpenkissä. Niiniluokkia lukuun ottamatta, painoluokki pyrkii ajan mittaan suoristumaan, varsinkin jos sitä käytetään vain harvoin. Luokkia onkin hyväksi säilyttää päistään narulla yhteen sidottuna, jotta se ei pääse oikenemaan.