McDonnell Douglas MD-11
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa parantamaan artikkelia lisäämällä asianmukaisia lähteitä. |
McDonnell-Douglas MD-11, nykyisin Boeing MD-11, on laajarunkoinen (matkustamossa kaksi käytävää), kolmimoottorinen, pitkän kantaman lentokone. MD-11 on DC-10:n seuraaja. Koneen valmistaja oli yhdysvaltalainen McDonnell-Douglas, joka siirtyi Boeingin omistukseen 1997. Konetta valmistettiin vuosina 1990-2001 yhteensä 200 kappaletta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
1980-luvun puolivälissä McDonnell-Douglas alkoi etsiä seuraajaa 1970-luvulla liikenteeseen tulleelle laajarunkoiselle, kolmimoottoriselle DC-10 -matkustajakoneelle. 1986 lopussa aloitettiin seuraajan suunnittelu, jonka nimeksi tuli MD-11.
MD-11:stä tuli edeltäjäänsä hieman pidempi (5,71 m), tehokkaampi ja modernimpi kone, mutta se silti hyvin pitkälti perustuu DC-10:n suunnitteluun. Ulkoisesti konetyypit ovat hyvin saman näköisiä, selkein ulkoinen ero ovat MD-11:n wingletit, joiden tarkoituksena on parantaa lennon taloudellisuutta. Ensilento oli tammikuussa 1990 ja ensimmäinen valmistunut kone, tunnukseltaan OH-LGA, luovutettiin Finnairille 7. joulukuuta 1990.
Vuonna 1996 esiteltiin MD-11:n pitkän kantaman versio MD-11ER. Myös rahtiversio MD-11F, sekä kombiversio MD-11C, joka kuljettaa sekä matkustajia että rahtia ja MD-11CF eli matkustajakäytön ja rahdinkuljetuksen välillä mukautettava versio, tulivat markkinoille.
Konetyypin valmistus lopetettiin 2001, jolloin niitä oli valmistettu 200 kappaletta. Konetyyppi ei koskaan saavuttanut suurta suosiota, yksi syy tähän oli sen suunniteltua suurempi polttoaineenkulutus ja uusien kaksimoottoristen laajarunkoisten koneiden edullisemmat käyttökustannukset. Tänä päivänä enää harvat lentoyhtiöt käyttävät tätä konetyyppiä matkustajakoneina ja seitsemällä koneellaan Finnairilla onkin maailman toiseksi suurin MD-11 -matkustajakonelaivasto KLM:n jälkeen, mutta rahtikoneina ne ovat edelleen suosittuja DC-10:n tavoin suuren kantavuuden ja pitkän kantaman vuoksi.
[muokkaa] Teknisiä tietoja
MD-11 on 61,21-61,62 metriä pitkä riippuen moottorityypistä, siipien kärkiväli on 51,66 metriä. Korkeutta on 17,6 metriä. Siipien pinta-ala on 338,9 m².
MD-11:lle on voinut valita Pratt & Whitneyn tai General Electricin suihkuturbiinimoottorit, joiden työntövoima on 266,9-276 kN/kpl. Kaikkien moottoreiden työntövoima täydellä lentoonlähtöteholla on siis n. 80 tonnia.
Suurin lentonopeus on n. 932km/h, taloudellinen matkanopeus 876km/h. Kantama 298 matkustajan kuormalla on 12.633 km (MD-11F 7242km, MD-11C 12,392km). MD-11ER:n kantama 298 matkustajan kuormalla on 13.408 km.
MD-11:n tyhjäpaino on 130.165kg (MD-11F 113.920 kg, MD-11C 131.035 kg, MD-11CF 131.525 kg matkustajakäytössä ja 115.380 kg rahtikäytössä). MD-11:n ja MD-11F:n suurin lentoonlähtöpaino 273,314kg, optionaalisesti 285,990kg (MD-11C ja MD-11CF 283.700 kg). MD-11ER:n suurin lentoonlähtöpaino on 285.989 kg.
