Mark Johnson
Wikipedia
| Talviolympialaiset | ||
| Kultaa | 1980 | |
Mark Johnson (s. 22. syyskuuta 1957, Minneapolis, Minnesota) on yhdysvaltalainen entinen jääkiekkoilija. Pelipaikaltaan Johnson oli hyökkääjä.
Johnson aloitti uransa isänsä Bobin valmentamassa Wisconsinin yliopiston joukkueessa, jossa hän pelasi kaudet 1977–1979. Ensimmäisen kautensa jälkeen Johnson valittiin NCAA-yliopistosarjan vuoden tulokkaaksi. Winsconsin voitti samana vuonna sarjan mestaruuden. Maajoukkueuransa Yhdysvaltojen maajoukkueessa Johnson aloitti jo kaudella 1975–1976. Kauden 1979–1980 hän pelasi olympiajoukkueessa, joka voitti sensaatiomaisesti kultaa 1980 talviolympialaisissa. Johnson teki ratkaisevassa ottelussa Neuvostoliittoa vastaan maalin.
Pittsburgh Penguins varasi Johnsonin NHL:ään 1977 varaustilaisuuden neljännellä kierroksella numerolla 66. Samana vuonna Birginham Bulls varasi hänet WHA:n varaustilaisuuden kolmannella kierroksella numerolla 22. Johnson aloitti NHL-uransa Pittsburghin paidassa olympialaisten jälkeen. Hän siirtyi Minnesota North Starsiin kesken kauden 1981–1982. Seuraavaksi kaudeksi Johnson siirtyi Hartford Whalersiin, jossa hän pelasi kauteen 1984–1985 asti, jolloin hänet siirrettiin kesken kauden St Louis Blues -joukkueeseen. Kaudet 1985–1990 Johnson pelasi vielä New Jersey Devilsissä, jonka jälkeen hän siirtyi Italiaan pelaamaan. Hän pelasi kaudella 1991–1992 myös Itävallan pääsarjassa ennen uransa lopettamista. Yhteensä Johnson keräsi NHL-urallaan runkosarjassa 669 ottelua, joissa syntyi 203 maalia, 305 maaliin johtanutta syöttöä eli yhteensä 508 tehopistettä. Pudotuspeleissä hänen saldonsa oli 37 ottelua, joissa hän saalisti 16 maalia ja 12 syöttyä.
Johnson aloitti valmennusuransa kaudella 1995–1996 CoHL-liigassa (nykyinen UHL) pelanneen Madison Monsters -joukkueen päävalmentajana. Kauden päätteeksi hänet valittiin liigan vuoden valmentajaksi. Kaudet 1996–2002 hän toimi Winsconsinin yliopistojoukkueen apuvalmentajana NCAA-liigassa. Syksystä 2002 lähtien Johnson on ollut Winsconsinin naisten joukkueen päävalmentaja. Hänet nimitettiin Yhdysvaltojen Hockey Hall of Fameen vuonna 2004.
