Martinin pirut
Wikipedia
Martinin pirut oli Ylöjärvellä vuonna 1885 esiintynyt poltergeist-ilmiö, joka on kansainvälisesti parapsykologien keskuudessa huomioitu siksi, että siitä saatiin oikeudessa valaehtoisia todistuksia. Tapaus on sikälikin merkittävä, että se on viimeinen kerta, kun Suomen oikeuslaitos on päätöksessään vedonnut yliluonnolliseen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Martinin talo
Martinien torppa sijaitsi Keijärven kylässä Ylöjärvellä. Talon isäntä Efraim Martin (s. 1814, Teisko; k. 1890, Ylöjärvi) oli kiertokoulun opettaja ja kuntakokouksen puheenjohtaja. Hän oli toiminut kirkon isäntänä vuosina 1847–1876. Hän myös tienasi laatimalla asiakirjoja, mutta kummittelun vuoksi tämä toimi päättyi aiheuttaen taloudellista vahinkoa.[1][2]
Talon emäntä oli Efraimin vaimo Eva Charlotta Martin (omaa sukua Lilius; s. 1809, Kangasala; k. 1890, Ylöjärvi). Heidät vihittiin Teiskossa vuonna 1839 ja he muuttivat Ylöjärvelle 1842.[1]
Martinit pitivät piikaa, joka oli 14-vuotias, kehitysvammainen ja keuhkotaudista kuolemansairas Emma Lindroos.[3]
[muokkaa] Martinin torpan tapahtumat
Ilmiöt alkoivat 12. tammikuuta 1885, kun talon asukkaat havaitsivat, että esineet liikkuivat selittämättömästi. Eri esineet saattoivat lentää ilman poikki, hypellä itsestään tai siirtyä lukitusta tilasta ulos. Ilmiöt näyttivät keskittyvän Emman ympärille.
Tamperelaiset sanomalehdet uutisoivat Martinin torpan ilmiöistä ja jutut houkuttelivat paikalle uteliasta väkeä. Väkijoukko oli usein paikalla huvikseen juopotellen ja käyttäytyi levottomasti. Efraim Martin muutti pariksi päiväksi Tampereelle uteliaita pakoon. Ilmiöt ja talon ympärillä tapahtunut juopottelu saivat kruununnimismiehen käymään paikalla. Hän lähetti selvityksen läänin kuvernöörille, joka määräsi Martinit syytteeseen noituudesta ja väkijuomien laittomasta myynnistä.
Selittämättömät ilmiöt päättyivät 27. tammikuuta yhtä odottamatta kuin ne olivat alkaneetkin.[4] Kansanperinteen mukaan ilmiöistä vastanneet pirut siirtyivät loppumispäivänä lähellä sattuneen henkirikoksen tekijöihin.[5]
[muokkaa] Oikeudenistunto
Kruununnimismies Kasimir Liljestrand (s. 2. helmikuuta 1826, Turku; k. 28. helmikuuta 1889, Ylöjärvi[1]) syytti Hämeen läänin kuvernöörin käskystä Martineja ja Emma Lindroosia noituudesta ja väkijuomien myynnistä. Syyte otettiin käsittelyyn Pirkkalan ja Ylöjärven talvikäräjillä 24. maaliskuuta 1885.
Todistajina kuultiin viittätoista torpassa käynyttä silminnäkijää, jotka kuvasivat yhteensä 87 selittämätöntä ilmiötä.[4] Tuomioistuimessa häiriöiden aiheuttajaksi epäiltiin aluksi Emma-piikaa. Hänen on laskettu olleen paikalla 23 todistajien kuvailemassa tapauksessa ja mahdollisesti aiheuttaneen niistä kahdeksan.[2] Oikeuden virkamiehistö alkoi käsittelyn edetessä kyseenalaistamaan, voiko tapausta edes käsitellä tuomioistuimessa.
Kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetaan, että sille "toimitetusta tutkimuksesta päätellen torpassa oli sattunut tapahtumia, jotka todistajain lausunnoista mukaan olisi aiheuttanut osittain tuntemattomat voimat ovat aiheuttaneet tapahtumat ja osittain Emma Lindroos piloillaan". Emmaa ei ollut kuultu todistajana sairautensa vuoksi ja hän kuoli pian oikeudenkäynnin päätyttyä.[3] Syytteet oikeus hylkäsi toteennäyttämättöminä. Turun hovioikeus vahvisti kihlakunnanoikeuden päätöksen.