Yhden luokan matkustamoksi sisustettuna koneeseen mahtuu jopa 410 matkustajaa, kahdessa luokassa n. 300 matkustajaa.
MD-11 koneessa on kahden hengen lentomiehistö, kun DC-10:ssä tarvittiin lentäjän ja perämiehen lisäksi lentomekaanikko. Ohjaamo on lasiohjaamo, eli ohjaamossa on kuvaputkinäytöt (6 kpl), jotka ovat modernimpia, kuin analogimittarit. Koneessa on melko kehittynyt avioniikka (elektroniikka, jolla konetta ja sen järjestelmiä hallitaan).
| MD-11 (matkustajaversio) | MD-11-F (rahtiversio) | MD-11-C (Combi) | MD-11-ER (Extended Range) | |
|---|---|---|---|---|
| Matkustajia (1 luokka) |
410 | . | . | . |
| Matkustajia (2 luokkaa) |
323 | . | 204 | . |
| Suurin lentoonlähtöpaino | 273 314 kg (602 555 lb) | 273 314 kg (602 555 lb) | 283 700 kg (620 350 lb) | 285 990 kg (630 500 lb) |
| Lentomatka | 6 821 nm (12 633 km) | 3 910 nm (7 242 km) | 6 691 nm (12 392 km) | 7 240 nm (13 408 km) |
| Maksiminopeus | 932 km/h (510 kt) | |||
| Pituus | 61.21 m | |||
| Siipien kärkiväli | 51,66 m | |||
| Korkeus | 17,60 m | |||
| Moottorit | Kolme 267 kN (60,000 lbf) Pratt & Whitney PW4460s, kolme 276 kN (62,000 lbf) PW4462s, tai kolme 274 kN (61,500 lbf) General Electric CF6-80C2D1F suihkumoottoria. | |||
[muokkaa] Lentoreitit
Konetyypillä tyypillisesti lennetään pitkiä reittejä, eikä kolmimoottorisuuden vuoksi konetta rajoita ETOPS-määräykset. Esimerkiksi Helsinki-Vantaalta Finnair lentää konetyypillä Yhdysvaltoihin ja Kaukoitään. Koneen kantama on niin pitkä, että sillä pääsee välilaskuitta useimpiin kohteisiin, ja yhden välilaskun avulla teoriassa kaikkialle.
[muokkaa] Luotettavuus ja onnettomuudet
Siihen nähden, että konetyyppiä ei ole valmistettu kovin paljon, koneita on menetetty useita. Tähän voi olla osasyynä se, että konetyyppi on ollut hieman epävakaa ohjattava varsinkin huonoissa sääolosuhteissa. Tilanne on parantunut uusien ohjelmien ja koulutuksen myötä. Teknisesti konetyyppi on ollut kuitenkin suhteellisen luotettava. Konetyyppi on ollut mukana neljässä onnettomuudessa, joissa on kuollut ihmisiä. Tuhoisin 229 kuolonuhria vaatinut onnettomuus tapahtui 2. syyskuuta 1998, kun Swissairin MD-11 eli lento 111 syöksyi mereen Halifaxin edustalla. Onnettomuuden syynä oli koneeseen asennetun viihdejärjestelmän sähköjohdoista aiheutunut tulipalo. Turma oli yksi tekijä koneen kysynnän romahtamisessa ja Swissair-yhtiön konkurssissa.
Nykyään MD-11 on yhtä turvallinen kuin muutkin länsimaiset konetyypit.
[muokkaa] Kuvia
www.airliners.net Finnairin MD-11:n matkustamon business-luokka
www.airliners.net Finnairin MD-11:n matkustamon turistiluokka
www.airliners.net Finnairin MD-11:n ohjaamo
www.airliners.net Finnairin MD-11 laskeutuu