Oikeudenkäyntipäiväkirjat julkaistiin laajalevikkisinä kirjasina. Martinin pirujen tapauksen tutkimus perustuu lähes täysin näihin kirjoihin. Muita ensikäden silminnäkijäkertomuksia ei ole säilynyt.[4]
[muokkaa] Todistajanlausuntoja
Yleisin häiriö oli meteli. Tuvissa, joissa ei ollut ketään, monesti putosi raskaita esineitä lattialle seinältä tai hyllyltä. Sänky ja pöytä hyppivät ilmaan.
Esineet liikkuivat itsestään. Pöydälle asetetut tulitikkulaatikot, tuopit ja kynttilänjalat liukuivat pitkin pöytää ja putosivat lattialle. Lukittu ovi avautui itsestään kolme kertaa. Jalkineet liikkuivat lattialla peräkkäin. Kerran kaksi leipävarrasta löivät toisiaan vasten. Esineet lensivät ulos suljetuista ja jopa köytetyistä kirjoituspöydän laatikoista niitä avaamatta. Kerran varta vasten huolella ja tiukkaan kiinni köytetystä pöytälaatikosta lensi ulos iso seula.
Esineet nousivat ilmaan ja leijailivat. Näin tekivät muun muassa kiulut. Kerran puukko teki ilmassa kierroksia todistajan pään ympärillä. Muitakin esineitä lensi todistajia kohti ja putosi heidän jalkoihinsa. Huoneessa, jossa ei pidetty tiiliä, tiiliskivi paiskautui oveen.
Esineitä särkyi ja tuhoutui. Useita kahvikuppeja putosi hyllyltä siruiksi. Puisia talousesineitä ilmestyi uuniin palamaan.
Torppaan ilmestyi esineitä ja aineita, kuten vierasta savea. Lattialta ja huonekaluilta piti kerätä koreittain savea ulos vietäväksi. Torppaa heiteltiin liuskekivillä, joita ei luonnostaan seudulla esiinny. Erikoisimpana temppuna pöydälle ilmestyi kaksi isoa happopulloa, jotka hyppivät ja läikyttivät happoa, joka syövytti pöytään jäljet.
Joissakin teoksissa kerrotaan, että Eva Martinin kädet syttyivät kerran itsestään tuleen. Tämä on kuitenkin osoitettu oikeudenkäyntipöytäkirjoja tulkittaessa tehdyksi käännösvirheeksi.[4]
[muokkaa] Martinin pirut fiktiossa
Teatteri Takomo esitti tapahtumiin perustuvan näytelmän Emma ja pirut eli tarina hämmästyttävistä ilmiöistä Ylöjärvellä vuonna 1885, joka sai kantaesityksensä 16. lokakuuta 2002.[5]
Tapahtumiin perustuva suomalainen elokuva Martinin pirut on ollut tuotannossa vuodesta 2003 alkaen.[6]
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Jarl Fahler (1975): Parapsykologia. Kustannusosakeyhtiö Tammi. ISBN 951-30-5768-2.. Sisältää todistajainlausunnot ja oikeuden päätökset.
[muokkaa] Lähdeviitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 Torbjörn Nikus, Hautausmaakierros Ylöjärven hautausmaalla Ylöjärven seurakunta. Luettu 29. marraskuuta 2006.
- ↑ 2,0 2,1 Heikki Tikkala (1993): Olevaisen yöpuoli — Vaimosniemen kummitus ja 50 muuta poltergeistia, s. 161–163. Heikki Tikkala. ISBN 952-904679-0.
- ↑ 3,0 3,1 Esko Mustonen (1986): Tuntematon voima — poltergeist, s. 74–80. Werner Söderström osakeyhtiö. ISBN 951-0-13810-X.
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 Heikki Tikkala (1993): Olevaisen yöpuoli — Vaimosniemen kummitus ja 50 muuta poltergeistia, s. 44–49. Heikki Tikkala. ISBN 952-904679-0.
- ↑ 5,0 5,1 Irmeli Haapanen, Hurmaavaa kummittelua Takomossa 20. lokakuuta 2006. Turun Sanomat. Luettu 28. marraskuuta 2006.
- ↑ Inkeri Lundgren: Genre-elokuvaa Tampereelta. Media (2005) Syksy 2005: 14. Artikkeli www:ssä.
